30. joulukuuta 2011

Uuden vuoden lupauksia

Takana on värikäs vuosi. Siihen on mahtunut reissut Välimerelle ja Lappiin, kosinta (ja myöntävä vastaus), MBA-opintojen aloitus, isoja työprojekteja, siskon tytön 1v-synttärit, ensimmäinen mustan rinteen laskuni, ja joukko erilaisia rientoja, onnen hetkiä ja elämän vuoristorataa. Vaikka vuosi on ollut kokonaisuudessaan hieno, olen siitä aika uupunut. Tiedän, etten ole pitänyt itsestäni niin hyvää huolta kuin olisi pitänyt. Olen ollut liian kiireinen, herkutellut liikaa, liikkunut liian vähän ja laiskistunut kylpyhuoneessa. Ensi vuodelle lupaankin seuraavaa:

1. Lopetan herkkujen syömisen
Meillä ei ole tapana ostaa kotiin herkkuja. Se ei kuitenkaan ole säästänyt minua turhalta sokerilta (ja turvotukselta), sillä namusia on tarjolla joka puolella, ja vaikka kuinka ottaisin kerralla vain muutaman, kokonaismäärä on liian suuri. Siksi olen päättänyt alkaa täydelliseen herkkulakkoon loppiaisena. Haluan nimittäin olla pirteämpi – ja mahtua hääpukuuni. Eli kaikki napostelut seis! Poikkeuksena monen ruokalajin illalliset, joihin jälkiruoka olennaisena osana kuuluu ja kieltäytyminen olisi epäkohteliasta.



2. Menen kuntosalille
Olen huomannut, että monipuolinen ja säännöllinen liikunta ei enää riitä. Ikäkö se painaa? Juoksu, tanssi, sulkapallo, jooga ja ryhmäliikuntatunnit vaativat kaverikseen rehellistä kuntosaliharjoittelua. Olen vältellyt punttista viimeiseen asti, sillä oman salini tilat ovat ahtaat ja hikiset, mutta nyt reisi-peppu-vatsa-käsivarsi-akselini vaatii täsmätreeniä. Tavoitteena kaksi aamupunttitreeniä per viikko – ja tuloksia, kiitos!


3. Panostan sisäiseen hyvinvointiin
Tämä liittyy kohtaan 1., mutta turhan herkuttelun välttämisen lisäksi lupaan nukkua hyviä yöunia (kuten tähänkin asti), rentoutua säännöllisesti tekemättä mitään, ja toisaalta tekemällä asioita, joista pidän. Lisäksi ostin juuri purkillisen spirulina-leväjauhetta, jota on kovasti suositeltu. Se sisältää mm. magnesiumia ja rautaa ja piristää kuulemma oikeasti. Tästä lähtien aloitan siis aamuni lasillisella mehua, johon on sekoitettu spirulinaa – vaikutuksia odotellessa!


4. Huolehdin itsestäni ulkoisesti
Kävisin kasvo- ja jalkahoidossa kerran kuukaudessa, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Koska se ei ole, lupaan hoitaa itse itseni paremmin. Ei enää lintsaamista jalkojen rasvauksesta, vaan jokailtaiset rutiinit kuntoon!



5. Lopetan stressaamisen
En tule kestämään tämän syksyn kaltaista kevättä. Lupaan, ettei työ tule enää uniin (eikä suuressa määrin kotiin ollenkaan!) enkä anna koulutöidenkään aiheuttaa stressiä. Tekemistä tulee riittämään, mutta en saa antaa sen hallita kaikkea. Aikaa pitää jäädä nukkumiselle, liikkumiselle, läheisten seurasta nauttimiselle – ja häävalmisteluille.



Tällaisilla lupauksilla kohti hyvinvoinnin ja suurien tapahtumien vuotta 2012!

