31. toukokuuta 2013

Sireenit maljakossa ja topissa

Ah, ihana tämä kesä! Kuun alussa kuljin vielä villakangastakissa, nyt heilutaan kesähepeneissä.

Sain anopilta sireeninoksia. Ne ovat tosi kauniita. Ja samansävyisiä kuin toppi, joka minulla oli viime sunnuntaina päällä. Rentoa juhlapukeutumista tämän mamman tyyliin: toppi ja maxihame (molemmat Mamalicious) ja heti tilaisuuden tullen paljaat varpaat. Nyt nautitaan!




27. toukokuuta 2013

Lamppulöytö

Lauantain kaupunkikierrokselta löytyi pitkään haussa ollut valaisin ruokailutilaan. Alunperin haaveilin siihen Secton valaisinta, mutta tulin siihen tulokseen, että se olisi too much, kun olohuoneessa jo on sellainen (vaikkakin eri kokoinen ja värinen).

Vähitellen aloin mieltyä ajatukseen tehdasmaisesta, hieman rouheamman tyylisestä lampusta. Niinpä katselinkin sellaisia niin Fasaanissa kuin Mokossakin - ja yllätyin, kuinka järkyttäviä summia pyydetään massatuotantona tehdyistä ei-design-lampuista! Huh!

Sitten eksyimme Pursimiehenkadulla uuteen sisustusliikkeeseen nimeltä A&A Design. Siellä meidät vastaanotti paitsi 11-viikkoinen mäyräkoira Iitu (iiik!), myös ystävällinen palvelu ja valikoima mitä upeampia huonekaluja ja sisustusesineitä. Ja se meidän lamppu.

Täydellinen väri - kulunut, "betonimainen", muttei liian romuromanttinen. Täydellinen koko - riittää yksinään valaisemaan ison pöydän. Ja hinta? Alle puolet niistä vastaavista. Sitä paitsi, ystäväni totesi osuvasti, jos näinä aikoina vielä joku uskaltaa perustaa puodin kantakaupunkiin, sellaista toimintaa tukee mielellään!





26. toukokuuta 2013

Ei mennyt niin kuin...

Ajatus oli kaunis. Siis säästää rahaa ja tehdä se pintaremontti kylpyhuoneeseen. Joopajoo. 60-luvun kaapin takaa löytyi raakabetoniseinä. Ei kaakeleita tai seinäpintaa, jonka "vain maalata", ei vesieristystä, mitään.

"Taidat sittenkin saada sen uuden kylpyhuoneen", mies totesi. On järkevää samantien laittaa koko homma uusiksi, kun joka tapauksessa tarvitaan ammattimies paikalle.

Kaakeleita valitsemaan...




How to survive through summer?

Tällä otsikolla minua lähestyi Mama Liscious -uutiskirje. Arvatkaa, sorruinko?

Perjantaina posti kiikutti paketillisen mukavia mammavaatteita kesäväreissä. Tähän asti tekemäni äitiysvaatehankinnat ovat johtuneet työperäisistä syistä (en voi mennä töihin verkkareissa jne.) ja ovatkin pääasiassa hillittyjä mekkoja ja perushousuja (joista viimeisimmät eivät vain tunnu millään tavalla mukavilta).

Kesän lähestyessä - ja tuntuessa! - kaipasin kuitenkin edes hieman väriä. Päätin ratkaista epämukavien housujen ongelman maximekoilla ja -hameilla. Kätevää.

Ehkäpä tänään otan käyttöön jomman kumman näistä herkullisen värisistä mekoista? Sopisi hienosti 3-vuotiaan neitosen syntymäpäiväkahvitteluihin.

Kasvava masu - ihana tekosyy shoppailla?






Ps. Lupailin aiemmin äitiysvaateaiheisia postauksia, ja nyt yritänkin ryhdistäytyä ja saada mukaan pian myös joitakin tosi elämän esimerkkejä!

25. toukokuuta 2013

Kehyksissä

Kaksi ikuisuusprojektia on vihdoin saatu valmiiksi!

1. Viime vuonna All Posters.comista tilatut julisteet on vihdoin haettu kehystämöstä ja jopa saatu olohuoneen seinälle! Akvarellityössä komeilee kolibri, pienemmässä julisteessa on tämän talon säännöt. (Mm. Do Your Best) Ne näyttävät viihtyvän hyvin pianon yläpuolella, eikä piano tunne oloaan enää niin yksinäiseksi. Tosin en tiedä, kuinka yksinäistä voi olla, kun tuo karvaturri on ihan iholla...





