29. tammikuuta 2013

Ura-asiaa Tukholmasta

Makoilen tässä superleveällä hotellisängyllä ylisöpössä pyjamassa ja villasukat jalassa. Ikkunasta on näkymä Tukholman kattojen yli. Olen tsempannut hienosti koko palaveripäivän, mutta puolikuntoisen oli nöyrryttävä sen verran, että jätin iltamenot väliin. Huomenna ymmärrän, kuinka fiksu veto se olikaan.

Olen tässä miettinyt uraa ja asenteita ja sen sellaista. Ja mitä sitä sitten pitäisi työelämältä haluta ja mitä ei? Nämä ovat asioita, joista jokaisella on mielipide. Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että pidän työstäni todella paljon. Työ on minulle tärkeä, mutta ei koko elämä.

Urakehitys on monien sattumien summa. Jotkut pääsevät eteenpäin kyynärpäillä, jotkut sukanvartta pitkin. Minä olen sitä mieltä, että tekemällä työnsä hyvin ja innostuneesti ja olemalla ystävällinen ja auttavainen (muttei liian kiltti!) pääsee pitkälle. Naiivia tai ei.

Ei ole tärkeää se, kuinka paljon on äänessä, vaan mitä sieltä suusta tulee, kun se avaa. Oman osaamisen voi osoittaa pröystäilemättä, faktoina. Tiedon jakaminen on plussaa, sen panttaaminen 80-luvulta. Avoimuus uudelle maailmalle on elintärkeää - "vanhoja hyviä aikoja" ei ole. Hymyllä pääsee pitkälle! Ja nöyryydellä: aina ei voi tietää kaikkea. Huoliteltu olemus kunnioittaa muita ja sitä suurempaa huomiota tulisi kiinnittää kommunikointiin: kuinka puhuu, kuinka elehtii, kuinka kirjoittaa - ja katsooko silmiin. Tällaisia terveisiä täältä Tukholman kattojen yltä!

Ps. Loppukevennyksenä catwalk-tunnelmia business-pukeutumisesta. Töihin on kiva mennä, kun on releet kunnossa!

27. tammikuuta 2013

Unta palloon

Täällä sitä on torkuttu koko päivä. Meillähän tehtiin syksyllä päätös, että koira ei tule sänkyyn... Ha ha. Yöt se kyllä nukkuu omassa pedissään, mutta viikonloppuisin - ja etenkin kun mamma on kipeä - saa tulla mukaan köllimään.

Tästä makuuhuoneen panorama-ikkunasta on ollut kiva katsella, kun aurinko nousee... ja laskee. Not! Sovitaanko, että nyt on menossa tämän talven viimeinen pöpö tässä kodissa? Kiitos.


26. tammikuuta 2013

Lahjapöytä

Oi, se on saapunut kotiin. Olohuoneen pikkupöytä, joka S.A.L.I:ssa kutsui minua nimeltä, joka ei mahtunut budjettiini mutta jonka ostin silti - ja jonka mieheni lupasi antaa minulle syntymäpäivälahjaksi. Eikö olekin kätevää: ensin tuhlataan, sitten mietitään rahoitus? Onneksi tämä on minulle harvinaista toimintaa. Ja kertoo siis siitä, että tämän pöydän vain kerta kaikkiaan piti päästä meille.

Pöytä on samaan aikaan siro ja massiivinen. Se on niin mahdottoman yksinkertainen mutta designiltaan silti raikas. Nämä ovat niitä sisustuksen palasia, jotka kokoavat ne kaikki sarjatulena tehdyt kalusteet yhteen. Olen siis sanomattoman tyytyväinen!

Pöydän päällä on vuosia sitten Fredan yksiööni Kodin Ykkösestä ostettu lamppu (siihen voi tarpeen vaatiessa vaihtaa vaikka varjostimen!) sekä tuoksukynttilä. Tällä hetkellä pöytää koristaa  myös miehen ostama perjantaikimppu.

Muuten koti on tänä viikonloppuna aika kaaostilassa. Viikko on ollut kiireinen ja kaiken kukkuraksi olen taas kipeänä! Murr! Oli tarkoitus laittaa tauluja seinille, ripustella verhoja (ne tulivat postissa eilen!) ja viilata sitä sun tätä, mutta täältä peiton alta näillä voimilla minusta ei ole työnjohtajaksi. No, ehtiihän sitä.

Ehkä juhannuksena voin esitellä valmista olohuonetta?

Ps. Se mihin olen asunnossamme enemmän kuin tyytyväinen, on valo! Viimeisissä kuvissa vähän mallia - kevät saa tulla!







