29. heinäkuuta 2011

Häähuumaa, osa 3: Matkasuunnitelmia

Aikoinaan kuherruskuukautta vietettiin - nimensä mukaisesti - kuukauden verran. Tämä siksi, että varmistettiin morsiamen raskaaksi tuleminen. Nykyään häämatkalle lähdetään pitämään hauskaa ja rentoutumaan (stressaavien häävalmistelujen jälkeen, olen kuullut) - ei suinkaan lisääntymään.

Harvalla on mahdollisuutta lähteä kuukaudeksi pois tutuista ympyröistä. Muutenkin sana "kuherruskuukausi" kuulostaa jotenkin - noh - likaiselta. Englannin kielen sana honeymoon on jotenkin paljon kauniimpi. Lupaankin käsi sydämellä, että tämä on viimeinen kerta, kun kuulette minun puhuvan kuherruskuukaudesta. Meillä siis mennään häämatkalle.

Niin että minne? Itse en ole käynyt koskaan, Israelia lukuunottamatta, Euroopan rajojen ulkopuolella. Selvää on siis se, että haluamme kauas. Haluamme rentoutua täydellisesti, mutta kumpikaan meistä ei jaksa maata riippumatossa viikkotolkulla - ei vaikka mojito-tarjoilu pelaisi ympäri vuorokauden. Haluamme kohteeseen, jossa on paratiisimaisen kaunista, mutta myös aktiviteetteja. Sukelluskoulu, surffausta, joogaa, patikointia, luontoretkiä, eksoottisia eläimiä, paikallisia rytmejä... jotain.

Toisaalta... Olisi kiva "pistäytyä matkalla" johonkin suureen metropoliin... vaikkapa sinne kauan kaivattuun New Yorkiin. Eli NYKin kautta Karibialle? Aruba, Curacao, Dominikaaninen tasavalta, Jamaica, Puerto Rico...? Se on unelma - katsotaan, kuinka pitkälle omalla budjetilla pääsee!











28. heinäkuuta 2011

Leffasuositus: Friends with benefits

Täydellinen treffileffa. Piste.
Syyskuun alussa ensi-iltansa saava Friends with benefits (suom. Vain seksiä) oli kaikkea muuta, kuin imelä perushömppäkomedia. Tässä syyt:
1.       En ole koskaan erityisemmin pitänyt Justin Timberlakesta (vaikkakin hän oli hyvä The Social Networkissa), mutta nyt pidän.
2.       Justinin ja Mila Kunisin kemiat pelasi yhteen enemmän kuin hyvin ja he olivat yksinkertaisesti super-aitoja ja suloisia! (Huhut kertovat, että kaikki ei ollut näyteltyä… who knows.)
3.       Mila Kunis vain on niin, niin, niin kaunis! (Ja hänet oli stailattu täydellisesti; voisin ottaa jokaisen hänen asunsa omaan vaatekaappiini.)
Nainen, jos haluat tulla hyvälle mielelle ja uskoa kaikkiin maailman satuihin, katso tämä! Mies, jos haluat viedä tyttösi leffaan, tämä on varma valinta!

Ps. Elokuvan ainoa huono puoli oli se, että tämän tytön New York -kuume lähes ryöstäytyi käsistä.



26. heinäkuuta 2011

Terassi- ja parvekeunelmia

Rakastan kotiamme. Se on neliöihinsä nähden uskomattoman tilava, korkeine kattoineen kaunis, ja sisäpihoille avautuvat ikkunat tekevät siitä valoisan. Sijaintikin on täydellinen. MUTTA kun ulkona on 30 astetta lämmintä, joskus syvällä mieleni sopukoissa myönnän kaipaavani terassia tai edes pienen pientä parveketta, jolle voisin astua pelkässä aamutakissa, hörppiä aamukahvia (silloin kun sitä satun juomaan), lukea lehtiä, ihastella maailmaa tai vaikka nyppiä kukista kuolleet lehdet pois.

Punavuoressa kaikki on lähellä: puistot, meri, terassit. Mutta vaikka onkin suhteellisen vaivatonta sujahtaa mekkoon ja pakata viltti laukkuun, vielä vaivattomampaa - ja ihanampaa - olisi olla askeleen päässä ulkoilmasta.

