29. lokakuuta 2013

Melli EcoDesign

Olen lukenut viime kuukausina useasta paikasta Melli EcoDesignista. Se on suomalaisen nuoren naisen perustama merkki, jonka tuotteet tehdään Suomessa kreikkalaisesta luomupuuvillasta. Yritys sai alkunsa, kun perustaja ei löytänyt omalle keskosvauvalleen tarpeeksi pieniä vaatteita. Onneksi mallistoa laajennettiin myös isommille vauvoille ja taaperoille (ja nykyisin myös aikuisille), sillä tämä on kyllä helmi.

Katsoin jokin aika sitten aamu-TV:stä (äitisloman riemuja, hah) dokumentin halpatuotannosta ja päätin taas kerran olla suosimatta ketjuliikkeitä. Kuten moneen kertaan todettu, suurin osa pojan vaatteista on saatu (ja nyt jo pienimmät lainattu eteenpäin), eli olen pyrkinyt ekologisuuteen tässäkin, mutta onhan niitä vaatteita silti. Muun muassa H&M ja Lindex tekevät kivoja lastenvaatteita, mutta taas alkoi arveluttamaan niiden alkuperä. 

Niinpä piipahdin Mellin sivuilla ja ihastuin kyllä! Koska pojalla ei todellakaan ole akuuttia vaatepulaa, vastustin kiusausta tilailla ihania kuosillisia vaatteita, mutta pelkästä kannattamisen ilosta tilasin kaksi myssyä - toinen on tänä talvena ajankohtainen, toinen on väriensäkin puolesta kevätmyssy. Omassa vaatekaapissa ei väreillä leikitä, mutta pikkuisen päällä tykkään vaaleiden sävyjen lisäksi myös tällaisista iloisista kuoseista. 

Mellin uutiskirje on nyt tilattu ja yritys Facebook-tykätty, joten tämä tilaus tuskin jää viimeiseksi laatuaan! Pidän suomalaisuudesta ja rehellisestä alkuperästä. Näitä lisää, kiitos.








25. lokakuuta 2013

Pikkuherran päivän asu

Tänään käytiin kaupungilla lounaalla. Vaikka päivät kuluu mainiosti vauvelin kanssa "jutellessa", välillä on kiva puhua oikeasti asiaa. Ystävien seurassa maailmasta tulee aina parempi paikka. Myös kantalounaspaikkamme Factoryn salaatti maistui tauon jälkeen taivaallisen hyvältä.

Pikkuinen edusti tällä kertaa mainiosti! Viimeksi poitsu availi ääntään oikeen kunnolla (ja etenkin siellä kuuluisassa lähijunassa), mutta tällä kertaa reissu sujui hienosti käyttäytyen.

En ole kirjoittanut kovinkaan paljon vauvan pukemisesta, mutta tämän päivän asu on yksi suosikeistani, joten... Sekä pöksyt että body ovat Lindexiltä - ja niitä harvoja itse ostettuja! - ja minun silmääni tämä yhdistelmä miellyttää kovasti. Mutta vaikka pidän näistä luonnonläheisistä sävyistä paljon, olen alkanut myös tykästyä värikkäisiin ja kuviollisiin vaatteisiin - kunhan kuosit ja sävyt ovat sopusoinnussa eikä ole pastellia pastellilla. (Tulossa on mm. Melli EcoDesign-fiilistelyä!)

Ps. Näitä(kin) perhealbumikuvia koristaa karvainen tunkeilija. Aina siellä, missä tapahtuu!





24. lokakuuta 2013

Lastenhuonekriisi jatkuu

Lastenhuoneen "ongelma" ei ole vieläkään ratkennut. En ole ostanut lipastoa enkä saanut huonetta muutenkaan järjestykseen. Näen jo silmissäni lattialla leikkivän taaperon ja olen kriisissä sotkun kanssa. Tottakai paniikkini on ylimitoitettua - ipanalla on ikää vajaat seitsemän viikkoa.

Olen joka tapauksessa mietiskellyt, mitä mausteita huoneeseen tuodaan siinä vaiheessa, kun poika sinne muuttaa. Pinnasänky luonnollisesti siirretään takaisin sinne. Vaatteille bongailen parhaillani lipastoa Tori.fi:stä. (Sveio ei ehkä kuitenkaan ollut se oikea, ja jos löydän edullisesti vanhan kokopuisen huonekalun, tuunaan sen.)

Seinälle haluaisin jo aiemmin mainitsemani Tut tut -hyllyn. Se on mielestäni kertakaikkisen herkullinen paikka säilyttää pienen pojan kirja-aarteita!

Leluille haaveilen hankkivani Ferm Livingin Spear-säilytyskorit. Tai sitten metsästän vastaavia, kestäviä mutta hieman edullisempia ratkaisuja. En kuitenkaan haluaisi säilöä leluarsenaalia (jota kuitenkin varmasti jonkin verran kertyy) muovilaatikoissa, ne ovat niin kylmät ja kovat.

No juu, tässä taas haaveillaan. Todennäköisesti huone on vielä pitkään kaoottisessa tilassa. Pääasia kai on, että vaipanvaihto sujuu ja lapselle löytää jotenkuten helposti päälle pantavaa. Silti toivoisin käytännön ja kauneuden kohtaavan tässäkin huoneessa ihan pian...





23. lokakuuta 2013

Se hiipii mieleen...

Lokakuu lähestyy loppuaan. Kauppoihin rakennetaan jouluosastoja. Vuoden suurin hässäkkä on alkamassa.

Rakastan joulua. En sen kaupallisuutta ja kiirettä, vaan tunnelmallisuutta, kiireettömyyttä ja kauneutta. En halua vielä glögiä enkä laulaa joululauluja, mutta fiilistellä voin jo nyt. Kun ulkona pimenee ja kylmenee, sitä pohtii joulukuusen paikkaa, mukavaa joulutekemistä ja parvekevaloja. Lämpimiä varpaita, höyryävää juomaa, musiikkia. Sukupolvien kokoontumista, lasten iloa.

Kaisa ja Aleksi Kuokan 24 askelta jouluun on potkaissut täällä joulunodotuksen käyntiin. Ei konkreettisesti, mutta sivuja hypistellen ja tulevaa fiilistellen. Vuoden pimein aika voi olla täynnä valoa!










21. lokakuuta 2013

Maksimaalinen kaaos meidän tyyliin

Usein blogeja syytetään kiiltokuvamaisuudesta ja todellisen arjen piilottelusta. Tällaisen arvostelun kohteeksi joutuvat erityisesti suositut portaaliblogit - eivät niinkään tällaiset kotikutoiset höpöttelypalstat - mutta ajattelin silti sanoa pari sanaa asiasta.

Ensinnäkin, kyllä lehtikuvatkin stailataan. Minä en ainakaan haluaisi seurata blogia, joka on alusta loppuun suttuinen - kyllä blogissa täytyy olla myös visuaalista inspiraatiota.

Toiseksi, miksi koti ei voisi olla oikeasti siisti? Tänä maanantaiaamuna meillä on "kaaos": keinutuolin viltti on rytyssä, keittiön saarekkeella on itkuhälytin ja tuttipullo, vauvan lelu on unohtunut tv-tasolle, sohvatyynyjä ei ole pöyhitty ja meikkipussi on levällään kylpyhuoneessa. Tämän pahemmaksi sen ei tarvitse mennä.

Maailmassa on oikeasti siistejä koteja ja ihmisiä, joiden ei tarvitse blogipostausta varten erikseen siivota.  Koira- ja pikkuvauvatalous ei välttämättä tarkoita järjetöntä sotkua. Enkä sano, että kaikkien täytyisi puunata ja kiillottaa kotiaan joka välissä - jokainen eläköön tyylillä, joka tekee onnelliseksi! - mutta väitän, että kaaos voi näyttää myös tältä. Oma periaatteeni on tehdä joka päivä jotain pientä ja siivota jälkeni, ja päivän päätteeksi suoria paikat. Aamulla on paljon mukavampi herätä!











19. lokakuuta 2013

Keinutuoli kylässä

Meidän olohuoneesta tuli juuri pikku-mummola. Kävi nimittäin niin, että jokin aika sitten olin naapurissa kahvittelemassa (siellä on kolme viikkoa meidän poikaa vanhempi tyttö ja siis vertaistukea) ja hyssyttelin huutavaa lasta keinutuolissa - ja sehän tepsi! Ennen kuin sukelsin huuto.netiin, muistin, että mufalla on kotonaan vanha keinutuoli.