29. joulukuuta 2011

Kenkien hoitopäivä

Tänään olen vihdoin saanut aikaiseksi huoltaa kenkäni, mikä on ollut aikomuksena viimeiset kaksi kuukautta, mutta mihin en ole inhottavasta, märästä talvesta johtuen ryhtynyt. Olen kateellisena katsonut vierestä, kuinka mies puunaa ja rapsuttelee omia kenkiään - ja ne ovat aina niin kiiltävät, etten voi ymmärtää! - mutta omiani en tosiaan ole saanut laitettua kuntoon.

Tänään kuitenkin kenkälaumaani liittyi uusi, ihana saapaspari (alennusmyynneistä lahjakortilla, luksusta!) ja samalla kun laitoin ne käyttökuntoon, vanhemmatkin kengät saivat osalta huollosta. Tiedän nimittäin kyllä, että hyvät nahkakengät ovat lähes ikuisia, kun niitä hoitaa hyvin!

Uudet saappaat ovat täydelliset: keskiruskeat, sopivalla korolla, pieniä yksityiskohtia. Klassiset; itse asiassa todella milanolaisen näköiset. En ymmärrä, miksi tällaisia kenkiä on Suomessa niin vähän - tämäkin pari oli viimeinen laatuaan. Kaikenlaisia rönsyileviä kenkiä kyllä löytyy - siis niitä, joissa samaan pakettiin on tungettu napit, vetoketjut, niitit, rusetit ja parhaimmillaan vielä nauhatkin - mutta yksinkertaisen tyylikkäitä kenkiä hankitaan minimaaliset erät. Kauppiaat, herätys! Ihan värisyttää ajatus, että jos olisin asioinut Nilsonilla vasta työpäivän jälkeen enkä lounastauolla, tämä juuri minulle tehty pari olisi saattanut löytää tiensä toisiin jalkoihin.

Tästä eteenpäin tuuleen ja tuiskuun - kengät kelin mukaan ja lämmintä kaulaan! Ehkä sitä luntakin vielä saadaan?







28. joulukuuta 2011

Vintage-mekkoja

Yksi mielenkiintoisimmista joululahjoistani oli kirja. Eikä mikään klassikkoromaani, vaan kirja nimeltä "Kuuluisat vintagemekot". Tässä vaiheessa moni varmasti ajattelee, että huh huh... Mutta kirja ei ole ollenkaan hölynpölyä ja turhanpäiväisten mekkojen kuvailua (Sitä paitsi kuka voisi väittää Audrey Hepburnin Aamiainen Tiffanylla -mekkoa turhanpäiväiseksi?), vaan se sisältää paitsi lyhyen kuvauksen neidosta, joka kutakin mekkoa kantoi, myös kaavat kyseisen mekon tekemiseen!



Tässä vaiheessa kuuluu kysyä, osaanko ommella. No, en osaa. En omista ompelukonetta enkä koskaan pitänyt käsityötunteja niinä hauskimpina - liekö syy tylsissä opettajissa? Tiedän kuitenkin, että kun johonkin ryhdyn ja keskityn, osaan kyllä.

Ei silti, että nyt säntäisin kauppaan ja alkaisin vimmatusti ompelemaan Marilynin legendaarisia unelmahelmoja. Projektia on tähän hätään ja näihin neliöihin ihan tarpeeksi, ja ehdin kyllä opetella ompelemisen jalon taidon joskus paremmalla ajalla. Mutta minulla sattuu olemaan kaapissa kuusi metriä Intiasta tuotua silkkiä - ja tuttu ompelija. Pohdittavaksi jääkin sitten, haluanko teetättää ensin mekon Marilynin, Jackie Kennedyn vai Audrey Hepburnin tyyliin? Vai olisiko minusta Madonnan asun kantajaksi?

Varmaa on, että minkä tahansa näistä mekoista ompelen tai ompelutan, se ei mene koskaan pois muodista. Ja tämän kirjan viehätystä ei ainakaan vähennä se, että kuvitus on aivan ihanan!








