29. elokuuta 2012

Who's there?

Bloggerin statistiikka kertoo, että tällä höpöhöpö-blogilla on keskimäärin sata lukijaa päivässä. Iiiik! Tunnenko mä teidät? :)

Ps. Historiallinen ensimmäinen blogihymiö!

(Kuva: Paula Ojansuu)

Missoni & Lindex

En ole koskaan oikein innostunut halpisketjujen designer-mallistoista. Ehkä ne vain ovat tuntuneet päälleliimatuilta eikä yhdenkään malliston ilme ole tuntunut todella omalta.

Nyt on pakko myöntää, että olen aikalailla innostunut 27 päivän päästä myyntiin tulevaan Missoni for Lindex -mallistosta! En ole Lindexin vakioasiakas (en tiedä olenko koskaan ostanut sieltä vaatteita?), mutta nyt on menossa sellaista svengiä - mielenkiintoista, mutta silti tarpeeksi klassista - että saatanpa joutua ostospuuhiin. Vai mitä sanotte?





(Kuvat: Lindex)

28. elokuuta 2012

Meidän häät

Koska täällä blogissakin tuli vuodatettua muutama sana häävalmisteluista, jonkinlainen yhteenveto on päivästä tehtävä. Vaikka on vaikea pukea sanoiksi hääpäivän tunnelmaa, haluan jakaa muutaman asian, joka mielestäni teki meidän päivästä niin ikimuistoisen.

Kun tapasimme papin ensimmäisen kerran, minua itketti hirveästi. Hääpäivänä kirkossa olin kuitenkin niin onnellinen, että yksikään kyynel ei päässyt pintaan hymyni läpi. Kaiken sen jälkeen, mitä tänä vuonna on käyty läpi, olin vain yksinkertaisesti sanattoman onnellinen - ja kiitollinen.




Minulla oli kaunis puku, kauniisti laitetut hiukset ja kaunis meikki - en ole koskaan näyttänyt niin kauniilta. Mutta silti se todellinen kauneus tuli onnellisuudesta. Kirkko oli valoisa, hääauto mykistävän hieno, juhlapaikka maalaisromanttisen upea - mutta juhlan tekivät ihmiset.

Meidän hääpäivässä parasta oli se, että jokainen ihminen oli sydämellään mukana meidän onnessa. Ja sen sijaan, että olisimme tilanneet taikurin juhlapalvelusta tai kehittäneet väkisin leikkejä, häiden ohjelmasta vastasivat ystävät ja läheiset. Oli pianonsoittoa, liikuttavia ja naurattavia puheita, lauluesityksiä sekä nykytanssinumero. Ihmiset todella laittoivat itsensä likoon.


Odotin päivää, mutta en osannut odottaa päivältä mitään. Minulla ei ollut mielessäni kaavaa, jolla kaiken pitäisi tapahtua. Ehkä sen vuoksi pystyin nauttimaan joka hetkestä.

Kauniit yksityiskohdat - lyhdyt, kukat, korvakorut - ovat toki tärkeitä ja luovat juhlatunnelmaa. Mutta minä tajusin sen, että todella onnistuneisiin juhliin tarvitaan vain aidot ihmiset, avoin ilmapiiri ja yhdessä jakaminen. Sillä, onko jokaiselle askarreltu oma hääkarkki tai onko kakunleikkaus puoli tuntia myöhässä, ei ole mitään merkitystä.



(Kuvat: Paula Ojansuu)

26. elokuuta 2012

Dinner by me

Olen saattanut mainita, että en kilju riemusta keittiövuoron osuessa kohdalleni. Itse asiassa, sekä minä että mieheni olemme olleet häpeällisen laiskoja kokkeja loppukeväästä lähtien. Syitä on tietysti monia.

Tänä syksynä on taas aika ryhdistäytyä ja ottaa omat padat ja kattilat esiin - Fafa's Pitassa riittää kyllä asiakkaita ilman meitäkin - ja kokata huolella ainakin viikonloppuisin. Mies taikoi upean illallisen perjantaina, ja loihti lauantaina perjantain jämistä gourmet-pyttipannun. Tässä ei ole mitään uutta.

Huomion arvoista on nyt se, että minä tein tänä iltana ruoan! Metsäsienirisottoa, mmm. Italia opetti risoton teosta muutaman perusasian, joista tärkein lienee: älä koskaan lisää kylmää vettä riisin juoukkoon. Muutenhan yleensä voi, parmesaani, tujaus valkoviiniä ja sitruunaa tekevät tehtävänsä. Tänään mukana oli vielä reippaasti valkosipulia. Niin että en minä ihan toivoton ole!


25. elokuuta 2012

I am sailing...

Tähän viikonloppuun kouluu rentoutumista, opiskelua sekä isovanhempien luona vierailua. Kivaa ja tavallista. Viime viikonloppuna oli toiset tunnelmat: teimme aivan ihanan purhehduksen Helsingin edustalla!

Mitä voi odottaa, kun purjeveneen kyytiin pakataan kaksi leppoisaa pariskuntaa (joista kauniimmilla osapuolilla on parin vuosikymmenen yhteinen historia), kuplivaa juomaa ja makoisia eväitä, ja taivaalle tilataan loppukesän lämpimin aurinko? Siitähän syntyy jotakin ikimuistoista.




