Gaalailua

Palataan hetkeksi sunnuntain tunnelmiin. Päälle kimaltelevaa pikkumustaa (sitä sinistä Nelly.comin mekkoa ei koskaan kuulunut), jalkoihin luottokorkkarit. Hiukset tuhrasin itse, meikin teki ammattilaisystäväni - siitä kuvia myöhemmin. Hieno tunnelma juhlia talvisena päivänä suomalaista elokuvaa.

Illan parasta antia oli Kovasikajutun menestys. Hieno dokumentti hienoista ihmisistä!

And the Oscar goes to...

Viime yönä elokuvamaailmassa juhlittiin, ja punaisella matolla nähtiin toinen toistaan upeampia pukuja. Mukaan mahtui tuttuun tapaan myös monia omituisia viritelmiä, mutta tässä mielestäni illan upeimpia!

Octavia Spencer voitti Golden Globensa kaveriksi Oscarin sivuosastaan elokuvassa Piiat, ja oli pukeutunut superkauniiseen, omalle vartalolleen sopivaan pukuun. Samaisen elokuvan Emma Stone (jonka taas nostan esiin) näytti tyrmäävältä punaisessaan. Muita onnistujia olivat mielestäni Milla Jovovich, Penelope Cruz, sekä Meryl Streep, joka taitaa ikäisensä pukeutumiskoodit.

Media on hehkuttanut paljon myös Angelina Jolieta, mutta kuulostakoon kannanotolta tai ei, mielestäni hän on aivan liian laiha. Huulet näyttävät hyvältä, mutta käsivarren katsominenkin tekee kipeää.

Leffasuositus: The Help (& Emma Stone)

Kesälomalukemiseni oli tänä vuonna Kathryn Stockettin Piiat (eng. The Help). Se kertoo 60-luvun rotuerottelusta Yhdysvaltain "syvässä etelässä" - monen valloittavan hahmon kautta. Nyt kirjasta on tehty elokuva, ja pakko hehkuttaa: se on jopa kirjaakin parempi!

Elokuva on niin hyvä, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Se kertoo asioista, joita ei 2010-luvulla voi enää millään tavalla suvaita, muttei silti saarnaa. Se naurattaa, vaikka oikeasti vähän itkettääkin. Se todella pistää ajattelemaan. Elokuvan jälkeen olo on sanaton - niin syvälle tarinaan se tempaisi. Suosittelen kaikille, jotka pitävät vahvoista henkilöhahmoista, koskettavasta draamasta ja historian havinasta. Plussana todella herkullinen puvustus! 

Samaan hengenvetoon on pakko hehkuttaa elokuvan nuorta tähteä, Emma Stonea (vm. -88!), josta olen ennenkin innostunut. Hän vain on aivan mahtava omaa tietään kulkevana Skeeterinä! Alan tulla siihen tulokseen, että Emma Stone on minun uusi Meryl Streepini. Hänessä on samaa, luontaista karismaa ja hehkua - katsokaa vaikka!

Leffasuositus: Crazy Stupid Love

Voih, rakastan elokuvia, jotka koskettavat ja naurattavat samaan aikaan, ja jotka kipeidenkin käänteiden kautta päättyvät hymyyn. Crazy Stupid Love (suom. Hölmö hullu rakkaus) on juuri sellainen. Sen henkilöhahmot ovat aitoja ja uskottavia - etenkin Steve Carell, joka on eron yllättämänä perheenisänä raastavan hyvä - ja tarina onnistui yllättämään moneen kertaan. Nauroin usein ja sydämestä, mutta suurimman osan ajasta vain seurasin lumoutuneena näyttelijöiden työtä. Mahtavaa! Ja niin, takaan että ilman kuumia kyyneleitä ei tästä elokuvasta selviä. Katsottuanne leffan tiedätte kyllä, mistä kohtauksesta puhun.

Ps. Itse kohdistan tulevaisuudessa suuret odotukset Emma Stoneen, joka nähdään pian myös menestyskirjaan perustuvassa elokuvassa The Help (suom. Piiat).

Ihana Meryl Streep

Jos minulta kysytään suosikkilaulajaa tai -kirjaa, en osaa vastata. Minulla ei myöskään ole yhtä suurta idolia miesnäyttelijöiden keskuudessa. Naisten sarjassa on kuitenkin yksi ylitse muiden: Meryl Streep. Tämän illan TV-leffan, Paholainen pukeutuu Pradaan, innoittamana (ja alkavan syysflunssan kourissa masentelevana) eksyin googlailemaan rouva Mary Louise Streepiä.

Streep on tehnyt pitkän uran niin teatterissa kuin elokuvissakin. Mutta miksi hän on niin ihana? Sitä on vaikea kuvailla. Ensinnäkin, en ole nähnyt hänen koskaan näyttelevän huonosti. Hän on sataprosenttisesti jokaisessa roolissaan - itsensä kanssa taistelevana kotiäitinä Hiljaisissa silloissa, kylmänä muotipomona tämän illan elokuvassa, hieman höyrähtäneenä kokkina elokuvassa Julie&Julia tai keski-ikäisenä naisena, jolle tapahtuu odottamattomia elokuvassa Pientä säätöä. Streep koskettaa, naurattaa, itkettää. Hän on aito. Kaiken lisäksi hänestä huokuu rauha, mikä tekee hänet satumaisen kauniiksi - iästä viis.

