27. syyskuuta 2012

Rillipää

On aika astua kaapista ulos: minä olen sokea kuin pöllö. No okei, en ihan - pääsen kyllä yöllä vessaan törmäilemättä seiniin -, mutta ilman apunäköä en lähde minnekään. Jos joutuisin ulkoilmaan ilman laseja, en näkisi liikennemerkkejä enkä ihmisten kasvoja. Aika noloa olisi.

Mikäpä tässä nyt sitten on niin ihmeellistä? No eipä mikään, tietyllä prosentilla ihmisistä on ollut huono näkö aikojen alusta. Mutta minulle tässä on nyt sellainen käänteentekevä juttu, että minä, piilolinssiaddikti, olen joutunut nyt kohtaamaan silmieni vaatimukset, ja tajunnut, että en voi käyttää piilolinsseja joka päivä. Tämän tajuttuani ymmärsin myös, että nykyisiä lasejani en voisi käyttää julkisesti. Ei niin, että ne olisivat rumat - päinvastoin, ne ovat oikein ihanat Guccin pokat! - mutta kun minäpä en enää näe niillä tarkasti!

Ei auttanut muu kuin kävellä Instrumentariumiin ja pistää haisemaan. Shoppailulakon keskellä mieltä lämmittää erityisesti, kun saa pistää satoja euroja haisemaan - dammit! - mutta minkäs teet. Silmiä ei viitsisi pilata.

Onnellistahan tässä nyt on se, että liikkeessä sattui olemaan mahtava kaksi yhden hinnalla -tarjous, ja näin ollen minulle on tulossa kahdet lasit! Wohoo. Oikeasti, olen aika innoissani. Tavoitteeni on vähentää piilaripäivät niihin, jolloin treenaan, ja käyttää laseja muulloin. Tuleepa minustakin vähän fiksumman näköinen.

Näiden alla olevien pokien olisi tarkoitus hoitaa asia!
(Lupaan jakaa myös "in practice" -kuvia sitten parin viikon päästä.)



(Kuvat: instrumentarium.fi)

26. syyskuuta 2012

Treenikapina

Vitsailin häiden jälkeen miehelleni, että no niin, nyt sitten loppui urheilu, meikkaaminen ja vaatteiden silitys - olen vaimo ja aloitan ränsistymisen nyt. Very funny. Todellisuus päätti sitten kolauttaa tämän vitsin omaan nilkkaani.

Tilanne on nähkääs se, että olen ollut viime viikkoina jokseenkin lamaantunut. Syitä on monia, mutta mainittakoon nyt esimerkiksi sellaiset "pikkujutut" kuin vakava sairastuminen ja omat häät. Jokseenkin isoja juttuja puolen vuoden sisään. Ja minulla on aikaa olla väsynyt niistä vasta nyt.

Näin ollen tunnustan: En ole käynyt salilla aamuisin! Olen syönyt herkkuja! Olen vaihtanut juoksulenkit kävelyyn! Olen istunut liikaa! Olen jättänyt ihon kuorimatta! Olen nukkunut liian vähän! Olen juonut skumppaa ilman syytä!

Paniikki?

Ei ollenkaan. Välillä vain pitää ottaa iisimmin. Mutta kovin kauan tämä rouva ei tätä menoa kestä - skarpattava on. Mutta ihan vielä huomenna en jaksa herätä rääkkäämään itseäni salille...

24. syyskuuta 2012

Mummilan aarteita

Minun mummini oli tyylikäs nainen ja erittäin laatutietoinen. Lisäksi hän oli tietysti pikkutytölle aivan ihana mummi, jonka kanssa kuunneltiin Arja Korisevaa, laitettiin papiljotteja tukkaan, naurettiin vedet silmissä ja syötiin ranskanleipää.

Mummin kuolemasta on yli 15 vuotta, mutta mummi elää vahvasti minussa - niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Vähän aikaa sitten kävin mummilassa hakemassa omia, sinne varastoituja tavaroitani (ja hyvä ihme, miten paljon tavaraa ihmiselle vuosien varrella kertyykään, häpeällistä!) ja samalla toin mukanani mummin vanhoja vaatteita, jotka olen hänen kaapistaan saanut.