Parvekkeettomuus ei ahdista, mutta... aina saa unelmoida! Tässä muutamia inspiroivia kuvia - Punavuoresta nuo palmut kyllä puuttuvat.





25. heinäkuuta 2011

Vaalean viehätys

Pidän valosta ja kepeästä olosta - ehkä myös siksi pidän niin kovin vaaleasta sisustuksesta. Rakastan valkoisia seiniä, valkoista karvamattoa, valkoista päiväpeitettä, valkoisia verhoja. Valkoisia lautasia, valkoisia pellavalautasliinoja, valkoisia kirjoja. Valkoisia kynttilöitä, puuvillatoppeja, pellava-aamutakkeja, suihkuverhoa, kukkaruukkuja, valokuvakehyksiä, tyynynpäällisiä.

Olen miettinyt, mistä viehätys valkoiseen johtuu. Siitäkö, että lapsuudenkodissani värejä käytettiin runsaasti ja olen saanut yliannostuksen? (Oma huoneeni oli välillä vaaleanpunainen, välillä keltainen - ja ihan omasta tahdosta!) Vai siitä, että työpaikkani ovat aina olleet värikkäitä - sanan kaikissa merkityksissä? Vai kenties siitä, että yksinkertaisesti tarvitsen "tyhjän paperin" kotona, kun elämä kodin ulkopuolella on kovin värikylläistä? Epäilen jälkimmäistä.

Ihailen kyllä ihmisiä, jotka osaavat sisustaa väreillä. Itse näen eri valkoiset eri väreinä - lumivalkoinen silkki ja luonnonvalkoinen pellava ovat täysin eri värisiä. Kokovalkoista sisustusta en kuitenkaan halua, vaan täydennän vaaleaa pohjaa harmaan ja ruskean eri sävyillä, ja sujautan sekaan hempeitä sävyjä, kuten vanhaa roosaa tai lilaa. Musta väri siellä täällä, kuten matossa, luo kivan kontrastin muuten vaaleaan kotiin.

En voi sietää oman kotini sisustuksessa perusvärejä, kuten kirkasta punaista, keltaista tai sinistä. Kirkkaat värit eivät piristä minua, vaan tekevät minusta levottoman. Mieleni lepää, kun ympärillä on valoa ja vaaleaa. Onneksi myös sulhaseni on samoilla linjoilla sisustuksesta, ja kun kotiovi sulkeutuu, kaksi kiireistä ihmistä ovat turvassa maailmalta omassa, vaaleassa kolossaan.











24. heinäkuuta 2011

Tosilähiruokaa

Luomua, lähiruokaa, luomua, lähiruokaa.

Tästähän puhutaan joka puolella ja ilmiö on poikinut niin luomuravintoloita ja -kahviloita kuin maatilatorejakin. Tavallisten supermarkettien luomuosastot ovat paisuneet ja ruokaostosten tekeminen torilla elää nousukautta. Hienoa! Olen itsekin einesten ja epämääräisten elintarvikkeiden vastustaja ja suosin luomua ja lähiruokaa aina kun mahdollista.

Hassua tässä maassa ja etenkin meissä kaupunkilaisissa, jotka siitä luomusta niin hössöttävät (maallahan käytännössä kaikki on luomua eikä siitä tarvitse tehdä numeroa, saati maksaa kovaa hintaa) on se, että vain muutama meistä jaksaa lähteä lähimaastoon hakemaan omin käsin todellista lähiruokaa: marjoja, joita metsät pursuavat.

Mustikoita ei kasva Kaivopuistossa, mutta puolen tunnin matkan päässä odottavat apajat. Omassa perheessäni marjoja on poimittu aina pakastimet pullolleen, ja tapa on tarttunut minuunkin. Tänään poimin ulkosaaristosta mustikoita ja vadelmia. Keskiviikkona piipahdan mufalle poimimaan punaisia viinimarjoja. Ehkä mukaan tarttuu myös muutama raparperi ja karviaismarjoja. Sitten koittaakin omena-aika, ja metsissä puolukat kypsyvät.