Tänään haettiin kiikku kotiin lainaksi - tosin mufa sanoi, että se voi jäädä meille pysyvästikin. Se sai paikan siitä, mihin Valantin Oiva-sohva joskus tulee (!), alleen vanhan maton ja kaverikseen tyynyn ja viltin. Samalla rysäyksellä vaihdoin myös sohvatyynyihin päälliset, pellavaisten sävyjen lisäksi aavistus ulkona näkyvää maisemaa.

Keinutuoli on oikeasti aika hieno! Siinä on uskomattoman kaunista kulumaa - tuolissa on todella joskus istuttu - ja siinä kiikkuessa kuuluu kotoisa narina. Mies totesikin, että enää puuttuu seinältä raksuttava ja tasatunnein lyövä kello.

Vielä en ole varma, löytyykö keinutuolille pysyvä paikka meidän kodista, mutta tämän hyssyttelyajanjakson aion nauttia mummola-tunnelmasta omassa olohuoneessa. Meidän olohuone on niin moderni, että ripaus narinaa ja kulumaa on vain hyväksi!















18. lokakuuta 2013

Räntää

Tällaisina päivinä sitä tuntee oikeasti olevansa äitiyslomalla. Ulkona on syksyn ensimmäinen räntäpäivä ja minä se vain hillun villasukissa ympäri kämppää. Kahvia kupissa ja muutenkin lämmin, vauveli nukkuu. Eikä koirallakaan näytä olevan mikään kiire minnekään!

Tässä on ehtinyt olla tosi raskastakin, kun masuvaivat huudattivat pikkuista yötä päivää. Apu onneksi löytyi ja tämä viikko on ollut pelkkää jokeltelua, hymyjä ja jopa jonkinlaista päivärytmiä!

Kodin sisustusprojektit ovat nyt hetkisen jäissä, mutta unelmia on hyvä ruokkia lehtiä selaamalla. Mikäpä sen mukavampaa tällaisena villasukkapäivänä. Kotona on sellainen pieni kaaoksen esiaste, koiran leluja ympäri lattioita - mutta edes se ei haittaa. Sattuu olemaan perjantai!

Lämmintä viikonloppua kaikille!










17. lokakuuta 2013

Lystikästä

Yksi lapsuuden ruokailuihin liittyvä muisto on mummilan puurolautanen. Sen pohjassa oli köynnös- ja lintukuviointi. Oli hauska syödä, kun ei tiennyt, mikä kuva seuraavalla lusikallisella paljastui. Mummikin oli tyytyväinen.

Bongasin Facebookissa Arabian lasten astiastouutuuden, Lystin. Voihan ihanuus! Jos meille hankitaan lapsille omat kipot ja kupit (ja sellaiseen on tietysti monta loogista syytä), tämä sen olla pitää. Ihanat värit ja kuviot!



(Kuvat: Arabia)

14. lokakuuta 2013

Joy Natural

I love me. Näin oli nimetty kauneutta, terveyttä ja muotia käsittelevät messut. Minä onnekas voitin messulipun lempparikenkäkauppani Zion facebook-sivuilla (ah!) ja sujautin eilen pojan kantoreppuun ja piipahdin messuilemaan.

Viisiviikkoisen kanssa messuillessa ei tullut turhaa hypisteltyä kaikenlaista (liian kauaksi aikaa jos pysähtyy niin meteli on melkoinen), mutta eräälle ihanalle ständille oli pakko jäädä pidemmäksi aikaa. Joy Natural on uusi helsinkiläinen yritys, joka valmistaa ja myy pellavaisia tekstiilejä, luonnonkosmetiikkaa ja kynttilöitä. He myös pakkaavat tuotteitaan suloisiin, teemojen mukaan rakennettuihin lahjapakkauksiin. Kurkatkaapa osoitteeseen www.joynatural.fi

Ihastuin tuotteisiin, mutta ennen kaikkea niiden raikkaaseen ilmeeseen! Tällaista on kaivattu! Minä ostin pikkuiselta messuosastolta pehmeän pellavaisen pyyhkeen ja tea tree -saippuan (mikä tuoksu!) sekä soijapohjaisen kynttilän, jonka vein anopille tuliaisiksi. 100% ihastus!