Kaksitoista hametta. Made in Finland. Laadukasta villakangasta. Kauniita perussävyjä. Hyviä leikkauksia. Uskomatonta, mitä 60- ja 70-luvulla tehtiin! Minä en enää etsi itselleni perushameita. Vien nämä mummin vanhat hameet huomenna ompelijalle ja lyhennytän ne. Kuinka montaa Zaran hametta minun lapsenlapseni voivat käyttää?


23. syyskuuta 2012

Syksyn satoa

Terveisiä syksyisestä saaresta! Mitäpä sitä muuta ihminen tarvitsee, kuin raitista ilmaa, sateen jälkeistä happea, ruokaa suoraan merestä ja metsästä, pehmeät löylyt ja hyvät unet? No, aika paljon muuta... mutta näillä pääsee kyllä alkuun.








22. syyskuuta 2012

Tervetuloa syksy

Vuoden paras pukeutumisaika. Jee!

Olen ennenkin vouhottanut siitä, kuinka rakastan saappaita ja neuleita ja pitkiä housuja pitkän(?) kesäkauden jälkeen. On ihana kääriytyä villaan, kietaista huivi kaulaan ja - voi että! - painaa hattu päähän. Syksyssä on samaan aikaan jotakin hirveän romanttista ja tyylikästä - vähän jopa tyttömäistäkin.

Minä kaivoin jo saappaat ja nilkkurit parvelta. Pikkuballerinat pääsivät talvisäilöön. Viime talvena hankkimatta jääneet takkiosaston päivitykset odottavat viileitä kelejä - Filippa K:n villakangastakki ja Stefanelin kevyttoppis - ja viime viikonloppuna äidin kanssa shoppaillessa löytyi Lindexistä ihana villamyssy. Antaa tulla vaan, syksy!

Ps. Olen alkanut tehdä luvallisia iskuja miehen huivivarastolle. Hän kun on joskus tullut ostaneeksi laadukkaita villahuiveja - mutta ei käytä niitä. Harmi...







21. syyskuuta 2012

Meille tulee hauva!

Se on totta. Meille tulee pieni tuhiseva karvapallo 13. lokakuuta. Hänen nimensä on Max ja hän on australianterrieri. Isoksi kasvaessaan hänestä ei tule kovin iso, mutta sitäkin viisaampi.

Hänestä tulee mamman lenkkikaveri ja salaisuuksien jakaja. Arki-iltojen pelastaja. Ystävä. Kaikki lähipiirin koirat - lapinkoira Velmu, coton de tulear Onni, sekarotuinen Sara - odottavat jo kovasti uutta vipeltäjää perheeseen.

Vielä kolme viikkoa...

Dinner by him

Pari viikkoa sitten kutsuin kaasoni kylään. Se oli jonkinlainen häärumban lopetus - onneksi ei ystävyyden. Kävimme Elegia Day Spa:ssa nautiskelemassa sillä aikaa, kun Iso Roban kokki, oma mieheni, valmisteli meille neljän ruokalajin illallisen viineineen. Kyllä kelpasi!

Vanha muttei kulunut resepti hyvään oloon on ruoka + juoma + seura. Amen.





20. syyskuuta 2012

Honeymoon shopping

Blogini ei todistetusti ole millään mittapuulla reaaliaikainen. Aijon esitellä häämatkaostokseni teille nyt! Luonnollisesi matkan tarkoituksena ei ollut ostosten tekeminen, mutta kyllä häämatkalla tehtyillä ostoksilla on aivan erityistä tunnearvoa.

New Yorkissa panostettiin laatuostoksiin; tuote rouva sai himoitsemansa Marc by Marc Jacobsin laukun sekä Tiffanyn korvakorut. Alennusmyyntilöytöjä tuli sitten tehtyä Victoria's Secretillä, Steve Maddenilla, Dunhillissa (miesten kaupoissa on parhaat huivit!) sekä paikallisilta pikkumerkeiltä.





Aruballa emme tuhlanneet aikaa kaupoissa pyörimiseen, joten ainoa ostos oli käsityömarkkinoilta ostettu simpukoista valmistettu rannekoru. Se on todella kaunis!