26. joulukuuta 2011

A new day has come

Tästä eteenpäin elämäni on erilaista - tai ainakin se näyttää erilaiselta! Sain nimittäin viimein joulupukilta järjestelmäkameran, jonka ostamista olen itse siirtänyt ja siirtänyt. Oma pokkarini ei ole pokkariksi huono - Canon Powershot - mutta kyllä täytyy sanoa, että kun sain uuden Canon EOS 1100:n käsiini, se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja kosketuksella. Ja jos hämärissä kotioloissa eron huomaa, mitä se sitten onkaan Välimeren purjehduksella, New Yorkin humussa tai Karibialla?



Tänä vuonna joulupukki oli muutenkin anteliaalla tuulella. Tontut olivat olleet hereillä ja kertoneet pukille, että tämä neiti on viime viikkoina laiminlyönyt pahemman kerran itseään. Niinpä paketeista kuoriutui toinen toistaan ihanampia hemmottelutuotteita - muun muassa L'Occitanen tuoksuvia ihanuuksia - sekä lämpimiä asioita, kuten tulevan anopin kutomat kauniit villasukat. Muutama tarpeellinen juttu kotiin, pari suloista yksityiskohtaa, ja suussa sulavia herkkuja. Siitä oli tämä joulu tehty.

Ja koska uudella kameralla piti heti päästä leikkimään, tässä otoksia joulukodista ja joulun lahjoista sillä ikuistettuna! Eron kyllä huomaa, vai mitä?












23. joulukuuta 2011

Aattoa odotellessa

Viimeiset joulunodotuspäivät ovat olleet minulle kovin tunnerikkaita. Hanat aukesivat aivan yllättäen eilen, ja olen siitä lähtien vuodattanut kyyneleitä vähän väliä, suurimmaksi osaksi ilman syytä. Hmmm. Ehkäpä tämä on minun elimistöni tapa toivottaa joulu tervetulleeksi? Puhdistaa mieli syksyn rasituksesta?

Tänään on kotipäivä. Olen syönyt superterveellisesti, jotta voin huomenna syödä kaikkea ja enemmänkin.


Ohjelmassa on vielä vähän leipomista...




... ja huomisten juhlavaatteiden valinta!



 Muutenhan kaikki onkin jo valmista. Joulu, saat tulla!






21. joulukuuta 2011

Joulupuu on rakennettu

Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella,
namusia ripustettu,
ompi kuusen oksille.

Kuusen pienet kynttiläiset,
valaisevat kauniisti,
ympärillä lapsukaiset
laulelevat sulosti.




20. joulukuuta 2011

Onko täällä kilttejä lapsia?

Olen kirjoittanut paljon lahjojen antamisesta ja sen ihanuudesta. Myönnän kuitenkin, että myös lahjojen saaminen on ihanaa - varsinkin, kun ne annetaan sydämestä.

Olen ihmisenä todella kiltti. En halua koskaan pahoittaa kenenkään mieltä, ja jos vahingossa joskus teen niin, pahoitan oman mieleni vielä pahemmin. Silti tänä syksynä en tunne itseäni kovin kiltiksi. En tiedä mistä se johtuu - ehkä siitä, että minulla ei ole ollut tarpeeksi aikaa perheelleni, ystävilleni tai edes sulhaselleni! Lupaan... Tai ainakin yritän olla siinä suhteessa kiltimpi. (Liikoja ei tosin kannata luvata, kun työt ja koulu vievät minkä vievät.)

Tänään sain ensimmäiset joululahjani. Kauniissa kääreissä, yllätyksenä ja sydämestä annettuna. Se kosketti. Työkontakteilta tuli suklaata ja viiniä - täydellinen, varma lahja, eikä mitään turhaa jää nurkkiin pyörimään. Työkaverini ja ystäväni puolestaan toi suloisen paketin kiitokseksi vanhoista vaatteista, jotka annoin hänen tyttärelleen. Pieni, kaunis ele - ja siitähän joulussa on kyse!




