31. lokakuuta 2011

Sisustushuuruissa

Minuun iski akuutti sisustuskuume samalla sekunnilla, kun kellot käännettiin talviaikaan. En saanut illalla unta, kun mietin miten sisustaisin muutaman lisäneliön, minkälaiset lattiat uuteen asuntoon tulisi, mitä hankintoja tekisin... Olohuoneen pöytä ja makuuhuoneen ikkunalauta hukkuvat sisustuslehtiin ja mies tuskailee loputonta sanatulvaa.

Kodissamme ei ole mitään vikaa. Päinvastoin, kotimme on aivan ihana paikka. Mutta voi tätä luomisen tuskaa! Kun pää on täynnä visioita, joita ei voi toteuttaa, olo on kuin ilmapallolla. Olen yksinkertaisesti poksahduspisteessä!

Mistä minä sitten oikein intoilen ja haaveilen? Vaaleasta kodista, jota on maustettu harmaan eri sävyillä ja ripauksella mustaa. Valkoisesta, kuluneesta puulattiasta. Muutamasta laadukkaasta villamatosta. Vaaleanharmaista nojatuoleista. Valkoisesta, korkeakiiltoisesta TV-tasosta. Kuluneesta talonpoikaisvitriinistä. Secton valaisimista. Spa-tunnelmaisesta kylpyhuoneesta. Parvekkeesta, jonne voisin ruukuissa istuttaa puita. Harri Koskisen K-tuolista.

Rakas joulupukki, toisitko minulle lisäneliöitä sisustettavaksi?











(Kuvat: Elle Decoration, Vakre Hjem, Finnish Design Shop, Secto)

30. lokakuuta 2011

Pentikin joulu

Olen malttanut näin kauan olla kirjoittamatta joulusta. Nyt, lokakuun viimeisenä sunnuntaina, en enää pysty. Vaikka en pidä jouluhössötyksestä ja turhasta kuluttamisesta, olen punavalkokirjailtuja villasukkiani myöten jouluihminen. Rakastan kiireisen syksyn päässä näkyvää valoa - joulua. Minun joulutunnelmaani kuuluu tuoksuja, musiikkia ja kauniita yksityiskohtia. Lämpöä. Rauhoittumista ja hetkestä nauttimista. Yksinkertaisimmillaan lasillista höyryävää juomaa, kynttilänvaloa ja lämpimät varpaat.

Kävin eilen Pentikillä muissa asioissa, ja silloin ensimmäisen kerran ymmärsin joulun läheisyyden. Kahden kuukauden päästä se on jo ohi. Pentik on siitä jännä kauppa, että siellä tulee harvoin käytyä itseään varten. Useimmiten teen myymälästä lahjaostoksia, sillä mielestäni Pentikin konsepti on täydellinen lahjatalo. Rakastan liikkeen tuoksua, värimaailmaa, pienien ja isojen elementtien yhdistelmiä. Aina tehdessäni lahjaostoksia huomaan, että liikkeessä pitäisi asioida myös omaa kotia varten.

Joulu on mielestäni Pentikin vahvinta aluetta. Jotain kertoo se, että Pentikin innoittamana jopa minä harkitsen tänä vuonna valkoisen joulukodin maustamista ripauksella punaista!









(Kuvat: Pentik)

26. lokakuuta 2011

Ihastuttava Valanti

Olen pitkän aikaa seurannut Valanti-sisustusmerkkiä sivusilmällä. Tänään pääsin tutustumaan siihen lähemmin Divaani-lehden järjestämässä lukijaillassa - ja ihastukseni syveni. Valantin huonekalut ovat pelkistettyjä, skandinaavisia ja harmonisia, mutta kuitenkin niissä on pieni naisellinen twist. Ne ovat samaan aikaan siroja ja voimakkaita, näkyviä ja näkymättömiä. Sanoisin, että aikaa hyvin kestäviä.

Olen kauan haaveillut Valantin valkoisesta, korkeakiiltoisesta TV-tasosta, jonka kauniisiin uumeniin saisin piiloon DVD-elokuvat ja kaiken muun levottoman tavaran. (Tällä hetkellä meidän DVD:t ovat säilössä parvella, sillä mielenrauhani ei kestä näkyvillä olevia, kirjavia kokoelmia.) Tällä kertaa huomioni kuitenkin kiinnittyi Ruutu-ruokapöytään - ja päätin, että sellainen meille tulee seuraavaan kotiimme. Haaveilen myös vaaleanharmaista Onni-tuoleista, jotka sopisivat täydellisesti tumman harmaan sohvamme kaveriksi. Harmi vain, näitä tuoleja varten tarvitsisin isomman olohuoneen.




Kokonaisuutena Valanti on mielestäni todella hienostunut ja ajaton merkki. Myymälä on oiva esimerkki siitä, miten harmoninen kokonaisuus luodaan kotiin. Itse rakastan tällaista vaaleiden, luonnonläheisten värien maailmaa!