22. tammikuuta 2013

Minä se vain tässä

Olen tässä ihmeissäni seurannut blogini tilastoja. Täällä minä kirjoittelen mitä sattuu ja teitä, jotka sen luette, on monta. Olen pitänyt päiväkirjani ja blogini reilusti erillään toisistaan - blogissa kirjoitan pääosin ihanista asioista, päiväkirjan sivuille taas voi purkaa myös känkkäränkkäpäivät - mutta koska olen nyt varma siitä, että lukijoissani on muitakin kuin omia ystäviäni (kiitos teille kaikille ja tervetuloa!), ajattelin esittäytyä.

1. Olen Jaana.
2. Täytän helmikuussa 28 (enkä toistaiseksi pode asiasta kriisiä).
3. Muutin mieheni ja koirani kanssa Punavuoren kaksiosta Veräjämäkeen "perheasuntoon" ennen joulua ja olen siitä lähtien potenut kroonista sisustusvimmaa.
4. Teen töitä markkinoinnin ja viestinnän parissa (ja kuvittelen ajoittain olevani hyvä siinä, mitä teen).
5. Luen työni ohella MBA-tunkintoa. Kunnianhimosta saa joskus kärsiä.
6. Olen täti kahdelle ja kummitäti kahdelle mukulalle. Yhdelle näistä olen molempia.
7. Harrastan liikuntaa, laulamista, valokuvaamista, sisustamista ja kirjoittamista. Lisäksi olen kiinnostunut suurin piirtein ihan kaikesta paitsi politiikasta ja tekniikasta.
8. Rakastan matkustamista ja olen asunut Ruotsissa ja Italiassa.
9. Olen 178 cm pitkä ja siinäpä riittää edelleen ihmisillä ihmettelemistä. Onneksi lähipiirissäni on muitakin pitkiä naisia!
10. Olen sitä mieltä, että elämässä pitää olla punainen lanka, mutta sitä on elettävä päivä kerrallaan. Kuten reality show:n mainoksessa todetaan: "Elämää ei voi käsikirjoittaa."



19. tammikuuta 2013

Sisustustaivaassa

Tänään on ollut aivan ihana päivä. Teimme ystäväni kanssa kiireettömän ja perinpohjaisen sisustuskauppakierroksen kantakaupungissa. Ah! Paitsi että tein aivan ihania löytöjä, sain vaihdettua uusimmat kuulumiset ja juorut kahvikupposen ääressä, nautittua aurinkoisesta pakkaspäivästä pieninä annoksina - ja se ideoiden ja inspiraation määrä! Kotia pitäisi sisustaa juuri näin: kiireettömästi haistellen ja fiilistellen.

Korkeavuorenkadulla koluttiin Tikau, Fasaani, S.A.L.I, Don Goffo ja Villa Hima. Fredalla tarkistettiin Pino ja Peroba, Bulevardilla Nougat ja Missoni Home. Kierros päättyi Riviera Maisonin kautta Stockan sisustuskerroksiin. Aikamoinen setti!

Minä löysin aivan täydellisen pikkupöydän S.A.L.I:n alennusmyynnistä sekä hopeisen kokovartalopeilin Don Goffosta. (Niistä ei vielä ole kuvia, sillä VR:llä kulkeminen rajoittaa ostosten kotiinkuljetusta jonkin verran...) Don Goffossa jäi selvitykseen myös kaksi yöpöytää - viimeinen myymälässä ollut kappale oli myyty, mutta ehkä - oi ehkä! - jostakin varaston perukoilta sellaiset löytyisi.

Tikausta matkaan lähti käsinpunottu hedelmäkori (niin tarpeellinen!) sekä käsinkudottu villahuivi. Villa Himasta löytyi pilkkahintaiset keittiöpyyhkeet ja S.A.L.I: sta tuoksukynttilä (molemmat alennusmyynnistä).

Entä se inspiraatio? Himotuslistalla top 5:ssä tämän päivän jälkeen: lehmäntalja, kaunis pöytävalaisin, Tikaun raidallinen villamatto, pehmeä nojatuoli sekä vanha tuttu Secton kattovalaisin. Hyvää kannattaa odottaa, sen paremmalta se tuntuu. 

Ps. Kuvissa myös miehen lahjaksi saama tarjoiluastia ja pannunalunen. Kelpaa vaimollekin!






18. tammikuuta 2013

Nappisilmät ja suuri sydän

Koti merkitsee ihmisille eri asioita. Joillekin se on paikka, jossa käydä nukkumassa. Toisille taas edustustila, jonka on oltava "just eikä melkeen". Jotkut panostavat sisustamiseen, toista se ei voisi vähempää kiinnostaa. Minä olen niitä ihmisiä, jonka kodin on oltava viihtyisä - myös silloin, kun kotona ehtii vain pyörähtää.

Design-huonekalujen, Ikea-hyllyjen, laminaattien ja upouuden keittiön alla kodissa on kuitenkin jotakin vielä tärkeämpää: perhe. Senpä takia omistan tämän perjantain otukselle, joka teki minusta ja miehestäni perheen, Maxille.