Ps. Mielestäni on ihana idea paketoida lahja sanomalehteen - ekologista ja kaunista! Ja se, että sanomalehti on vaaleanpunainen Gazzetta dello sport kielii, että lahjan antaja on todella ollut sydämellään mukana. Näin kaunista kääröä ei millään haluaisi avata!

Helsinki kielellä: Postres

Sain jo kuukausi sitten käskyn, että 16. joulukuuta en saisi ottaa mitään menoa. Syy selvisi viime perjantaina: menimme syömään Etelä-Espalle Postresiin! Ihana yllätys!

Olin niin voipunut menneestä viikosta (ja oikeastaan koko syksystä), etten muista mitään yksittäistä asiaa ravintolasta. Sen kuitenkin muistan, että tunnelma oli kodikkaan juhlava, ruoka hyvää ja todella kauniisti tarjoiltua, ja viinit erinomaisia.

Postres sopii monenlaisiin illanistujaisiin, niin porukalla kuin intiimistikin, mutta meille se symboloi ennen kaikkea pimeän, pitkän ja kiireisen syksyn loppua, ja valoisan joulunajan alkua. Nyt on lupa ottaa rauhallisesti ja ladata akkuja kevääseen.


18. joulukuuta 2011

Kuusi yötä jouluun

Tänä viikonloppuna on sattunut paljon jouluisen ihania asioita. Teimme visiitin Porvoon joulumarkkinoille, jossa tunnelmaa riitti räntäsateesta huolimatta. Kirpeä pakkassää ja lumihanget olisivat toki tehneet kaupungista kauniimman, mutta glögi ja kiireettömyys takasivat rennon tunnelman. Tuliaisena markkinoilta käsintehty silkkinen joulusukka!

Kävimme myös jo perinteeksi muodostuneessa Ylioppilaskunnan laulajien joulukonsertissa Johanneksenkirkossa - joka vuosi yhtä vaikuttavaa. Kynttilät ja moniääninen mieslaulu tuottivat kylmiä väreitä ja muutaman kyyneleenkin. Myös sukulaisia ja ystäviä on ehditty tapaamaan. Glögiä, joulutorttuja ja hyvää seuraa - joulu on ihmisten välinen juhla.

Kotonakin alkaa pikkuhiljaa tuoksua ja näyttää joululta. Vanhat hyasintit on vaihdettu uusiin - valkoisiin - ja toisella ikkunalaudalla kukkii jouluruusu. Myös keittiötekstiilit on vaihdettu jouluisempiin.

Ja sitten olen leiponut viimeisillä voimillani piparkakkuja. Hmmm. Miehen sanoja lainaten, niistä tuli "kotoisen rönsyileviä". Kotoisen rönsyileviä, kuten leipurinsakin. Tänä jouluna kun seesteinen ja rauhallinen Jaana-tonttu on ollut jokseenkin ailahtelevainen niin mieleltään kuin toimiltaankin. Yritys on kuitenkin kova, ja eiköhän tämäkin tonttu saada joulunalusviikon aikana hartaaseen tunnelmaan.






17. joulukuuta 2011

Joulupukin apulainen

Pieni tonttu sisälläni on taas päässyt valloilleen: jo hankitut lahjat ovat omissa kääreissään.

Tänä vuonna ostin mustaa, hopeista ja beigeä lahjapaperia, ja päätin paketoida kaikki lahjat samoihin sävyihin. Sattuu kuitenkin olemaan niin, että joka vuosi ostan jostain syystä joulupaperia enemmän kuin lahjoja, ja näin ollen varastosta löytyi kauniita viime vuoden - ja vanhempiakin - papereita. Näin ollen lahjasäkkini ei olekaan kovin yhdenmukainen, mutta väliäkö sillä - pääasia, että paketti sopii sille, jolle se annetaan!

Jatkuvasta vesisateesta huolimatta tämä tonttuaika on kyllä ihanaa!