Miamissa podimme jo reissuväsymystä, jota oli hyvä potea ostoskeskuksissa. Matkaan lähti käsittämättömillä alennushinnoilla hyvälaatuisia perustyövaatteita, mm. French Connectionilta, Brooks Brothersilta ja Maison & Scotchilta.





Olen reissun ostossaaliisen erittäin tyytyväinen! Kaikki hankinnat ovat kovaa käyttöä kestäviä pukeutumisen peruspilareita - ja näin syksyn keskellä voin todeta, että toimivat! 



18. syyskuuta 2012

Hauvahaaveita

Nykyään puhutaan paljon hidastamisesta. Tehdään vähemmän töitä ja "keskitytään olennaiseen" - esimerkiksi pelkkään olemiseen. Minä en ole kokenut tällaista kulttuuria omakseni, mutta viimeisen vuoden aikana ja etenkin viime viikkoina olen todella miettinyt, mitä haluan.

Mielestäni hidastaminen on sitä, että pysähtyy hetkeksi miettimään. Mihin olen menossa? Onko suunta todella se, mitä haluan? Meillä kun on (tiettävästi) vain tämä yksi elämä.

Olen päätynyt mietinnöissäni siihen, että haluan karsia elämästäni elementtejä. Back to basics. En halua lopettaa töitä enkä opiskelua, en myöskään liikuntaharrastuksia enkä kavereiden tapaamista. Mutta kaipaan selkeyttä arkeen. Rytmiä. Kaipaan elämää, jota hetki sitten pidin tylsänä. Elämää, johon ei kuuluisi äärimmäisiä ylä- ja alamäkiä. Olen paahtanut 27 vuotta sen kummempia miettimättä, tehden kasapäin kivoja asioita - mutta kivatkin asiat väsyttävät, kun niitä on liikaa.

Mitä se käytännössä tarkoittaa? Isompaa kotia lähellä ulkoilumaastoja. Koiraa. Turhan sälän karsimista kalenterista. Keskittymistä vähempään määrään asioita ja tekemällä ne hyvin. Ottamalla vastuuta muustakin kuin vain itsestäni. Olenko tullut vanhaksi?

Tuntuu hyvältä ajatella, että tämä kaikki on mahdollista. Tänään menemme mieheni kanssa katsomaan muutama viikko sitten syntyneitä koiranpentuja. Keskiviikkona asuntonäyttöön.

Parastahan elämässä on se, että muutos lähtee itsestä. On paljon asioita, joihin ei pysty vaikuttamaan, mutta enemmän niitä, joihin voi.






15. syyskuuta 2012

The superficial side of me

Olen tässä viime viikkoina tajunnut, että tänä vuonna en saa mitään helposti. Julkisesti elämä tietysti näyttää ihanalta - blogi ei ole päiväkirja - mutta todettakoon nyt tässä, että häiden ja rouva-arjen ihanuuden vastapainoksi minulle on kyllä järjestetty kaikki mahdolliset vastoinkäymiset tälle vuodelle - eikä se ole vielä edes ohi! Tällä hetkellä antaisin aika paljon, että saisin elää normaalia, tasaista elämää.

Koska en keksi tänään mitään iloista kirjoitettavaa omasta sielunmaisemastani (uskokaa pois, se ei ole kovin kaunis tällä hetkellä), vedän esiin pinnallisuus-korttini. Kas kun kotona vaatehuoneessa odottaa täydellinen nilkkuripari suojaamista ja käyttöönottoa.

Minähän etsin simppeleitä, mustia, korkeakorkoisia nilkkureita jo viime talvena. En löytänyt. Minä kun en halua niittejä enkä rusetteja, vaan mahdollisimman yksinkertaiset kengät. Sellaiset, jotka toimivat niin hameen kuin housujen kanssa. Samaan aikaan sirot mutta jykevät. Ja tietysti ne kävelivät vastaan juuri häämatkan jälkeen, kun shoppailubudjettia ei ollut turhan paljon jäljellä. Päätin kuitenkin, että jos en toimi, kenkiä ei enää viikon päästä ole. Niinpä ostin elokuussa täydelliset nilkkurini - enkä katunut yhtään.

