28. marraskuuta 2011

Ihania lahjoja

Joulun alla lahjojen antaminen on ajankohtaista, mutta minä tykkään antaa lahjoja ympäri vuoden. Ei niin, että ostaisin koko ajan lahjoja kaikille, mutta kun tilaisuus on, nautin lahjan valitsemisesta, paketoimisesta ja antamisesta. En osaa mennä minnekään tyhjin käsin, vaan mukana on aina oltava jotakin ajatuksella valittua. (Tämä menee samaan kategoriaan kuin se, että vieraille on aina tarjottava jotakin - en voisi kuvitella toimivani mitenkään muuten.)
 
Parasta on, kun lahjan saaja on aidosti ilahtunut tai jopa yllättynyt. Mutta en minä lahjoja anna siitä ilosta, että minua kiitettäisiin. Haluan vain tuottaa hyvää mieltä. Samalla tuotan hyvää mieltä myös itselleni.

Mitä tulee paketoimiseen, olen niin visuaalisesti addiktoitunut, että antamani lahjan on pakko olla kauniisti pakattu. Usein en anna myymälöiden pakata lahjoja ollenkaan, sillä haluan paketoida lahjan itse. Viimeksi vein uuteen tupaan kauniin kukkaistutuksen - mutta minun oli pakko vaihtaa sellofaanipaketin lahjanauha kotona, sillä en pystynyt antamaan oranssilla lahjanauhalla somistettua joulukukkaa.

Kun joulu lähestyy, olen miettinyt, miten ilahduttaisin lähimmäisiäni. Koska itse vihaan ylimääräistä, turhaa tavaraa, yritän miettiä muille antamani lahjat samoin perustein. Jos en tiedä tarkkaan, mitä lahjan saaja tarvitsee, annan käyttötavaraa - kuten kauniisti pakattuja herkkuja tai hyväntuoksuista kosmetiikkaa. Vaikka lahjat eivät ole joulun pääosassa, onhan se ihana tekosyy muistaa tärkeitä ihmisiä.

Sydämestä annettu lahja on aina ihana!







27. marraskuuta 2011

Ensimmäinen adventti

Tässä istun pehmeällä matolla ja siemailen karpaloglögiä. Mantelit kelluvat höyryävän juoman pinnalla, ja koko kodissa tuoksuu joulu. Onhan ensimmäinen adventti!

Joulunaika on perinteisesti alkanut ensimmäisestä adventista. Silloin sytytetään jouluvalot ja hiljennytään edes hetkeksi. Meilläkin on tänään laitettu joulukranssi oveen, haettu jouluiset kukat kaupasta, poltettu kynttilöitä, tuotu muutamilla pienillä elementeillä lähestyvää joulua kotiin - ja keitetty ne joulun ensimmäiset glögit. Hmmm. 

Ulkona on todellinen myrsky, ja reellä ajeleva valkoparta on kaukainen mielikuva. Mutta joulu syntyykin sisältä, sydämestä. Ja minun jouluni alkaa tästä.








24. marraskuuta 2011

Häähuumaa, osa 9: Kutsuvia kutsuja

Olen viime aikoina miettinyt ihan liikaa hääasioita. Siis suhteessa siihen, että nyt todellakin olisi muutakin ajateltavaa - kuten esimerkiksi koulutyöt ja jouluvalmistelut. Mutta minkäs sitä ihminen ajatuksilleen mahtaa, varsinkin kun muut ympärillä inspiroivat häähaaveisiin.

Sain kaasoltani ihanan linkin blogiin, joka käsittelee hääkutsuja. Itselleni on aika selvää, miltä meidän hääkutsumme tulevat näyttämään. Niissä on - yllätys, yllätys - valkoista ja lisäksi ripaus pitsiä sekä kenties juuttinarua tuomassa luonnonläheistä tunnelmaa. Mutta vaikka omat ajatukset olisivat kuinka selkeitä, minusta on ihana selailla muiden tekemiä kutsuja ja poimia ideoita.

Joten here we go again...











16. marraskuuta 2011

Ilta yksin kotona

Vietän tämän viikon yksinäistä elämää. Toki käyn töissä - ja siellä on kaikkea muuta kuin yksinäistä - mutta illat kotona kuluvat oman itseni seurassa. Normaalioloissa käyttäisin tilaisuuden hyväksi ja juoksisin jumppasalilla ja kahvittelemassa joka ilta, mutta koska varpaani leikattiin maanantaina, "joudun" kotoilemaan koko viikon.

Ja tämähän ei ole ollenkaan hullumpaa! Ohjelmaan kasa leffoja, joita mies ei suostu kanssani katsomaan, lasi viiniä, naposteltavaa ja kynttilänvalo. Lisätään siihen vielä muutama hyvä lehti ja jouluhaaveilu. Toimii! Tosin tämä voi johtaa herkähköön mielialaan, joka purkautuu, kun mies soittaa hyvää yötä maailmalta. Voi minua pikkutyttöä.






