27. helmikuuta 2013

Wanted: Valantin Oiva-sohva

Näinhän tässä tietysti piti käydä. Olen miettinyt, minkälainen kaveri Iskun sohvallemme pitäisi hankkia. Olohuoneeseen kaivataan ehdottomasti lisää istuma- ja löhöilypaikkoja, mutta en ole ollut varma, haluanko nojatuolin, kunnon sohvan, divaanin vai jotakin niiden väliltä.

Ja sitten muistin "vanhan" rakkauteni Valantin. Ja siellähän se sitten oli. Oiva-sohva. Kahden istuttavana. Vaaleanharmaana. Niin kauniina ja kevyenä. Ja sellaisena, johon juuri tältä istumalta ei ole varaa.


(Kuvat: Vepsäläinen)



26. helmikuuta 2013

Nahkasaappaat - vihdoin

Kaikki ystäväni voivat todistaa: tämä hankinta on painanut mieltäni jo pitkään. Minulta on puuttunut pari matalia, mustia nahkasaappaita. On korollista ja nilkkuria, ja sitten on ruskeaa saapasta, mutta se simppeli, musta pari saappaita on lymyillyt ostoslistalla pitkään.

Apuun tuli äiti, joka halusi tietää, mitä haluan lahjaksi, sekä Zion ystävänpäiväkampanja. Kappas vain, tulin ostaneeni itselleni äidiltäni syntymäpäivälahjaksi parin Wondersin saappaita! (-60 %, muuten, kannattaa poiketa!)

Kohta talsitaan kevätkaduilla, mutta syksy se tulee tänäkin vuonna – ja silloin olen valmis!




24. helmikuuta 2013

Kevään valoa

Ihana viikonloppu! Valoa ja aurinkoa sisällä ja ulkona. Mahtaisiko sitä hiipivää kevättä osata edes arvostaa, jos ei välillä kituutettaisi pimeydessä? Täällä ainakin posket punottaa ja hymy on korvissa.

Innostuin kuvailemaan kotona, kun täällä on taas otettu pieniä askeleita kohti valmiimpaa. Pellaverhot on paikoillaan, sohvatyynyihin on vaihdettu vaaleammat päälliset, Octo se siinä vaan leijuu - ja kevätaurinko tuo viimeisen silauksen. Paljon on vielä tekemistä ja hankkimista, se on selvä, mutta koti on tähän hetkeen juuri nyt ihan täydellinen.

Tilaa on niin paljon, että koira ja vierailevat lapset saavat hepuleita. Se lienee jonkinlainen onnistuneen sisustuksen mittari.







23. helmikuuta 2013

Supertossut

Olen potenut pienoista kriisiä myös treenaamisesta tai oikeastaan treenaamattomuudesta. (Tämän viikon voisikin nyt nimetä kriisiviikoksi.) Viime syksynä salitreenit jäivät. Häät takana, stressi, koira vei kaiken ajan ja energian - tyypillistä. Olen kyllä huhkinut lenkkipolulla koiran ja ystävän kanssa, mutta satunnaista joogaa lukuun ottamatta treeni on ollut aika yksipuolista. Nyt skarppaan! Pelkkä lenkkeily ei minulle riitä, lihakset - ja pää! - tarvitsevat enemmän.

Liityin lähisalille ja siellä on käyty vetämässä jo muutama hyvä treeni. Tänä aamuna kävin monen vuoden tauon jälkeen uimassa. Jännä juttu, sitä koko identiteetti muuttuu, kun vetää päälleen märän uikkarin. Huh. Hienointa oli se, että saunassa me, toisillemme tuntemattomat naiset, juttelimme keskenämme. Tämä maa voidaan vielä pelastaa.

Oli miten oli, treenikipinä on palannut, ja hyvällä aikatauluttamisella mamma pääsee muutaman kerran viikossa treenaamaan lenkkeilyn lisäksi. Yes!

Ehkä näistä karkkitossuista saa lisää virtaa? Koirankin mielestä ne ovat ihan mahtavat!




