26. marraskuuta 2013

Tuiki tuiki tähtönen

Kun antaa pikkusormen, koko käsi viedään. Minä en todellakaan pystynyt odottamaan ensi viikonloppuun, kun sain tänään hankittua paperisen ikkunatähden ruokailutilan ikkunaan. Tähti oli kaiken lisäksi Kaisaniemen Kodin1:sen viimeinen (eikä lisää kuulemma ole tulossa!), ilmeisesti moni muukin on halunnut ison paperitähden ilman hilettä, reikiä ja kaiken maailman lisävarustetta.

Nyt suuri tähti valaisee paitsi ruokailutilan, myös oikeastaan koko kodin. Se näkyy heti eteisestä tultaessa ja suoraan kylpyhuoneeseenkin. Ja minä olen tietysti aivan hullaantunut!

Monessa kodissa valoja on joka ikkunassa - pahimmissa tapauksissa kaikissa mahdollisissa väreissä ja muodoissa. Minä suosin yksinkertaista mutta maksimittaista: parvekevalot ovat simppelit mutta led-lamppuja on kolmesataa, ikkunatähti on riisuttu turhasta mutta peittää melkein koko ikkunan. Kaikki tyylillään.

Tänään olen myös soittanut pojalle Frank Sinatran joululauluja, puhallellut lenkkihöyryjä huurteessa ja nähnyt Aleksin jouluvalot. Täällä ollaan siis joulutunnelmissa ennen ensimmäistä adventtia. Kuinka ihmeessä tässä näin pääsi käymään?











25. marraskuuta 2013

Se ensimmäinen askel jouluun

Minä olen ollut todella jääräpäisesti sitä mieltä, että joulua laitetaan vasta 1. adventtina. Tänä vuonna tarvittiin vain yksi masentavan harmaa ja pimeä päivä muuttamaan tämä periaate.

Tänä vuonna haluan fiilistellä joulua hitaasti. Leipoa, tuoksutella, nauttia kuumia juomia. Koristella pienin askelein, villasukissa hipsien.

Valosta se alkakoon!


23. marraskuuta 2013

Jos vaikka sattuisi eksymään

Loppukeväästä eteiseen saatiin peiliovelliset kaapit ja tilasta tuli selkeä ja siisti. En ole kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen kokonaisvaikutelmaan sisään tultaessa. Osittain tähän on varmasti vaikuttanut se, että vastapäinen huone on ollut myllerryksessä, mutta se ei yksin riitä.

Valkoinen sivupöytä on vaikuttanut jotenkin tuhruiselta. Siinä se on, ihan nättinä, mutta yksinäisenä. Paperinkeräyskori "alakerrassa" tursuili joka toinen päivä ja päällä oli nojallaan itse tehty Marimekko-taulu. Pidän taulusta edelleen, mutta koska mies ei ole uskaltanut porata sitä seinään 60-luvun sähkökaapelilogiikan pelossa, siinä se on nojaillut seinään ryhdittömänä. 

Aloin ajatella sisustustarroja. Niillä seinälle saisi ryhtiä ilman sähköiskuvaaraa. Mutta minkälainen? Minulla on jonkinlainen statement-yliannostus ja vaikka musta tekstitarra olisi ollut visuaalisesti paikkaan sopiva, en keksinyt, mitä haluaisin seinällä sanoa. 

Niinpä päädyin tähän hauskaan kylttiin! Mattamusta tarra kertoo, missä päin asuntoa mikäkin huone sijaitsee. Nyt koti näyttää heti ulko-ovelta asteen valmiimmalta ja vieraat löytävät kysymättä WC:n ja baarin. Näppärää ja visuaalisesti sopivan tahdikasta!







22. marraskuuta 2013

Joulupossuostoksilla

Olen ollut tänään "esimerkillinen kotirouva": piipahdin läheiseen Moison-sisustusliikkeeseen ostamaan "jotain kivaa jouluista". Eilinen oli kaikessa harmaudessaan niin masentava, että tänään - kun liikkeelle pääsi ilman kumisaappaita ja sadesuojia - suuntasin jouluinspiroitumaan.