Monta vuotta mietin, että haluan kyllä sen koiran, mutta kun se sitoo niin kovasti. "Ei nyt." Ja sitten eräänä päivänä vain sain päähäni, että se "nyt" on nyt. Hetkeäkään en ole katunut. En niitä aamuja, kun varpaat, sormet ja nenänpää ovat umpijäässä aamulenkillä. En niitä öitä, kun pentu herätti kahden tunnin välein. En edes niitä hetkiä, kun olen kuunnellut naapurin valitusta siitä, että pentu pitää meteliä päivisin.

Max on tuonut minun elämääni jotain paljon enemmän kuin eläinlääkärilaskut, pissalätäköt lattialla ja pakon lähteä töistä suoraan kotiin. Se on tuonut minulle oikean kodin.




16. tammikuuta 2013

Kohti Jussi-gaalaa

Maailmalla tohistaan Golden Globeista ja Oscareista. Kotimainen Jussi-gaala on tottakai pikkiriikkinen häppeninki niihin verrattuna, mutta tärkeä tapahtuma kuitenkin. Jos suomalainen ei pidä meteliä suomalaisesta elokuvasta, ei pidä kukaan muukaan.

Naiselle Jussi-gaala on yksi niistä harvoista tilaisuuksista, joihin Suomessa saa oikein kunnolla laittautua. Pitkiäkin iltapukuja yleensä nähdään, mutta suurin osa luottaa muuten vain tyylikkääseen iltapukeutumiseen. Ei siinä sen kummempaa, mutta tänä vuonna tuntuu jotenkin tavallistakin kivemmalta päästä punaiselle matolle (hih!), kun viimeksi on toden teolla pukeuduttu omiin häihin. 

Tämän vuoden gaala on minulle neljäs. Oli aivan pakko pureutua arkistoihin ja muistella, minkä näköisenä sitä on edustettu. Apuuva.

2010 päällä oli Selected Femmen hempeä paljettimekko ja Nilsonin avokkaat. Ensimmäinen Jussi-gaalani ja tietysti aika jännää - ja tottakai sitten heti ensi minuuteilla oli meikäläisen nassu telkkarissa ja äidiltä tuli viestiä. Hih. (Poseeraus teiniblogimaisesti peilin kautta otettu ja huulet törröllä - se suotakoon anteeksi, sillä olinhan silloin vielä aika teini.) 


2010

2011 mekko on netistä tilattu, en edes muista mistä. Tukkatyyli oli aika vallaton! Onneksi ei TV-kameroita näkynyt. Ja tuo ilme...

2011


2012 gaala-asuna toimi teetetty silkkinen pikkumusta. Ihana päällä ja alle 9cm Pura Lopezeita. Toimi!

2012

Tänä vuonna juhla-asu on vielä kysymysmerkki. Onhan tässä kaksi viikkoa aikaa. Tilasin Nelly.comista Awearin tummansininen pitsimekon, vaikka ensin ajattelin vain asustaa viime vuoden mekon uudestaan. Katsotaan, mitä tästä syntyy!

2013?



13. tammikuuta 2013

Wedding album

Tiedättekö mitä? Sain vihdoin tilattua kuva-albumin meidän häistä! Ja nyt on pakko hehkuttaa ja suositella kahta asiaa: Blurbin kuvakirjapalvelua (olen käyttänyt sitä aiemminkin, mutta nyt laitettiin premium-paperi ja kaikki herkut) sekä valokuvaaja Paula Ojansuuta. Kuvat olivat aivan mahtavia ja ne todella pääsevät oikeuksiinsa näin hienossa kirjassa. Ai että. Muistuu taas mieleen se ihana heinäkuinen päivä, ja mikä parasta, tässä se nyt on, näissä kansissa, ikuisesti. 

Ja vielä tosiaan, jos joku on menossa naimisiin ja miettii budjettia, uskallan väittää, että mieluummin pihistelee vaikka koristeluissa ja panostaa valokuvaajaan. Pikkunäpertelyllä ei ole lopputuloksen kannalta merkitystä, kestävillä muistoilla on. Suosittelen lämpimästi!







 

12. tammikuuta 2013

The end of silence

Hiljaista on pitänyt joitakin päiviä. Meillä oli kylässä Noro-virus ja se vei kyllä hetkeksi ihan kaikki mehut. Ja kun siitä toivuttiin, onkin ollut pienehköä hässäkkää kotirintamalla... Sanotaanko nyt näin, että erään naapurin kanssa on "pientä jännitettä". Tästä aiheesta voisin kirjoittaa sivutolkulla, mutta tässä blogissa ei anneta negatiivisten ajatusten virrata.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanonpa uudestaan: Ihminen, joka kohtelee sinua väärin ja joka tekee sinulle pahan mielen, ei ole ajatuksenkaan arvoinen. Et voi muuttaa häntä, et todennäköisesti edes ymmärtää, joten siihen ei kannata tuhlata pisaraakaan energiaa.