Tänään, kun mieli on täynnä epäuskoa ja kysymysmerkkejä, herkuttelen ajatuksella, että laitan nilkkurit jalkaan ja nostan keskisormen pystyyn. Todellisuudessahan laitan nilkkurit jalkaan ja hymyilen. Mutta kuitenkin.





13. syyskuuta 2012

Best of Miami & Key West

Vielä palataan arkisen aherruksen keskeltä häämatkatunnelmiin! (Uskomatonta, että tänään tulee kuukausi täyteen loman jälkeistä elämää...)

Key West ja Miami olivat meidän häämatkan viimeiset pysähdykset. Pientä reissuväsymystä oli jo ilmassa, mutta upeista maisemista, luonnon ihmeistä ja keittiöiden herkuista jaksoi kyllä nauttia.

Roadtrip Key Westiin oli oma kokemuksensa: pienellä punaisella vuokra-autolla tunsi itsensä kovin pieneksi valtavia veneitä perässään vetävien pick-upien välissä. Ja ne maisemat! Key West itsessään osoittautui jenkkien lomanviettopaikaksi, ja kaduilla tunnelma oli lähestulkoon Viking Linen tasoa. Me olimme kaikesta metelistä hiukan shokissa Aruban rauhan jälkeen, mutta onneksi hotelli oli tasokas ja satamasta löytyi hyvä seafood-ravintola.




Miamista mieleen jäivät lähestyvät myrskyt, ostoskeskukset sekä alligaattorifarmi. Rannalle ei enää päästy eikä jaksettu, vaan keskityttiin tuhlaamaan viimeiset dollarit - ja se kävi meiltä kyllä todella näppärästi alennusmyyntiaikaan.

Yli kahden viikon reissaamisen jälkeen oltiinkin sitten valmiita palaamaan kotiin!


6. syyskuuta 2012

Syyskuun tunnelmia kotona

Syksy on kyllä kivaa aikaa! Siis keskimäärin on jollain nurinkurisella tavalla piristävää, että illat pimenevät ja saa vetää lämmintä nuttua niskaan. Puhumattakaan niistä uusista nilkkureista ja takista, jotka odottavat komerossa viileämpää säätä...

Ihan parasta syksyllä on kuitenkin kotoilu. Silloin harvoin kun sitä ehtii harrastaa, minä olen kyllä aikamoinen nautiskelija. Kynttilät, lempeä valaistus, lasi viiniä, kukkia maljakossa, hyvä kirja tai lehti... Sellaisia hetkiä, jolloin kodista todella ehtii nauttia, arvostaa paljon. Ja niinäkin hetkinä, kun nenä on kiinni tenttikirjassa tai sormet naputtavat projektitekstiä, on kiva että ympärillä oleva koti on viihtyisä.




Minulla on tällä hetkellä vähän ristiriitainen suhde tähän kotiin. Rakastan tätä asuntoa, sen valoa, tarinaa meidän matkassamme, pieniä yksityiskohtia. Mutta kun väsyneinä hetkinä menettää hermot pyykkivuorien seassa tai ahtaassa keittiössä, haaveilee uusista tilavammista nurkista.

Tänään kuvailin kirjoitustauolla kotia ihan tällaisena tavallisena torstai-iltana. Iso Roballa kaikki hyvin!






5. syyskuuta 2012

Spa-tuliaisia

Kiireisen arjen keskellä on hyvä muistaa hemmotella itseään. Ainakin minä olen sitä mieltä, että oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi on kaiken a ja o, ja niihin kannattaa panostaa. Hyvä olo voi olla niin pienestä kiinni: hyväntuoksuisesta shampoosta tai mukavista alusvaatteista.

Minä ostin Aruban spa-käynnilläni kaksi ylihintaista Elemis Spa@home -tuotetta: ihanan monoi-öljyn sekä kipeille lihaksille tarkoitetun kylpyvaahdon. Tässä kohtaa mieheni naurahtaisi, että eihän meillä ole edes kylpyammetta. Mutta kas vain, tätä voi käyttää vaikka jalkakylpynä! Tuoksu on niin rentouttava, että pelkkä korkin raottaminen vie muutaman stressiprosentin pois.

Eläköön hyvä olo!