15. marraskuuta 2011

Häähuumaa, osa 8: Valintoja

Tässä vaiheessa hääsuunnitelmia isot palaset ovat kohdillaan. Kirkko - varattu. Juhlapaikka - varattu. Valokuvaaja - varattu. Puku - ostettu. Hotelli - varattu. Häämatka - varattu. Kaasot ja bestmanit - mukana menossa.

Voisi kuvitella, että loppu onkin se kaikista helpoin osuus: askarrellaan vähän kutsukortteja ja valitaan kukat. Mutta huh huh, tästähän se kaikki oikeastaan alkaa. Miten koristelen juhlapaikan? Millä autolla lähdemme kirkolta? Minkälainen menu vieraille tarjotaan? Mitä juomme? Mitä elementtejä kutsuihin tulee? MITÄ JOS SATAA? Mistä löydän pukuuni sopivat kengät? Kuinka ison timantin haluan? (he he) Mitä musiikkia kirkossa kuunnellaan? Heitetäänkö riisiä vai kukan terälehtiä? Kuka puhuu juhlissa? Kuka laulaa? Minkälaisen kakun haluamme?

Ja milloin ehdin päättää tämän kaiken?

Hääsuunnittelu on ihanaa, vaikka avoimia kysymyksiä onkin vielä paljon. En suostu stressaamaan tästä. Mutta on hauska huomata, että mitä pidemmälle suunnitelmissa pääsee, sitä enemmän päätettäviä asioita tuntuu olevan. Ja päätöksen jälkeenkin ongelmaksi voi muodostua toteutus. Mistä saan kattoon paperilyhtyjä? Ja miten ihmeessä kierrän 100 euron postituskulut, jotka täydellisten kenkien kuljettaminen Suomeen maksaa?

Tässä inspiraatiokuvia tästä suunnittelukaaoksesta! Omaa sydäntä seuraamalla juhlista tulee varmasti meidän näköiset.









(Kuvat: stylemepretty.com, theprettyblog.com)

6. marraskuuta 2011

The voice

Tämä on fiilistelypostaus. Teen sen, koska kuuntelen Adelen 21:sta. Mietin omaa suhtautumistani musiikkiin. Se on mutkaton. Musiikki on aina ollut osa elämääni, mutta en osaa tehdä siitä numeroa - musiikki vain kuuluu elämään. Rakastan laulamista - mutta olen yksinkertaisesti niin esiintymiskammoinen, että tarvitsen pakkotilanteen tai kahden promillen humalan, jotta uskallan julkisesti laulaa - ja menisin takaisin pianotunneille, jos vain olisi aikaa, rahaa ja pianon mentävä asunto.

Olen fanittanut tasan kahta artistia elämäni aikana. Siis todella fanittanut. Nämä ovat Backstreet Boys teinivuosina ja Michael Jackson vähän myöhemmin. Sen jälkeen minun ja musiikin suhde on ollut tunteiden välitystä.

Olen todella moniruokainen musiikin suhteen. Liikutun klassisesta, latinorytmit saavat lantion liikkeelle ja kunnon bilefiilikseen tarvitaan vähän nopeampaa rytmiä. Musiikki on minulle täysin tilannesidonnaista. Tiettyihin kappaleisiin liittyy tiettyjä muistoja - ne voivat oikeasti viedä vuosien taakse. Musiikki auttaa pahaan oloon ja toisaalta voimistaa hyvää fiilistä. Tunnen oloni kuolemattomaksi Scandinavian Music Groupin keikalla ja nyyhkin joululauluja kuunnellessani.

On mahdotonta nimetä suosikkiartistia. Mutta kun fiilistellään, fiilistellään sitten. Upeita naisia, upeita ääniä. Ja sanoja, jotka merkitsevät enemmän kuin sanat.


Take me back in the arms I love
Need me like you did before
Touch me once again
And remember when
There was no one that you wanted more


- Celine Dion -



Many years have passed since those summer days
Among the fields of barley
See the children run as the sun goes down
As you lie in fields of gold

 -Eva Cassidy-



See how I'll leave, with every piece of you
Don't underestimate the things that I will do

-Adele-



I promise you, I'm always there
When your heart is filled with sorrow and despair
I'll carry you when you need a friend
You'll find my footprints in the sand

-Leona Lewis-



Mut mussa ei oo mitään
Mussa ei oo mitään uutta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli
Sama sydän
Sama nainen

-Chisu-



Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut
Työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut
Luokseni tulkaa
Katsokaa, että kaunis oon
huuleni punatkaa
Ja jotain punaista päälleni pukekaa
Niin matka voi alkaa

-Jenni Vartiainen-



Jos sinun rakkautesi
Tulee ja asuttaa aution puun,
Jos tulet oksalleni,
Annan sun levätä vierelläni.


-Anna Puu-



Hiekkatielle paljain jaloin
sateen jälkeen eksyttiin
Toisiimme kadottiin
Tartuin sinuun kii

-Jippu-