Iloisena yllätyksenä totesin samanhenkisen ystäväni kanssa, että Valanti Shop ei suinkaan myy vain Valantin omia huonekaluja, vaan myynnissä on myös esimerkiksi Tikaun mattoja. Mahtavaa!

24. lokakuuta 2011

Meidän keittiössä

Meidän keittiö on pikkiriikkinen. Siis oikeasti. Sinne mahtuu kaksi ihmistä puuhamaan vain ja ainoastaan, jos kummallakin on oma hommansa, joka ei vaadi sivuttaissuuntaista liikkumista (mikä on äärimmäisen harvinaista, koska jääkaappi on perimmäisessä nurkassa.) Säilytystilaa on todella niukasti, ja olemmekin saaneet virittää kekseliäisyytemme äärimmilleen, jotta kaikki tarvittavat tavarat saadaan mahtumaan. Siitä huolimatta esimerkiksi valurautainen patamme asustaa uunissa, josta se joutuu evakkoon aina kun uunia tarvitaan.

Pienestä koostaan huolimatta pidän keittiöstämme. Siinä on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin, eipähän tule kerättyä turhaa romua ja ylimääräisiä astiastoja - niitä kun ei yksinkertaisesti mahdu. Toiseksi, keittiön pitäminen siistinä on helppoa, kun pyyhittäviä pintoja on vähän. Myös astiat pysyvät kaapeissa siistissä järjestyksessä, kun varaa epäjärjestykseen ei ole. Sitä paitsi mihin ihmeeseen kaksi kiireistä kaupunkilaista tarvitsisi tilavaa tupakeittiötä?

Ihan parhaana palana täytyy todeta, että näihin neliöihin (joita siis on oman arvioni mukaan hurjat kaksi) on saatu mahtumaan vielä astianpesukonekin! Ilman sitä pikkukeittiömme saattaisikin näyttää arjen puristuksessa hieman erilaiselta...









23. lokakuuta 2011

Sisällä on lämmin

Minulla ei ole liikaa aikaa nauttia kotoilusta, joten hetken koittaessa otan siitä kaiken irti. Tähän viikkoon on mahtunut kaikenlaista - kiireisiä työpäiviä, iltamyöhään opiskelua, luentoja, tanssi- ja joogatunteja, elokuvailtoja ja treffejä ystävien kanssa - mutta nyt, sunnuntai-iltana, on aikaa vain olla kotona.

Kun illat pimenevät on ihana hautautua sisälle. Laittaa pyjamahousut jalkaan, kietoutua vilttiin, nauttia kynttilöistä ja kukkien tuoksusta sekä ulkona pimenevästä illasta. Enää ei tarvita muuta kuin mukava asento, vähän jogurttipähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, ja valikoima hyvään oloon ja sisustukseen keskittyviä lehtiä. Täydellistä!




17. lokakuuta 2011

Häähuumaa, osa 7: Matkakuumetta!

Se on nyt sitten siinä. Varattu ja puoliksi maksettukin: meidän häämatka! Tuntuu uskomattomalta olla näin hyvissä ajoin valmiina, tosin matkakuumetta tämä aikaisena lintuna madon nappaaminen ei tietenkään helpota. Kaiken kaikkiaan olen täydellisen tyytyväinen suunnitelmaamme sekä siihen, että keväällä voin matkapohdintojen sijaan keskittyä kaikenlaiseen näpertelyyn ja askarteluun.

NEW YORK
Aloitamme matkan New Yorkista, missä mitä luultavimmin ohjelmaan kuuluu shoppailua, nähtävyyksien ihastelua, bageleita, Starbucksia, musikaali ja yleistä Ison Omenan ensikertalaisen pökertymistä. Odotan innolla!

ARUBA
Suurkaupungin sykkeestä  jatkamme "pääkohteeseemme" Aruballe. Tiedossa on sekä täydellistä laiskottelua että aktiiviurheilua. En ole koskaan käynyt Karibialla, mutta uskonpa että paikallinen elämäntyyli sopii meille kuin nenä päähän. Viikon aikana ehtii paljon!

KEY WEST
Kotimatkalla pistäydymme ensin Key Westistä, minne ajamme suoraan Miamin lentokentältä. Vähän jännittää jo nyt tämä autolla ajaminen, mutta onneksi tällaiset hommat yleensä nakitetaan sulhaselle. En tiedä Key Westistä muuta, kuin että meri on kirkas ja palmut huojuvat. Kuuleman mukaan on kuitenkin näkemisen arvoinen paikka!

MIAMI
Reissun viimeiset kaksi yötä vietämme Miamissa. Shoppailua, drinksuja, hyvää ruokaa ja uima-allas katolla. Ei hassumpi lopetus matkalle!

