Ai että miten ihana sunnuntai! En olisi millään halunnut tulla takaisin sisälle. Näistä aamiaisen jälkeisistä kävelylenkeistä on tullut minulle elintärkeitä - eikä sen takia, että lääkäri käskee, vaan oman mielenrauhan kannalta. Raitis kevätilma tekee ihmeitä.
Tänä aamuna liikkeellä ei ollut vielä juuri ketään. Pistin tossua toisen eteen linnunlaulua kuunnellen, vihreyttä ja kukkaloistoa ihaillen. Aurinko lämmitti niin, että ensimmäistä kertaa tänä vuonna takki tuntui olevan liikaa. Juoksijat toki viilettivät rantaa pitkin jo t-paidoissa, mutta meikäläisen vauhti ei ihan vielä lämmitä tarpeeksi.
Harvoin arjen keskellä tulee ajatelleeksi sitä, miten paljon työtä vaatii pitää kaupunki kauniina. Ja häpeällisen moni tuskin huomaakaan, miten kaunista täällä on. Puistot on hyvin hoidettu, kävelyreitit pidetty kunnossa, koko eteläisen Helsingin rantaviiva aivan täydellinen sunnuntainautiskelulle. Jäätelökioskeja joka mutkassa!
Ja miten paljon kauniita yksityiskohtia täällä on! Itse ihastelin juuri meidän omaa porttikongia, joka on ehkä yksi kaupungin kauneimmista. Olen tietysti täysin puolueeton väittämään näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti