30. tammikuuta 2012

Edustamassa

Lupailin kuvaa gaala-asusta, ja minulla on tapana pitää lupaukseni. Tänä vuonna punaiselle matolle asteltiin siis ihanassa silkkimekossa (kiitos Tiinalle!), Zaidan alennusmyynnistä löytyneestä "karvasta" (kuten ystäväni tämän ihanan pörröisen vaatekappaleen nimesivät), mustissa korkkareissa sekä monet juhlat juhlineessa pikkulaukussa.

Jussi-gaalassa oli - tälläkin kertaa - hauskaa, ja tänä vuonna oli myös palkintojen osalta aihetta juhlaan. Tuttuun tapaan mukaan mahtui myös kunnioitettava määrä hassunhauskoja kommelluksia sekä tähtinäyttelijöiden tenttaamista, joten tämän aamun pienestä heikotuksesta huolimatta ilta oli oikein onnistunut. 

Kuten pöytäseurueessaamme totesimme, tällaisia hetkiä tarvitaan: Ihmiset pukeutuneina parhaimpiinsa, hyvällä mielellä. Hyvä ruoka, hyvä viini, ja ennen kaikkea hyvä seura. Juuri nämä hetket kantavat yli harmaiden arkipäivien. Ja näitä hetkiä vielä vuosien päästä muistellaan.






Ps. Viime vuonna Jussi-gaalassa juhlittiin vähän erilaisella lookilla - lyhyt pörrötukka oli kyllä hauskaa vaihtelua, mutta olen taas kotonani pidemmässä mallissa.

28. tammikuuta 2012

Miehen vaatekaapilla

Heiluin tänään kamerani kanssa ympäri asuntoa, ja inspiroiduin vähän vahingossa mieheni vaatekaapista. En ole sitä tyyppiä, joka lainailee poikaystävän kauluspaitoja, mutta minua silti kiinnostaa myös mieheni pukeutuminen. (Ei niin, että juurikaan siihen puuttuisin - ei ole tarvetta - mutta usein kyllä ihailen hänen fiksuja, laadukkaita hankintojaan.)

Kun oman vaatekaappini väriskaala niukkenee vuosi vuodelta, miehen kaapissa myös väreille on tilaa. Ja onhan se fakta, että business-pukeutumisessa peruspukua on helppo tuunata ja piristää värikkäillä solmioilla ja taskuliinoilla. (Ja tämän enempää en uskalla miesten pukeutumisopeista kirjoittaa, ettei tule sanomista.)

On kuitenkin mainitsemisen arvoista, että vaikka muuten olen tarkempi siisteydestä kuin mieheni - eli saatan saada hepulin yhdestä kivenmurusesta matolla -, hänen vaatekaappinsa on kyllä aina tiptop. Sukatkin omissa lokeroissaan niille tarkoitetussa laatikossa. Ja kyllä, meillä asuu myös toinen kenkäfriikki.

Ja vielä jälkisanat: Kyllä minunkin vaatekaappini olisi yhtä siisti - jos minulla olisi vähemmän vaatteita ja kenkiä. Hupsis.






A dress from Cos

Juuri kun pääsin ylpeilemään sillä, että olen seilannut läpi alennusmyyntiajan sortumatta mihinkään, osuin "vahingossa" Cosin sivuille. Kyseinen merkki ei ole minulle entuudestaan tuttu, mutta sitä on monessa blogissa hehkutettu. Luonnollisesti putiikki löytyy Tukholmasta, mutta onneksi meillä suomalaisilla on sentään nettikauppa. Sivustolla surffaillessani tuli epätodellinen olo: tämä on kuin tehty minulle! Harvassa liikkeessä tulee tunne, että jokainen vaatekappale sopisi omaan tyyliin - niitä ovat Stefanel ja Massimo Dutti - mutta nyt Cos liittyi tähän arvovaltaiseen seuraan. Ihanan yksinkertaisia, kauniisti leikattuja vaatteita!

Ja koska budjetistani löytyi yhden ale-mekon mentävä kolo, annoin itselleni luvan tilaukseen. Ja niinpä sitten tänään postin mukana saapui tämä ihanuus! Hyvälaatuista kangasta, kaunis leikkaus, kauniit värit. Poikkeus vahvistaa säännön, ja tämä hallittu poikkeus ostoskiellosta kruunasi tämän alennusmyyntiajan. Amen.



Terveellinen herkkupala

Pikainen välipalavinkki kaikille herkkulakkoilijoille! Tämä ei ole mikään uusi keksintö - siis raaka-aineiden sotkeminen blenderillä - mutta siitä on hyvä muistuttaa, sillä itsekin aina välillä unohdan, kuinka helppoa se on. Sekoittimeen:

- 1 purkki laktoositonta maitorahkaa (rasvaton)
- 400g marjoja
- 1 purkki Mascarpone-juustoa (ilmankin pärjää, mutta oli pakko käyttää jääkaapista)

Sitten vaan surrurrur - valmista!
Ei tipantippaa sokeria, mutta sitäkin enemmän vitamiineja, kalsiumia ja proteiinia. Namskis!


27. tammikuuta 2012

Häähuumaa, osa 12: Diamonds

Tänään sitten koitti se suuri päivä - tai yksi niistä monista. Häämessuilta löydetty sormus oli noudettavissa - pienennettynä, kaiverrettuna ja kaikin puolin juhlakuntoon laitettuna. (Hyvissä ajoin...) Siispä suhteellisen hektisen viikon jälkeen poikkesimme sulhasen kanssa Tillanderilla hakemassa timantit kotiin.

Ja sormushan on aivan yhtä kaunis, kuin häämessuilla. Jopa kauniimpi. Se vaan on todella minun näköiseni. Sehän se on tärkeintä. Olen siis hyvin tyytyväinen valintaani, ja esteettistä silmääni kyllä miellytti myös kaunis paketointi. Oih.

Ja vaikka kuvista ette sitä näe, en edes yritä väittää, etteikö sormus olisi vieraillut sormessani - hieman pidemmänkin tovin - täällä kotioloissa. Mutta jotenkin ajattelen, että julkisesti näistä timanteista saa nauttia vasta 21.7.2012.




24. tammikuuta 2012

Gaala-asu

Ja taas puhutaan mekoista! Eikä ihan mistä tahansa mekosta, vaan uniikista, Intiasta tuodusta silkistä teetetystä pikkumustasta. Olen tutustunut mekon tekijään ystäväni kautta, ja se olikin todellinen onnenpotku. Mekko istuu täydellisesti - tällaiseen ei valmismekko koskaan pysty. Ja miten hyvän mielen saankaan siitä ajatuksesta, että olen halpisketjun sijaan tukenut suomalaista tekemistä!

Olen myös erittäin onnellinen siitä, että valitsimme klassisen mallin, jonka helma ei ole tämän hetken muodin mukaisesti aivan vesirajassa, vaan laskeutuu juuri polven yläpuolelle. Jos siis pysyn samoissa mitoissa, tämä mekko on käyttökelpoinen vuosia.




Musta silkki-ihanuus pääsee etuoikeutetusti päälleni ensi sunnuntain Jussi-gaalaan. Pariksi sille naiselliset korkkarit, ja juhla-look on valmis. Tässä blogissa ei ole kovin paljon kirjoittajan kuvia nähty, mutta voi olla, että tämä mekko on pakko jakaa sunnuntaina ihan tositoimissa. (Itsekseen kuvattuna se ei pääse oikeuksiinsa.)



Ps. Ja mitä tulee aiemmin mainitsemaani shoppailulakkoon, tämä projekti aloitettiin jo ennen sitä. Sitäpaitsi, sain mekon syntymäpäivälahjaksi omalta, ihanalta mieheltäni - joka kovasti yrittää ymmärtää näitä naisten juttuja.

20. tammikuuta 2012

Missing shopping

Tämä saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta ikävöin shoppailua. Olen meinaan ollut viime aikoina suhteellisen tiukalla linjalla johtuen tulevista häistä ja erilaisista kuluista, joita tässä maassa asuessa ei voi välttää. En siis missään nimessä valita - olenhan saanut kaikki perustarpeet tyydytettyä ja paljon siihenkin päälle - mutta joskus olisi ihana antautua houkutuksille miettimättä yhtään taloudellisia seurauksia.

Usein tuntuu, että juuri silloin, kun kukkaron nyörit tulisi pitää tiukoilla, kaupat pursuavat "juuri minun näköisiäni" vaatteita - niin kuin nyt. Helsingin alennusmyynnit eivät ole vuosiin olleet näin kattavia; tuntuu, että hyvälaatuisia vaatteita myydään kasoittain pilkkahintaan. Nyt jos koskaan siis kannattaisi tehdä hankintoja! Mutta... kun on jotain päättänyt, sen täytyy pitää. Ja siksipä tyydynkin vain huokaamaan, ja toteamaan, että jos saisin, ryntäisin samantien ostamaan:

- Pura Lopezin nude-korkkarit
- Marc by Marc Jacobsin Natasha-laukun
- pitkän, mustan toppatakin
- ihania arkimekkoja (niistä on aina pula!)

Ja sitten haaveilen myös visiitistä Tiffanylle, josta tekisin pienen täydennyksen pieneen korukokoelmaani. (Tämä viimeisin minulle on luvattu tulevalla New Yorkin matkalla, joten puolisen vuotta pitäisi vielä malttaa.)

Joku saattaa nyt ajatella, että no johan on neidolla huolet... Mutta kyllä minun mielestäni on ok nauttia kauniista asioista ja haaveilla niistä. Paljon pinnallisempaa on mielestäni juosta hetken mielijohteesta kauppaan ja haalia kasaan kaikkea turhaa. Näin siis selitän itselleni, että jos tarpeeksi kauan haaveilen jostakin, saan sen lopulta ostaa; silloin se ei ainakaan päädy kaapin perälle pölyyntymään. Haaveillaan siis vaan!



Ps. Vaikka näitä haaveita riittääkin, voin ylpeänä todeta, että tänään kiertelin ystävän seurassa kauppoja hyvän tovin - ostamatta mitään!

19. tammikuuta 2012

Kevään Marimekko

En ole koskaan ollut Marimekko-fani. Mielestäni brändi on kyllä hienosti rakennettu ja uskollisesti ylläpidetty, mutta suuret väriprintit alkaen ylikäytetystä Unikosta eivät ole olleet minun juttuni.

Tänä aamuna kuitenkin Hesarin välissä postiluukusta tipahti Marimekon kevään lehti, ja koska olen lomalla, minulla oli aikaa selata se läpi ajatuksella. Ja voi itkujen itku, taisin ihastua päätä pahkaa kahteen uuteen Marimekkoon! En tiedä, mikä Kevennys-mekossa oikein on, mutta jotenkin se huutaa päästä päälleni, kaverinaan pikkuruiset ballerinat ja isot aurinkolasit. Hmmm. Ja entäpä Jalustin-mekko? Hassusta nimestään huolimatta se on kuin luotu hevostallien sijaan letkeään kaupunkielämään. Voi voi, olenkohan käyttänyt jo kaikki syntymäpäivälahjatoiveeni?


(Kuvat: Marimekko)

Ps. Myös Marimekon Helsinki-aiheinen kuosi on aika veikeä näin design-pääkaupunkivuonna. Sitä näkyy saavan vaikka missä muodossa - kauppakasseista keittiöpyyhkeisiin. 

18. tammikuuta 2012

Risottoa ja viiniä

En ole pitkiin aikoihin kokkaillut mitään salaattia kummempaa, ja eilen päätin, että se saa riittää. Koska olen lomalla, aikaa (ja hermoja) on paljon tavallista enemmän, ja niinpä yllätin miehen puuhaamalla keittiössä essu päällä, kun hän tuli kotiin. Voisi kuulemma tottua näkyyn.

Olen saattanut joskus ennenkin mainita, että italialainen risotto on parhainta, mitä minä keittiössä olen saanut aikaan. Sain risotto-oppini italiassa, kaasulieden äärellä, mutta myös Iso Roban minikeittiön halpissähköliedellä on syntynyt herkullista risottoa. En tiedä, mikä on se salainen resepti risoton onnistumiseen, mutta ilman muuta tarvitaan voita ja parmesaania. Ja sitten täytyy muistaa, että kasvisliemiveden tulee olla lähes kiehuvan kuumaa, jotta sitä voi lisätä riisin sekaan vähitellen. (Tätä osuutta italialainen ystävättäreni alleviivasi moneen kertaan.)

No jaa, oli miten oli, risottoa ei kannata syödä ihan joka päivä - varsinkaan jos on jollain kevyemmällä linjalla - mutta silloin tällöin herkuteltuna se kyllä maistuu. Hyvän viinin kanssa, luonnollisesti.


15. tammikuuta 2012

Häähuumaa, osa 11: Häämessuilla

Eilen oli häämessupäivä. Sulhanen sai onnellisesti vapautuksen messuilusta, sillä kaasokolmikkoni oli reippaana lähdössä mukaan etsimään ideoita. Olen vieraillut samaisilla messuilla kaksi kertaa aiemminkin - kaason sekä siskon roolissa - mutta nyt asenne oli luonnollisesti hieman toisenlainen.

Suurin osa osastoista tarjosi minulle turhia tuotteita ja palveluita - juhlapaikka, valokuvaaja, puku ja kengät kun meillä jo on - mutta messuvisiitti ei todellakaan ollut turha! Ihastelimme pukunäytöstä, hypistelimme Papershopin osastolla erilaisia kutsukorttimateriaaleja (ja oma visioni tarkentui), kauhistelimme askartelukauppojen kattausehdotuksia (kuka oikeasti haluaa pöydälle kymmenen erilaista pahvista elementtiä?) ja selasimme läpi häävalokuvakansioita.

Ja sattuipa niinkin, että sormus, jota olemme passiivisesti etsineet jo kesästä lähtien, tuli minua vastaan. Halusin simppelin vihkisormuksen, jossa on yksi iso timantti, mutta olen allerginen rumille istutuksille - siis sellaisille, jotka sivusta päin näyttävät öljynporauslautoilta. Mutkia matkaan on aiheuttanut myös se, että meidän(kään) hääkassa ei ole pohjaton, ja suuret timantit tuppaavat maksaman viisinumeroisia summia. Nyt Tillanderin osastolta löytyi täydellinen, meidän budjettiin sopiva sormus. (Tiesittekö, että monta pientä timanttia maksaa paljon vähemmän kuin yksi iso? Ne voi asetella ison timantin muotoiseksi.)

Messujen parasta antia kaiken hypistelyn ja ideoinnin sijaan oli kuitenkin se, että sain viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa. Meinasi alkaa itkettää, kun näin, miten kaikkien aistit oli viritetty bongailemaan asioita, joita minun hääni voisivat tarvita. Alan ymmärtää, miksi sanotaan, että häiden valmistelu on yksi parhaista asioista naimisiin menossa, ja siitä pitäisi nauttia. Minä nautin - ja kaikesta päätellen nauttivat kaasonikin!




Ps. Mukaan tarttui luonnollisesti muutama lehti ja esite, mutta tajusin tässä juuri, että meillä on aika hienosti homma hanskassa jo puoli vuotta ennen h-hetkeä. Asiat tuntuvat napsahtelevan paikoilleen pikkuhiljaa fiilistellen, ilman paniikkia. Ihanaa.

14. tammikuuta 2012

Loman ensimmäinen aamu

Olen lomalla. Tänä aamuna kaikki tuntuu oudon pysähtyneeltä. Tunnen olevani Muumilaakson tarinoissa, siinä jaksossa, jossa muumit vahingossa heräävät keskellä talvea. Näen ikkunan läpi, että ulkona on hurjan kylmä, mutta sisällä on niin lämmin, että voisin käpertyä takaisin talviunille. Kukat ovat kuihtumassa. Kaikkialla on kaunis, vaalea valo. On epätodellisen hiljaista.







12. tammikuuta 2012

Häähuumaa, osa 10: The shoes have arrived

En voi lopettaa hehkutusta ja ihastuneita huokauksia. Miehellä saattaa kohta mennä hermot.

Tänään koitti odotettu päivä: sain kotiin silkkipaperiin käärittynä, Englannista tänne lennätettynä, ihanat morsiuskenkäni. Ne löytyivät kuukausien etsinnän jälkeen sattumalta Wedding Shoes -nimisestä brittinettikaupasta. Halusin kärjestä avoimet, maltillisella korolla varustetut, kauniit kengät. Ja välillä tuntui, että se oli liikaa pyydetty: kaikki alle kuuden sentin koroilla varustetut kengät olivat minun silmiini rumia.

Mutta nämä ihanat, silkkiset kengät, jotka tänään sain kotiin, ovat aivan täydelliset. Niissä on 5,5 sentin korko, ne tuntuvat jaloissa ihanilta, ja mikä tärkeintä, ne ovat todella kauniit.

Tässä on nyt vain yksi ongelma. Miten ihmeessä raaskin kääriä kengät takaisin silkkipaperiin ja laatikkoon puoleksi vuodeksi?






11. tammikuuta 2012

OnePiece

Okei. En olisi koskaan uskonut, että tässä kävisi näin. Muistan kuinka viime vuonna Arlandan lentokentällä katsoin epäuskoisena paikallista nuorta herraa, joka tallusteli ulos koneesta sinisessä kokohaalarissa. Potkupuvussa.

Sitten törmäsin samaisiin supermukavan, mutta hassun näköisiin asuihin Ski Expossa. Leikkimielisesti luvattiin, että tämän kevään Levin reissulle hankitaan koko poppoolle potkupuvut.

Ja johan nyt: Tänään olen käyttänyt kymmenen minuuttia työajastani siihen, että olen yrittänyt päättää, minkä OnePiecen haluan! Kyllä, aivan oikein. Minä, kirkkaiden värien vihollinen ja suhteellisen eleetön pukeutuja olen aivan tosissani: laskupäivän jälkeen nautin rennosta after-ski-tunnelmasta pinkissä OnePiecessä. Ja luonnollisesti koko porukka pukeutuu teeman mukaisesti - ja kirjaimellisesti - yhteen vaatekappaleeseen.

Sopii kysyä: Mikä on rinteiden tyylikkäin porukka? No, värikkäin ainakin. Eikä muuten kiristä!




(Kuvat: OnePiece.com)

8. tammikuuta 2012

Pientä säätöä

Totuus on, että koti ei ole koskaan valmis. Suuret linjat toki löytyvät ja perusilme pysyy samana (jos maku pysyy), mutta pientä hienosäätöä tulee tehdyksi silloin tällöin - varsinkin, jos on ne kuuluisat 43 neliötä töitä tekevälle, opiskelevalle ja paljon harrastavalle nuorelle parille.

Tänä viikonloppuna olen käynyt (taas) vaatevarastoja läpi, ja muutama riepu joutaa eteenpäin viemästä tilaa näistä neliöistä. Mies puolestaan kävi koko keittiön läpi ja pakkasi vintille perintöastiastot ja käyttämättömät härvelit, jotka ilman muuta saavat paikkansa keittiöstä - heti kun se on isompi. Arki sujuu paljon paremmin, kun käsillä ovat vain päivittäin tarvittavat.; perintöastiastoa ei joka päivä käytetä.

Sunnuntai-iltana suuntasimme vielä sulkemisajan kynnyksellä Ikeaan. En harrasta kyseistä tavarataloa kovinkaan usein, mutta yhdessä kategoriassa Ikea on ylivoimainen: säilytyksessä. Olipa kyseessä sitten säilytyslaatikot, henkarit, koukut tai naulakot, hintalaatusuhde on Ikeassa kohdillaan. Tänään sieltä tarttui mukaan valkoisia puuhenkareita, pari ripustuskoukkua (jotka pitää asentaa joskus muulloin kuin sunnuntai-iltana), keittiökoukkuja sekä kynttilöitä.

Tämän hieman ailahtelevaisen viikonlopun loppufiilis on siis hyvä - siistissä, järjestelmällisessä pikkukodissa!