2. Aikoja sitten kehitetyt hääkuvasuurennokset saatiin kehyksiin ja seinälle. Seepiasävyiset Paula Ojansuun ottamat potretit on nyt aseteltu valkoisissa kehyksissä makuuhuoneen harmaalle seinälle. Tähän kasvakoon meidän perheen kuvagalleria!





Ps. Vinkki! Taideteokset ja julisteet kannattaa ehdottomasti kehystyttää - näin ne säilyvät kauniina pitkään. Lompakossa kirpaisee kerran, mutta se on sen arvoista. Pienemmät työt - kuten valokuvat - taas kannattaa ehdottomasti laittaa valmiisiin kehyksiin. Niitä löytää Kodin Anttilasta ja vaikkapa Claes Ohlssonilta pikkurahalla!

Hyvästi kamaluus!

Tänään se alkaa: kylpyhuoneen ja wc:n pintaremontti! Minä lähden pian juoksemaan ympäri kaupunkia etsien sopivia kylpyhuoneen palasia (okei, saatan myös piipahtaa ystävän kanssa brunssilla ja vaellella päämäärättömästi pienissä sisustuspuodeissa). Mies tarttuu kotona vasaraan.

Kuvan musta lattia saa jäädä, mutta kaikki muu saa pienen kauneuskäsittelyn!




24. toukokuuta 2013

Vauvanvaateleikki

Olen sairaslomalla. Lääkärisetä nuhteli, etten ole levännyt tarpeeksi. Minä olen aina sanonut, että raskaus ei ole sairaus, mutta tohtori muistutti vakavissaan, että minä olen special case ja riskitapaus viime vuoden sairastumisen ja leikkauksen takia. Minun on kuulemma pakko levätä. Pelästyin.

Eilen olo oli vielä tosi kurja, mutta tänään tunnen voivani ihan hyvin. Väsynyt olen toki eikä energiaa tunnu riittävän mihinkään. Tarkoitus onkin nyt tehdä rentouttavia, mukavia asioita. Vaikka en saakaan loppuviikkoon heittäytyä takaisin arkirumbaan, minua ei ole määrätty vuodelepoon. Mikäpä kotipuuha sitten nostaisi hymyn huulille ja rentouttaisi sopivasti (eikä rasittaisi fyysisesti turhaan)?

Vastaus: vauvanvaateleikki.

Tiedän, että me länsimaiset ihmiset olemme etuoikeutettuja siinä(kin), että meillä on mahdollisuus ilmaista itseämme lapsiemme kautta. Pukeutumisella. Pieni vauva ei välitä vähääkään siitä, mitä sillä on päällä - sille tärkeintä on tuntea olevansa rakastettu ja välitetty -, mutta vanhemmille asialla on usein merkitystä. Ihan samalla tavalla, kuin valitsemme omia vaatteitamme, kotimme sisustusta, harrastuksiamme, vauvan pukemisessa toteutamme luonnollisesti sitä, mikä meistä tuntuu hyvältä.

Minä itse en kuulu siihen ryhmään, joka pukee tyttövauvat vaaleanpunaiseen ja poikavauvat vaaleansiniseen. Itse asiassa, vaaleansininen on yksi niistä harvoista väreistä, joita minun on vaikea sietää missään muodossa. Meidän pikkupoikamme (kyllä, hän ei jättänyt mitään arvailujen varaan!) vaatekaapissa on paljon raikkaita perusvärejä, raitoja, sellaista. Vaaleansinistäkin on - mutta se tullaan kyllä maustamaan jollakin toisella värillä.

Minun sairaslomapuuhani on ollut vauvanvaatteiden hypistely ja asukokonaisuuksien kanssa hassuttelu. Ei niin, että sillä loppujen lopuksi olisi väliä. Tai että olisin valmis tuhlaamaan omaisuuksia vauvan pukemiseen. (Suurin osa vaatteista on saatuja.) Mutta olipa miten hassua tahansa, minä olen saanut voimia siitä, että haaveilen tulevasta - tällä kertaa pikkuvaatteiden kautta.