"Considered by many movie reviewers to be the greatest living film actress", lukee IMDp-sivustolla. Ei vastaväitteitä. Seuraavaa Streep-leffaa odotellessa!

Leffasuositus: Friends with benefits

Täydellinen treffileffa. Piste.

Syyskuun alussa ensi-iltansa saava Friends with benefits (suom. Vain seksiä) oli kaikkea muuta, kuin imelä perushömppäkomedia. Tässä syyt:

1.       En ole koskaan erityisemmin pitänyt Justin Timberlakesta (vaikkakin hän oli hyvä The Social Networkissa), mutta nyt pidän.

2.       Justinin ja Mila Kunisin kemiat pelasi yhteen enemmän kuin hyvin ja he olivat yksinkertaisesti super-aitoja ja suloisia! (Huhut kertovat, että kaikki ei ollut näyteltyä… who knows.)

3.       Mila Kunis vain on niin, niin, niin kaunis! (Ja hänet oli stailattu täydellisesti; voisin ottaa jokaisen hänen asunsa omaan vaatekaappiini.)

Nainen, jos haluat tulla hyvälle mielelle ja uskoa kaikkiin maailman satuihin, katso tämä! Mies, jos haluat viedä tyttösi leffaan, tämä on varma valinta!

Ps. Elokuvan ainoa huono puoli oli se, että tämän tytön New York -kuume lähes ryöstäytyi käsistä.

Leffasuositus: Never Let Me Go

Näen työni puolesta niin paljon hyviä elokuvia, etten useinkaan jaksa mainostaa niitä näin kirjallisesti - työajan ulkopuolella siis. Mutta pikapäivityksenä todettakoon, että Never Let Me Go (suom. Ole luonani aina) oli todella vangitseva! En osaa sanoa, jäikö elokuvasta hyvä vai paha mieli, mutta se onnistui koskettamaan jonnekin niin syvälle, että tajusin sen vasta kauan elokuvateatterista lähdön jälkeen.

Ja jos Carey Mulligan ei saa tästä roolista Oscar-ehdokkuutta, oma uskoni kyseiseen palkintoon romahtaa täysin. Yksikään Mulliganin kyyneleistä ei näyttänyt näytellyltä. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka pitävät hyvästä draamasta ja syvistä henkilöhahmoista - ja kenties niille, jotka kaipaavat muistutusta siitä, että omassa elämässä onkin kaikki ihan kohdallaan.

Tuleva Oscar-voittaja?

PS. Edes Keira Knightleyn aina avonaisena ammottava suu ei häirinnyt elokuvanautintoa.

Malja kotimaiselle elokuvalle!

Eilen juhlittiin kotimaista elokuvaa Jussi-juhlan merkeissä. Ja kotimaisella elokuvallahan menee kovaa! Jasper ja muut Napapiirin sankarit valloittavat sydämiä jo kaukana Suomen rajojen ulkopuolella, Jusseja kahminut Rare Exports pyörii teattereissa Jenkkilää myöten, ja myös suomalaisten miesten sielunmaisemaa kuvaava dokumenttielokuva Miesten vuoro on kansainvälisessä levityksessä. (Hikoileva, turvonnut miesvartalo saunassahan on se mieskuva, jota me suomalaiset itsestämme haluamme maailmalle levittää.)

Hienoa on se, että suomalaiset katsovat mielellään suomalaista. Suurimmat kotimaiset hitit keräävät valtavia katsojamääriä. Ymmärtäähän sen: jälki on laadukasta, tarinat jaksavat kantaa ja äidinkieli on aina äidinkieli. Keskivertosuomalaisen on helpompi samaistua hiljaiseen pohjoisen poikaan, kuin vaikkapa aikamme suosituimman sosiaalisen median keksineeseen, nykyisin ökyrikkaaseen nörttiin.

Itselleni viime vuoden kotimaisista kolahti kovimmin Sisko tahtoisin jäädä, josta Sara Melleri aivan oikeutetusti pokkasi parhaan naissivuosa-Jussin. Elokuva tavoitti harvinaisen koskettavasti ja tarkkasilmäisesti sen tunnelman, teinitytön maailman, jossa itsekin kymmenen vuotta sitten elin.  

Mielenkiintoista on seurata sponsorointikuvioiden askelia kohti kansainvälistä meininkiä. Napapiirin sankareiden ja Hartwallin yhteistyö on hyvä esimerkki onnistuneesta diilistä, jossa molemmat voittavat. Stand-up koomikko Pirjo Heikkilä totesikin Jussi-gaalan spiikissään: ”Elokuva Hartwall Jaffa… öh, anteeksi, Napapiirin sankarit..."  

Ja kyllähän bileet ovat parempia, kun on syytä juhlaan. Punaisella matolla näkyi onnellisen oloista porukkaa. Ja oikein: Meidän tulee olla ylpeitä omasta osaamisestamme, oli kyse sitten elokuvista, muotoilusta, musiikista tai teknisistä vempaimista. Suomi maailmankartalle ja äänekkäästi, kiitos.

Mutta ei enää niitä miehiä saunassa.

Ps. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt gaala-illallisen kattauksesta: Musta pöytäliina toi kivan kontrastin valkoisille astioille ja lautasliinoille. Tyylikästä!



The Red Carpet Look!