Ensimmäisenä köröteltiin Espoosta Suomenlinnaan. Turistisaari näyttäytyy aivan toisenlaisena venesatamasta käsin, ja tuntui, kuin olisimme ulkomailla. Seuraavana aamuna nostettiin purjeet ja seilattiin Söderskärin majakkasaarelle, joka juhli 150-vuotispäiväänsä. Karu majakkasaari ulkosaaristossa oli upea yöpymispaikka, ja elämyksen kruunasi puusauna ja kiljahduksien säestämä pulahdus mereen, veneessä kokattu illallinen ja purjeen taakse laskeva aurinko. Uskomattoman kaunista.




24. elokuuta 2012

Perjantaitunnelmia

Kotona on hyvä olla! Perjantai-iltaa vietellään, taimen on uunissa, samppanja kylmässä. Loman jälkeiset kaksi viikkoa on menty aika kovaa vauhtia, joten tänään on ihan päätetty viettää koti-iltaa hyvän ruoan merkeissä.

Osa illallisen tarpeista haettiin Rautatientorin Herkkujen Suomi -tapahtumasta. Ostoskassiin pääsi latva-artisokkia, kurkkusalaattia, tyrnihilloa, mustaherukkahyytelöä sekä ihania juustoja. Kaikki pienten tilojen herkkuja. Hmmm, vatsassa kurnii jo.

Pöytään laitoin oikein kankaiset lautasliinat. Kaunis kattaus on kuitenkin puoli ruokaa.





23. elokuuta 2012

My new Pura Lopez

En tiedä, mitä on tapana antaa huomenlahjaksi. Koruja, kuvittelisin. Tai studiossa otettuja kuvia. En ole kuullut kenenkään saaneen lahjaksi kenkiä.

Minä sain uuden Pura Lopez -parin. Mustat peep toet, täydellisellä korolla. Amen.





22. elokuuta 2012

Väripesu!

Blogista lähti värit. Oho. Olen kyllästynyt ruskeaan. Tervetuloa puhdas valkoinen!

Takaisin arkeen

Näin se on kuulkaa arki pyörähtänyt käyntiin! Viiletän kodin, työpaikan ja satunnaisten muiden määränpäpäiden välillä pahempia pysähtelemättä. Sitkeä flunssa on pitänyt poissa salilta, mutta olen sentään päässyt lenkille haukkaamaan happea. Ilmassa on syksyn raikkautta - ja minä pidän siitä!

On kiva pukeutua pitkästä aikaa neuletakkiin ja ballerinoihin. (Johan sitä superkesää riittikin ihan kahdeksi viikoksi reissussa!) Kynsiin on vaihdettu syyssävy. Ja entäpä kotona? Sohvatyynyissä on uudet päälliset (rakastan tätä pellavan ja mustan sametin liittoa!) ja sängyssä uusiin lakanoihin käärityt, häälahjaksi saadut peitteet ja tyynyt. On niin pehmeitä unia, että niistä ei millään malttaisi herätä!




Ja entäpä sitten se uusi harrastus, jonka kevään sairaslomalla päättäväisesti varasin? Takana on kaksi laulutuntia ja flunssaisesta äänestä huolimatta niin ihania onnistumisen ja hyvän olon tunteita, että tiedän tehneeni oikean valinnan. Ei ole niin huonoa päivää, etteikö se laulamalla paranisi. (Tosin huonoja päiviä ei minun elämääni ole vielä häiden jälkeen mahtunutkaan.)

Tällaista tänne arkeen. Ikkunalaudalla istuu muuten yhden ihanan häävieraan itse tekemä pitsiasuinen nukke!




20. elokuuta 2012

Hääpäivän aamu

Takana on pian kuukausi avioliittoa, mutta haluan hetkeksi palata hääpäivän aamun tunnelmiin. On vaikea kuvailla sitä kutkuttavaa tunnetta, hurmaavaa onnellisuutta, iloa juuri siitä hetkestä.

Morsiamen ja kaasojen kampaukset ja meikit tehtiin Diana Neumannin Hiushuoneella. Valmistautumista siivitti luonnollisessti samppanja ja mansikat.

Vähitellen iloinen tunnelma muuttui pieneksi epäuskoksi (tässäkö sitä nyt ollaan?) ja siitä aivan ihanaksi hurmaksi. Nutturat valmistuivat, poskipunaa levitettiin. Naurettiin. Täydellinen aamu.






13. elokuuta 2012

Vaimo ilmoittautuu

Blogini on viettänyt muutaman viikon täydellistä hiljaiseloa. Se annettakoon anteeksi: olen nimittäin mennyt naimisiin ja piipahtanut häämatkalla!

Olo on vielä kaikin puolin pökertynyt, ei pelkästään jetjagin ja superflunssan vuoksi, vaan koska on tullut nähtyä ja koettua niin paljon, että sitä on mahdoton hetkessä sisäistää.

Meidän hääpäivä oli täydellinen! Muistan olleeni aamusta iltaan maailman onnellisin ihminen! Aamu alkoi kaasojen valmistautumishetkellä, kirkkotoimitus oli kaunis ja kirkko puhdasta rakkautta hehkuva, hääjuhla samaan aikaan riehakas ja koskettava. Tuntuu mahdottomalta kuvailla kaikkea sitä. Tiedän vain, että paikalla oli rakkaita ihmisiä, jotka kaikki olivat koko sydämellään mukana juhlassa. Olen siitä otettu.

Häämatkalla puolestaan koettiin sekä suurkaupungin loputon syke että paratiisin rauha. Täydelliset kaksi viikkoa.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä. Siinä vielä yksi asia sulatettavaksi: syksyn projektit. Nyt siis yritän koota ajatukseni, jotta voin sanoa jotakin järkevää häistä, reissukohteista, ravintoloista, ostoksista ja muusta tärkeästä. Normaaliarjesta puhumattakaan.

(Kuva: Paula Ojansuu)