Oman kodin joulu on ollut meillä vaalea ja hopeanhohtoinen. Viime jouluna kotiin pääsi kuitenkin ripaus punaista ja tänä vuonna olen ihastunut punaisen ja pellavan yhdistelmään, maustettuna harmaalla. Mitään Korvatunturin tupaa kodista ei tänäkään jouluna tule, mutta jopa minä - joka meinasin hylätä vauvan puuhamaton, koska se oli liian värikäs - kaipaan jouluun tänä vuonna lämmintä punaista.

Koristelun aika ei ole vielä, mutta en malta olla esittelemättä tämän päivän löytöjä! Tänä jouluna meillä asustaa ainakin pellavainen pehmopossu ja valkoinen tuikkulyhty, ja jouluherkut sujahtavat kauniiseen peltipurkkiin. Ostoskassiin päätyi myös kynttilöitä.

Ensimmäinen adventti on täällä ihan pian ja silloin nämä ihanuudet pääsevät esille. Kellarista haetaan myös ne muutamat joulukoristeet, joita omistan (muun muassa Porvoon torilta ostettu joulusukka) ja sohvatyynyt saavat jouluiset päälliset. Ehkäpä olisi aika myös korkata glögikausi?

Lämmintä viikonloppua harmauden keskelle!












20. marraskuuta 2013

Parasta on juuri nyt

Olen ollut vähän laiska bloggaaja. Kivoja sisustusjuttuja on tulossa ja pukeutumisestakin irtoaa ehkä vielä tämän vuoden puolella asiaa, mutta jotenkin nämä päivät vaan lipuvat ohi vauvan ja koiran kanssa touhuten ja kavereita nähden. Tuntuu, että alkujärkytyksen jälkeen tähän perheeseen on saatu jonkinlainen tasapaino: jokainen kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän nimissä, mutta jokaiselle suodaan myös omaa aikaa ja pientä luksusta.

Minä en haluaisi olla missään muualla juuri nyt. Poika hymyilee ja höpöttelee, koira hassuilee ihan kuin ennenkin. Päivisin pyöritän kokonaisuutta, iltaisin saan olla itsekäs. Aikaa on ihan tarpeeksi kaikkeen - tähän hetkeen, tässä ja nyt.

PS. Viimeinen kuva todistaa sen, että Max todellakin taipuu kaikenlaisiin asentoihin…








18. marraskuuta 2013

Joka ilta kun lamppu sammuu

Viikonloppuna tämän kodin höyhensaarilla tapahtui kaksi hyvää asiaa. Ensinnäkin, päästiin juuri ennen totaalista niskajumia ja järjetöntä raivarihepulia ostamaan sitä uutta sänkyä. (Voin todeta, että pomppulinnassa ei ole kiva herätä monta kertaa yössä mitä omituisempiin asentoihin vauvan edun nimissä.) Toiseksi, päätimme siirtää - maksoi mitä maksoi - Topiaksen omaan sänkyynsä. 

Olen aina ollut kova nukkumaan. Lapsen myötä unimäärät ovat väistämättä radikaalisti pudonneet, mutta laadusta ei kannattaisi kamalasti tinkiä. (Olen huomattavasti mukavampi ihminen levänneenä.) Uusi sänky - Ikean testivoittaja 180cm leveänä - nosti oman unenlaatuni monta pykälää. Ja mitä tulee vauvelin yöuniin, uskon hänenkin olevan tyytyväinen: poitsu on nukahtanut sänkyynsä suhteellisen helposti. Siellä me nyt siis kaikki nukutaan, omissa pellavalakanoissamme. Aamua kohti mentäessä vauva saa sitten jäädä viereen, sillä unet käyvät levottomammiksi enkä jaksa hypätä pystyyn tunnin välein.

Makuuhuoneen väritys on rauhallinen. Nyt myös unet sujuvat seesteisissä tunnelmissa. Hyvää yötä!





 




13. marraskuuta 2013

Mekossa

Minä lupasin, että edes mammaloma ei saa minua rempalleen. Pidän lupauksestani edelleen kiinni.

Kyllä, minulla on mustat silmänaluset. Kyllä, minulla on lakkaamattomat kynnet. Ja kyllä, joskus - muttei kovin usein - en avaa tukkaani sykeröltä koko päivänä.