19. toukokuuta 2013

Työhuoneen pikajärjestys

Työhuone on yksi niitä huoneista, joille meillä ei ole vielä ollut resursseja - ajallisesti eikä rahallisesti. Ainoat hankinnat, joita huoneeseen on tehty, ovat kattolamppu (Stockalta) sekä verhot (Ikeasta). Työpöytä on Iso Roban kaksion vanha ruokapöytä (joka hankittiin silloin kierrätyskeskuksesta), matto taas vanha eteisen matto. Tuoli on lainassa ruokapöydän ympäriltä.

Jokin aika sitten hermostuin tähän(kin) keskeneräisyyteen, ja pikajärjestin huoneen toimivammaksi. Edelleenkään täällä ei ole minkäänlaista sisustusta, nurkassa on kasa ripustamispäätöstä odottavia tauluja, tietokonesalkut asustavat Mokon puulaatikossa. Mutta jopa keskeneräisyyden voi kesyttää yksinkertaisesti järjestyksellä! Pinot ovat kauniimpia kuin kasat.

Haaveissa on suuri eleetön kirjahylly, kookas työpöytä pukkijaloilla sekä kulunut, nahkainen työtuoli. Seinälle kehystetään vanha maailmankartta, jonka sain tädiltäni. Työhuoneesta tulkoon miehen aavistuksen - mutta vain aavistuksen! - merihenkinen valtakunta.

Työhuoneprojektille ei kuitenkaan ole vielä aikataulua. Se on ihan rehellisesti "sitten joskus". Mutta potentiaalia on, työhuoneessa kun on muun muassa koko asunnon suurin ikkuna!





18. toukokuuta 2013

Sattuu ja tapahtuu

Täällä on ollut hiljaista. Syynä yksi kevään raskaimmista viikoista.

Ensinnäkin, meidän karvaturrilla on eroahdistus, hormonit tapissa ja murrosikä. Koira on aivan ihana seurassa, mutta yksinolo on hyvin, hyvin hankalaa. Vaikka yritän ottaa iisisti, vaatii voimia harjoitella säännöllisesti, pitää naapuri tyytyväisenä, tulkita koiraa, järjestellä menoja ja niin eteenpäin.

Toiseksi, olo on aika raskas. Todellisuus ja +9,5 kg on iskenyt tajuntaan sään lämpenemisen myötä ja yllätyn säännöllisesti siitä, etten jaksa.

Kaiken huipuksi minulta varastettiin torstaina lounastauolla laukku. Siis se häämatkalla New Yorkista ostettu Marc by Marc Jacobs, sisällään lompakko (jossa kaikki vasta uusitut kortit), kännykkä, iPod, meikkipussi - kaikki mitä nyt naisen laukussa voi olla. Kalenteri sentään säästyi kun se oli jäänyt työpisteelle!

Kaikki tämä on tietysti toissijaista. Tärkeät ihmiset ovat kunnossa ja terveitä. Pikku-Max on älykäs pikku-otus ja varmasti tottuu taas yksinoloonkin. Oma raskas olo on väliaikaista ja olen valmis mihin vaan pienen ihmisen vuoksi. Ja varastettu tavara on vain tavaraa - vaikkakin tunnearvoltaan korvaamatonta. Mutta kuten yleensä, asiat kasaantuvat, ja tällä viikolla on ollut hetkiä, jolloin on ollut vaikea pitää pää pystyssä.

Äiti sanoo: "Koettelee herra vaan ei hylkää." Meistä kumpikaan ei ole järin uskonnollinen, mutta mielestäni sanonnassa on perää. Makoilen tässä karheissa lakanoissa, lintu laulaa avoimen ikkunan takana, tuuli viilentää kuumia jalkoja. Kaikki järjestyy.



(Auringonlasku Aruballa)

12. toukokuuta 2013

Parvekkeella

Kaipasin parveketta Iso Roban kaksiossa. Nyt meillä on sellainen - ja kohtalaisen kokoinen! Kevätaurinko kuitenkin yllätti meidät emmekä ole laittaneet parveketta mitenkään. Vielä. Se onkin yksi monista loppukevään projekteista!

Tarkoitus olisi väsätä lattialle mukava laudoitus, hankkia kalusteet (löhösohva sekä näppärä pöytä + tuolit -setti) ja lisätä mukavuutta kukin, lyhdyin, ehkäpä matolla.

Tällä hetkellä parveke on aika karussa kunnossa, mutta en antanut sen estää kevätillasta nauttimista. Lainatuolit pehmusteineen käyttöön, hyvää luettavaa ja jäätelö. Ainakin näkymä olohuoneeseen ja parvekkeen ovelta asuntoon on hieno! Yritetään jatkaa tilan tunnelma parvekkeellekin.