7. tammikuuta 2013

Vanhat jakkarat ja rauhallisia unia

Makuuhuoneessa on tilaa. No, joka puolella on. En ole vieläkään tottunut siihen. Tai olen, mutta se edelleen tuntuu uskomattoman hienolta.

Viikonloppuna saatiin makuuhuoneeseen väliaikaiset yöpöydät. Vanhat jakkarat ovat miehen vanhempien mökkinaapurista. Tarinan voimaa. Mielestäni ne ovat kauniit! Tarkoitus on käsitellä ruskea istuinosa valkoiseksi - sitten kun on aikaa ja energiaa. Ja kun joskus saamme oikeat yöpöydät, pikkujakkaroille löytyy kyllä käyttöä.

Sängyllä on pesun jäljiltä ryppyinen vanha päiväpeitto, joulupukin tuomat tyynyt ja torkkupeitto. Kaikki valaisimet ovat vanhasta kodista.

Makuuhuoneen ostoslistalla on kapea sivupöytä, helmalakana (pellavainen, se on pakkomielle) sekä tuoli, jolle voi yöksi viikata päiväpeiton. Myös muutama valokuvasuurennos pitäisi laittaa kehyksiin ja seinälle. Ikkunalauta on vielä valitsematta ja asentamatta, verhot sentään jo matkalla kotiin. Kodin sisustaminen on pitkä ja ihana tie!









Kukkia eteisessä

Hyvää loppiaista - vähän myöhässä! Täällä on touhotettu koko eilinen päivä siivoten ja puuhaten ja sukulaisia kestiten. Tarkoitus oli kuvailla kotia ihanassa talvipäivän valossa, mutta hups, sitten olikin jo pimeää. (Tarkoitus oli myös julkaista tämä postaus jo eilen, mutta Internet Explorer ei ollut samaa mieltä.)

Koska saimme eilen paljon ihania kukkia kotia koristamaan, eteinen näyttää vihdoin esittelykelpoiselta! Itse olen oikein tyytyväinen materiaalivalintoihin (laminaatti ja laatat K-raudasta, harmaa maalisävy Tikkurilaa), valkoiseksi maalatut ovet pääsevät oikeuksiinsa. Remontissa myös kaikki valokatkaisijat vaihdettiin uusiin.

Oikealla on ovet makuuhuoneeseen ja vierashuoneeseen, harmaalla seinällä kylpyhuoneeseen ja wc:hen. Vasemmalla nurkan takana on se virallinen eteinen, mutta se on tällä hetkellä hyvin keskeneräinen tuuletustelineineen. Haaveissa on puusepällä teetetty naulakko ja lisäksi tilaan tarvitaan tietysti kodin ensimmäinen kokovartalopeili! (Kotona voi palloilla vaikka minkä näköisenä, mutta ulos lähtiessä olisi ihan kiva tarkistaa tilanne.)

Minä rakastan tätä avaruuden ja kodikkuuden yhdistelmää. Tervetuloa meille!














3. tammikuuta 2013

Himla, oi Himla

Okei. Olen vakavassa sisustuskoukussa. Arjen "siistimisen" jälkeen iltaisin on aikaa ajatella - ja sisustella mielessä. Kivaa, mutta raskasta. Kotona on tällä hetkellä niin paljon tilaa ja huonekalujen paikkoja ilman huonekaluja, että minne vain katsonkin, visiot valtaavat villisti mielen.

Eilisestä pellavaverhofiilistelystä (tilasin muuten valkoiset ja luonnollisen pellavan väriset näin alkuun) päästiinkin toiseen verhofiilistelyyn. Keittiön ja ruokailutilan ikkunoihin haluaisin nimittäin valkoiset pellavaiset laskosverhot. Ei siinä mitään, niitä on kaikki nettikaupat pullollaan, mutta vain 140cm leveisiin asti. Ja meidän ruokailutilan ikkuna on 160cm leveä. Ruotsalaisella Himlalla (*ihastunut huokaus*) on aivan ihania verhoja ja tarpeeksi leveitä, mutta... Himlalla on hintansa.

Mikähän niissä ruotsalaisissa oikein on? Minä en ole koskaan koukuttunut Ikeaan tai H&M:ään, mutta nämä pikkuiset Himlat ja Filippa K:t ja... Kun onnistutaan luomaan kokonainen tyylimaailma, josta jokainen pala täydentää toistaan. Ja katsokaapa näitä kuvia? They've got the style.












Ps. Himlaa edullisempien valkoisten pellavalaskosverhojen ostopaikkavinkkejä saa laittaa tulemaan!