Olen moderni kaupunkilainen siinä, että suosin luomua ja lähiruokaa. Mutta vanhanaikainen maalainen minussa käy itse poimimassa osan lähiruoastaan.




19. heinäkuuta 2011

Häähuumaa, osa 2: Puku-unelmia

Kävin sunnuntaina vierailulla hyvän ystäväni luona, joka meni naimisiin viime vuonna. Seuraus: sokerihumala ja häähysteria. Olen onnistunut porskuttamaan läpi kesän ajattelematta vuoden päästä koittavaa h-hetkeä (Kerran oikein hämmästyimme sulhasen kanssa, että ai niin, mehän mennään naimisiin!), mutta ystävän kyselyt ja häneltä ylijääneet askartelutarvikkeet veivät ajatukset väistämättä juhliin.

Ja niin, tänään puhutaan hääpuvuista (ja ehkä ihan vähän asusteista). Ei ole varmaan kenellekään minut tuntevalle yllätys, että tämä on yksi parhaimmista paloista koko hääsuunnittelua.

Haluan:
- Yksinkertaisen, kevyen keijumaisen puvun - en massiivista kermakakkua, mutten myöskään suomalaisten suosimaa liian yksinkertaista mallia.
- Valkoisen puvun - en punaisia, mustia tai minkään muunkaan värisiä yksityiskohtia.
- Sirot, kärjestä avonaiset kengät. (Ehkä.)
- Hiuksiini valkoisia kukkia - en huntua.
- Morsiuskimppuni valkoisena. Piste. (Hmh, no, haluan myös kattauksen valkoisena, pöytäkukat valkoisena ja niin edelleen, eli tämä ei liene yllätys.)
- Kauniit ja säihkyvät korvakorut, en muita koruja - pukuni olkoon se koru. (Ja vasemmassa nimettömässä on tietysti timantteja, sehän kuuluu pakettiin.)

Tämä Juhla-asun ikkunassa ollut puku sai pysähtymään kesken lenkin alkukesästä, vaikkei se missään nimessä ole täydellinen. Materiaali näyttää raskaalta ja nilkkojen paljastaminen voisi aiheuttaa asusteellisia ongelmia. Mutta leikkaus on ihana ja jollain tavalla todella ylellinen.



Niina Heralan hääpuku oli mielestäni aivan ihana ja voisin soveltaa mallia itselleni - valkoisena tietysti. Puku on samaan aikaan keijumainen ja naisellinen. Täydellinen!



Myös näissä kahdessa on oikeanlainen tunnelma! (Kuvat: Niinatar)




Suuntaan syksyllä hääpukusovituskierrokselle ihanan innokkaiden kaasojeni kanssa, mutta harkitsen tällä hetkellä vakavasti puvun teettämistä tutulla ompelijalla. Teettämällä saan uniikin, juuri minulle tehdyn puvun - ja lähes puolet halvemmalla kuin suoraan putiikin rekistä. Aika houkuttelevaa!

Tässä vielä muutamat kenkäkaunokaiset. Kengät valitaan tietysti vasta, kun puvun malli ja materiaali on päätetty. (Kuvat: Brandos)





Ja sokerina pohjalla pari ihanaa valkoista morsiuskimppua! Ah, ei tunnu ollenkaan hullummalta olla "Bride To Be"!



17. heinäkuuta 2011

Mökkielämää

Pulahdus järveen suoraan saunasta. Uskomaton hiljaisuus joka puolella. Kilokaupalla äidin tekemää mustikkapiirakkaa. Puutöitä. Hyvän kirjan lukemista. Pientä puuhaa siellä ja täällä. Hyvät yöunet. Oman järven haukea suoraan grillistä.

Mökkielämässä on jotain selittämättömän kiehtovaa. Mikä tekee savun hajuisista vaatteista, järvivedellä pestystä tukasta ja vanhoista lakanoista niin rentouttavia? Suomalaista "mökki-identiteettiä" lienee tutkittu hartaasti ja moneen kertaan. En tiedä, perustuuko mökillä rentoutuminen siihen, että kaikki on niin totaalisen erilaista kuin kotona kaupunkiarjessa, mutta kyllä se vain taas kerran toimi.