Maxissa on muuten sisustajan vikaa. Vai mitä sanotte kynnykselle huolettomasti tiputetusta vinkulelusta? 






10. toukokuuta 2013

Keittiö ilman tiskikaappia

Sain mielenkiintoisen pyynnön kirjoittaa keittiömme ratkaisusta: tiskikaapittomuus. Itse en edes kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota, mutta ilmeisesti tiskikaappi on suomalaisille hyvinkin pysyvä osa keittiötä, sillä moni on huomannut nimenomaan sen puutteen.

Miksi siis meidän keittiössämme päädyttiin tiskikaapittomuuteen ja mikä ohjasi keittiön suunnittelua?

Luonnollisesti lähtökohtana oli asunnon pohja sekä jo olemassa olevat putkiliitännät. Keittiö oli aiemmin kapea suorakaiteen muotoinen tila, jossa vasemmalla seinällä oli vesipiste (tiskikaappeineen) ja hella ja oikealla jääkaappi sekä työtasoja. Halusimme välttyä turhilta putkitöiltä, joten keittiön seinän avaamisen jälkeenkin päätimme sijoittaa vesipisteen nimenomaan vasemmalle. Meitä myös viehätti ajatus siitä, että vesipisteellä työskennellessä (oli se sitten tiskaamista tai vihannesten huuhtomista) katse on kohti ruokailutilaa ja olohuonetta, ei seinää. Kokkaamista helpottaa myös juuri se fakta, että vesipiste on saarekkeessa.

Oikealle seinustalle halusimme laskutilaa, suuret laatikot astioiden ja kattiloiden säilytykseen, kevyet yläkaapit sekä kunnon lieden. Isäni ihmetteli, miksei kaikkea seinätilaa ole hyödynnetty ("Noiden yläkaappien päälle mahtuisi vielä toinen rivistö."), mutta minä totesin, että isi, minä nimenomaan haluan pitää sen kevyenä. Oikealla seinällä keittiötä jatkettiin sen alkuperäisten rajojen ulkopuolelle, kotimme "hubiin", missä lieden oikealla puolella on superkätevä apteekkarinkaappi (joka imaisee sisäänsä kaikki kuivatavarat mausteista muroihin) ja sen jälkeen vierekkäin jääkaappi ja pakastin. Luontevana jatkeena tälle rivistölle on liukuovien taakse sujahtava kodinhoitopiste siivouskaappeineen ja pyykkipisteineen!

Entäpä se tiskikaapittomuus? Nykyään lähestulkoon kaikki astiat kestävät tiskikoneen käsittelyn. Näinpä suurin osa astioista sujautetaan samantien saarekkeen alle sijoitettuun astianpesukoneeseen. Ne astiat - esim. viinilasit - jotka kuitenkin on tiskattava, tiskataan ja kuivataan samantien. Ja jos nyt jostain syystä motivaatiota tiskaamiseen ei olisi enää samana iltana, riittävän suuri ja syvä tiskiallas antaa aika paljon anteeksi.

Onko joku muukin tehnyt keittiössään samanlaisia ratkaisuja?

Tässä kuvaparit keittiöstä ennen ja jälkeen! (Osa uuden keittiön kuvista on kyllä jo "vanhoja", mm. matto puuttuu ja on ihan hitsin pimeää, mutta älkää antako sen häiritä. Pitäisi taas aktivoitua kuvailemaan...)








9. toukokuuta 2013

Ipanan vaatekaappi

Ohhoh. Vähän käy kateeksi. Napero ei synny vielä kuukausiin, mutta vaatekappaleita hän omistaa enemmän kuin äitinsä. Miten ihmeessä tässä näin kävi?

Itse olen sortunut ostamaan ihan muutaman hassun pienen vaatteen. (Se vaan jotenkin kuuluu tähän odotukseen, että "jotain pientä nyt"...) Mutta sitten piipahdin siskolla. Ja tulin takaisin takapenkki täynnä. Siellä kun ollaan jo kohta 1v ja 3v. Isoja mukamas.

En ole kehdannut edes laskea, kuinka monta bodya, potkupukua, housua ja nuttua meillä on. Monta. Toisaalta, näiden pienten suloisten vaatteiden myötä asia konkretisoituu taas hieman - jos se nyt vielä hetkittäin onnistuu tuntumaan epätodelliselta. Nimim. masu alkaa olla tiellä.