Häämatkalle ei tehdä minuuttiaikatauluja ja parastahan tässä on se, että raamit ovat kunnossa (eli lennot ja hotellit on buukattu), mutta kaiken siellä välissä voi itse improvisoida. Huvittaako meitä tänään löhöillä riippumatossa vai hypätä polkupyörän selkään? Kumpikin onnistuu!

12. lokakuuta 2011

Ajanhallintaa

Kauan siinä menikin. Siis että otimme miehen kanssa käyttöön yhteisen kalenterin. Tähän asti kaikki on toiminut kohtalaisen mutkattomasti; molemmat ovat tienneet missä toinen on, kaupassa on käyty random-taktiikalla (se kuka ehtii ja koska on tarve) ja kotikin on tullut hoidettua siinä sivussa.

Nyt liikkuvia osia alkoi kuitenkin olla liikaa. Molempien työjuttujen, luentojen, iltarientojen ja harrastusten sovittaminen yhteen ilman, että perusarki kärsii, alkoi olla haastavaa. Ensimmäistä kertaa tiskit olivat altaassa kaksi päivää kenenkään tekemättä mitään (ja niitä ei siis olisi tarvinnut tiskata vaan vain laittaa tiskikoneeseen!), ja kun illalla tulimme kotiin, keskustelu meni näin:

"Mitä me syödään?"
"En mä tiedä."
"Mitä siellä on?"
"En mä tiedä. Ei kai mitään."

Näinhän homma ei toimi.

Ratkaisu: Omat kauppapäivät ja yhteinen kalenteri, johon toisen elämään vaikuttavat menot merkitään. Projekti on pilottivaiheessa, joten vielä en tuuleta. Mutta uskon, että tällä systeemillä jääkaapissa on aina muutakin kuin valo.

Mutta miten ihmeessä perheelliset ihmiset pysyvät kärryillä omista, puolisonsa ja lastensa menemisistä? Voiko outlook-kalenterin synkronoida omaan päähän?

11. lokakuuta 2011

Häähuumaa, osa 6: Shoe hunting

Puvun ostettuani seuraava luonnollinen askel häävalmisteluissa on kenkien hankkiminen. Asialla ei ole kiire, mutta olen harvoina vapaahetkinäni surffaillut netissä tarjontaan tutustuen. Suomalaiset morsiusliikkeet tuntuvat myyvän - taas kerran - vain perusmalleja. Kaikki mallit ovat silkkisatiinia, avokärkisiä malleja on harvassa, ja koristeina käytetään lähinnä erilaisia strassikoruja. Jos etsii pitsiä, rusetteja, rypytyksiä tai muita söpöjä yksityiskohtia, pettyy kyllä pahasti. Onneksi netissä maiden rajat häviävät!

Minun kenkieni pitäisi olla matalakorkoiset (koska puvun alta korot eivät näy ja haluan jaksaa juhlia koko kuuman päivän), kärjestä avonaiset ja jollakin tavalla suloisen naiselliset. Ei liikaa rönsyjä, muttei myöskään liian simppeliä. Siinä sitä sitten onkin projektia kerrakseen!

Nämä nettilöydöt ihastuttavat! (Mutta 400 dollarin hinta ei niinkään.)










Lisää ihania hääkenkiä aiemmassa postauksessani. Haaveilua lähempänä yksikään kenkäostos ei tällä hetkellä ole.

9. lokakuuta 2011

Kaupunkisunnuntai

Tänään muistin taas, miksi keskusta-asuminen on niin hienoa. Kiireisenä arkena se näkyy käytännössä vain lyhyenä työmatkana, mutta tänään ehdin nauttia kaikista kaupunkiasumisen herkuista.

Päivä alkoi reippaalla kävelylenkillä kirpeässä, aurinkoisessa säässä. Reitin varrelle mahtui niin auringossa kylpeviä kauniita taloja, meren kimallusta, erilaisia ihmisiä aasialaisista turisteista Eiran vanhoihin rouviin kuin vihreitä puistoja ja ruskan värejäkin - jopa kukkia ja mehiläisiä!

Carusellin kohdalla tuoksui juuri uunista tullut korvapuusti. Se jäi vaivaamaan mieltä, ja niinpä koulu- ja kotitöiden jälkeen nappasin miehen mukaani ja palkitsimme itsemme Cafe Esplanadin jättimäisillä korvapuusteilla. Mitä luksusta onkaan asua muutaman askeleen päässä eurooppalaisesta kahvilatunnelmasta! Naapuripöydistä kuului ranskaa ja italiaa.

Hetken mielijohteesta ja hyvän sunnuntaifiiliksen siivittämänä siirryimme ruokakaupan sijaan parinkymmenen metrin päähän Strindbergille - otimme lasit kuohuvaa ja katselimme iltapäivän ihmisliikennettä Espalla. Mahtavaa! Kaiken lisäksi ehdimme myös ruokakauppaan eikä ostoksia tarvinnut kantaa kuin korttelin verran.

Emme ole ainakaan hetkeen valmiita luopumaan tästä elämäntyylistä.