En ole niitä ihmisiä, jotka jaksavat olla mökillä koko kesän, mutta viikon "retriitti" alkeellisiin oloihin kruunasi loman. Vasta nyt olen täysin rentoutunut. Vasta nyt olen valmis tekemään töitä vuoden eteenpäin.





10. heinäkuuta 2011

Tuliaisia kotiin

Kotia tulee usein kesällä kohdeltua huonosti. Siivouspäivien välit pitenevät ja yksityiskohtiin ei jaksa kiinnittää huomiota samalla tavalla, kuin pimeinä kuukausina. Ja hulluahan sitä olisi siivoamisesta stressaantua, jos kotona käy kerran kolmessa viikossa pyörähtämässä.

Kesäiset kaupungit ovat kuitenkin oikeita aarreaittoja ruokkimaan sisustusintoa. Torit pursuavat paikallisia käsitöitä ja vanhaa tavaraa, ja kaiken maailman kesävaatealennusmyyntien keskellä on helpottavaa kiinnittää huomio kodin tavaroihin - sillä kohtahan se ilta jo pimenee ja koti kutsuu.

Tällä viikolla olen käynyt Porvoossa ja Tallinnassa. Voisin hehkuttaa kumpaakin tuntitolkulla, sillä tänä kesänä minua on molemmissa kaupungeissa hemmoteltu syntisen hyvällä ruoalla ja aurinkoisella säällä, mutta tänään ajattelin keskittyä tuliaisiin, joita näistä kaupungista toin kotiimme.

Porvoosta löysin ihastuttavia, intialaisista jämäkangaspaloista tehtyjä koristetyynyn päällisiä - taatusti uniikkeja ja niin kauniita! Mukaan tarttui myös kuuden hengen kattaukseen kankaiset lautasliinat ja keittiöpyyhkeitä. Ja pakko tunnustaa, että jos meillä vain olisi enemmän neliöitä (ja minulla enemmän rahaa), olisin voinut ostaa muutaman vanhan kaupungin ihanista pikkupuodeista tyhjäksi.

Entäpä Tallinna sitten? Ostin vanhan kaupungin torilta käsinvaletun ja -maalatun yhden kukan maljakon - taiteilijalta itseltään. Lisäksi ystäväni osasi johdattaa minut Zizi-nimiseen pellavatuotteita myyvään kauppaan ja sepä vasta olikin Hemtexin ja H&M Homen tarjontaan tottuneen suomalaisen silmissä pelkistämisen ja hyvien materiaalien riemuvoitto. Oma koti sai tuliaisiksi muun muassa pellavafroteiset kasvopyyhkeet ja patakintaan. Kaikki Zizin tuotteet on valmistettu Virossa.

Paikallisista löydöistä tulee hyvä mieli. Varsinkin sellaisista, joiden tietää päätyvän varmasti käyttöön. Sen takia en koskaan osta matkoilta mitään vain ostamisen ilosta. Toki ihanan kaupunkipäivän kruunaa laadukas ja persoonallinen ostos, mutta jos sellaista ei ole tarjolla, säästän setelini. Tällä(kin) kertaa minua kuitenkin onnisti, ja sekä minä että koti olemme oikein tyytyväisiä.








3. heinäkuuta 2011

Kesäfiiliksiä Välimereltä

Takana on kaksi huikeaa lomaviikkoa Etelä-Euroopassa: Kreikan saaristossa, Barin kaupungissa Italiassa, kauniissa Dubrovnikissä sekä Splitissä. On kokemusähky. Tiedätte varmaan, kuinka heti matkan jälkeen ei oikein osaa sanoa mitään, on vain jotenkin pökerryksissä kaikesta nähdystä ja koetusta. Nyt on niin.

Tarvitsen aikaa sulatella kaikkea. Siispä suuntaan mökille totaalinollaukseen. Vaikka matkalla on ihanaa, se on myös yllättävän rankkaa. Nyt ajatus mökkilaiturista, uimisesta, saunasta ja kotimaisesta grilliruoasta kuulostaa täydelliseltä.

Mutta kyllä näitä Välimeren kuvia kelpaa katsella!