Mutta minulla on ase ja sen nimi on mekko. Muutaman pyjamapäivän jälkeen tajusin, että pukeutumisella on suuri merkitys. Minulle itselleni. Nyt minulla on kaksi virallista kotimekkoa. Vaikka en näkisi ketään koko päivänä, tunnen oloni paremmaksi kun minulla on päällä mekko. Sitä paitsi se tuntuukin paljon paremmalta kuin roikkuvat verkkarit ja kainaloihin nouseva toppi.

Vauvan tarpeet ovat ykkössijalla enkä koskaan olisi turhamainen lapseni kustannuksella. Mutta hitsiläinen, kotimekkoilu on minulle nyt se potku takamukselle. Voin säilyttää naisellisuuteni myös kotiäitinä. Mies ei varmasti pane pahakseen. Eikä siitä olisi yhtään haittaa jos poika muistaisi lapsuuden äidin huolettomana mekossa - ei ränsistyneenä lökäpöksyissä. Amen.


8. marraskuuta 2013

Puikoilla

Minulla on uusi harrastus. Olen pitkään seurannut Kalastajan vaimo -blogia ja haaveillut palmikkoneuleista - itse tehdyistä. Minä vain en ole koskaan ollut mikään virtuoosi käsitöissä. Pystyn kyllä kaikenlaiseen, mutta keskittyminen ja pitkäjänteisyys tekemisestä on kaiken muun jaloissa puuttunut.

Nyt sain kipinän ystävän pojalle tekemistä sukista. Uskoin myös, kun hän sanoi, että "tää on ihan helppoa". Niinpä opettelin ystävän opastuksessa sekä palmikko- että helmineuloksen tekemisen, kävin lankakaupassa ja tässä sitä ollaan!

Illan pimeinä tunteina, kun vauva on saatu nukutettua ja mieskin kuorsaa onnellisena, minä käperryn sohvan nurkkaan koira kainalossa ja neulon. Tässä syntyy helmineuloksella villainen kaulahuivi. Hitaasti mutta tällä kertaa varmasti.

Ja langat on valmiina jo kahteen seuraavaankin työhön!






6. marraskuuta 2013

Mitä lahjaksi pienelle pojalle?

Tämän otsikon alla on hyvä esitellä pikkupojan ristiäislahjat. Mielestäni meidän kotiin ei tullut tällä kertaa mitään turhaa, joten tästä voi tarvittaessa poimia ideoita vastaaviin tilaisuuksiin viemisiksi.


Tut tut -naulakko - kaivattu ja haaveiltu
Muumilaakson vauvakirja - suloinen tapa ikuistaa vauvavuodet kansiin
Pienet Reino-tohvelit - *ihkut*
Kurtis Baby Peace -vaunuverho - harsoa ja pyykkipoikia tyylikkäämpi vaihtoehto
Söpöjä vaatteita


Kirjoja - klassikkosatuja ja uudempiakin tuleviin iltasatuhetkiin
Arabian Muumi-astioita - pikkuisen puurohetkiin
Froteinen kylpytakki
Ensileluja


Arabian Lysti-astioita - toivottuja ja tarpeellisia pian
Perintökalleuksia - pojan isoisän vauvapyjama ja isoisoisän puurolusikka
Hopeaa - lusikat ja salaattiottimet kaiverruksilla
Harrastusvälineitä - miehen partiokaverit antoivat pojalle kuksan ja itse tehdyn anorakin
Villasukat

Ps. Pahoittelut huonoista kuvista! Hyviä kuvauskelejä (ja -aikaa) ei vain ole ollut. 

4. marraskuuta 2013

Topias

Pienestä pojasta tuli eilen Topias. Hän kunnioitti kirkkotoimitusta huutamalla täyttä huutoa 1920-luvun perintöpuvussa. Pappikin oli jo valmis hyppäämään yli viimeisen laulun. Minä en suostunut. Jokainen kun elää tässä maailmassa tyylillään, ja meidän pojalla nyt sattuu olemaan temperamenttia ja äänenlahjoja.

Päivä oli kaunis. Ja tärkeä kaikin tavoin.

Rankka se oli myös. Tänään nukuttiin puoli yhteentoista juhlakalun kanssa. Ja koska ulkona on niin harmaata (voi tylsyys!), pakkaan kohta koko jengin autoon ja hurautan siskon luokse pakoon päälle kaatuvia seiniä.

Pojan ristiäislahjat esittelen päivänvalossa!