Meillä kaikilla on asioita, joista haaveilemme. Sellaisia, joita emme kuitenkaan jostain syystä ajattele oikeasti toteuttaa, koska "emme kehtaa" tai "meistä ei ole siihen". Itse olen haaveillut pitkään siitä, että menisin takaisin pianotunneille tai aloittaisin laulutunnit. Minä kun olen aina pitänyt laulamisesta, mutta kynnys laulaa julkisesti on todella suuri. (Paitsi jos on nautiskellut "muutaman" lasillisen viiniä.)
No, ihmisethän yleensäkin elämän käännekohdissa kokevat ihmeellisiä valaistumisen hetkiä. Niin minäkin. Kevään pahimpina viikkoina lupasin itselleni, että kun tästä selvitään, aloitan piano- tai laulutunnit ja menen tekemään hyväntekeväisyystyötä. Viimeisin esimerkiksi lasten tai vanhusten kanssa - siellä apua tarvitaan.
En tietenkään voi kertarysäyksellä implementoida näitä kaikkia uusia aktiviteettejä perusarkeeni, sillä syksyllä jatkuu koulu ja töissäkin on onneksi käytävä. Mutta askel kohti unelmia on otettu: varasin itselleni äsken laulutunnit syksyksi! Iiiik! Jännittää, mutta samalla olen niiiiin innoissani!
Unelmat on tehty toteuttamista varten.
laulaminen on niiin ihanaa ja terapeuttista!! Tsemppiä uuteen harrastukseen! ;)
VastaaPoistaFOLLOW YOUR DREAMS :):):) -sl-
VastaaPoistaKeikkibussi ja gorheographiat alkaa olla jo valmiina :)
VastaaPoistaAila, niinhän se on. :) Syksyä siis odotellessa!
VastaaPoistaJa muulle tiimille tiedoksi, on se hienoa, että on keikkibussit, kitaristit ja koko setti kasassa. :DD hullu tämä elämä. Näillä mennään.