21. helmikuuta 2013

Vaatekriisi

Se iski ihan yllättäen. Järkyttävä kriisi. Ei siis ole kerta kaikkiaan mitään kaunista päällepantavaa, ei yhden yhtä asua, joka tuntuisi täydelliseltä, ei yhtään istuvaa mekkoa, housuista puhumattakaan – nada! Äh. Tiedätte varmasti tunteen, kun siellä vaatekaapissa on ihan suhteellisen kokoinen ja suhteellisen harkittu kokoelma kangasta, mutta silti aamuisin meinaa tulla itku.

(Tukka- ja meikkikriisistä en viitsi aloittakaan. Voi a-p-u-a.)

Olisikohan tällä jotakin tekemistä lähestyvän kevään kanssa? Talvivaatteet ahdistaa, untuvatakki tekisi mieli raahata kellariin – mutta kun ei vielä uskalla! – ja pipot ja lapaset voisi syöttää koiralle. Kaipaan kuivia katuja, pikkukenkiä, kevyttä takkia, heiluvia helmoja, ja aurinkolaseja. Huoh.

En ole pitkään aikaan päivittänyt vaatekaappiani (jos ei lasketa Jackpotin alennusmyynnistä ostettua mekkoa ja nahkasaappaita, jotka esittelen heti kun saan ne kotiutettua) ja se saattaa ole syy tunkkaiseen tunteeseen. Hmmm. Mutta mistäpä löytyisi sitä kahisevaa ostella design-lamppujen lisäksi vielä vaatteitakin? Kaikkea ei voi saada.

Sen verran otin varaslähtöä kevääseen, että tilasin ASOSin alennusmyynnistä kahdet ballerinat: perusmustat ja toiset vähän suloisemmat. Se minulle suotakoon. On Pariisin reissuakin tiedossa.

Tsemppiä kaikille pukeutumiskriisisielunkumppaneille, ja onnittelut niille, jotka lähtevät joka aamu töihin tuntien itsensä superkauniiksi!



(Kuvat: ASOS)

20. helmikuuta 2013

Keittiössä

Uusi keittiö on ollut pian kaksi kuukautta käytössä. Olemme edelleen todella tyytyväisiä sen ulkonäköön mutta ennen kaikkea sen toiminnallisuuteen. Kaikki on juuri oikeassa paikassa, kokkaaminen ja puuhaaminen on helppoa ja mukavaa, ja säilytystilaa on riittävästi.

Korkeakiiltoinen valkoinen on myös yllättävän helppo pitää puhtaana!

Suosikkejani uudessa keittiössä ovat
- jättilaatikot, joiden sisään uppoaa uskomaton määrä astioita
- toimivat ja hyvännäköiset kodinkoneet (miehen suosikki on extra-leveä induktioliesi!)
- kaunis hana
- roskiskaapin toiminnallisuus (biojäte kannen alle, kaikelle oma lokeronsa)
- tilava saareke, jolla mahtuu touhuamaan ja jolle voi helposti kattaa isommankin seisovan pöydän
- apteekkarinkaappi, joka imaisee sisäänsä kaikki kuivatavarat ja mausteet
- tilava ja kauniisti muotoiltu tiskiallas

Ainoa miinus on, että saarekkeen valkoöljytyssä bambutasossa on halkeama, ja se joudutaan vaihtamaan. Muuten kaikki on tip top.

Tässäpä vähän maistiaisia meidän Kvikistä! Olen todella tyytyväinen, että emme suunnitteluvaiheessa pihistelleet materiaaleista, kodinkoneiden laadusta tai esimerkiksi hanan muotoilusta. Keittiö on käytössä vuosikausia ja sen pitää miellyttää silmää ja helpottaa arkea.








19. helmikuuta 2013

Olohuoneen kruunu

Tässä minä istun ja ihailen. Siellä se roikkuu katossa: Secto Designin Octo-valaisin, jota olen odottanut vuosia. Olen säästänyt sitä varten ja puuttuva rahoitus järjestyi syntymäpäiväkolehdista. Ai että. Nyt on olohuoneessa siis kahden kuukauden asumisen jälkeen vihdoin kattovalaisin - ja minkälainen! Kyllä kelpaa.

Minä rakastan sitä, kuinka valo siivilöityy lampusta. Kaunista. Ja vaikka lamppu on valtavan suuri - minä mahduin laatikkoon, jossa se tuli! - se ei ole raskas. Päinvastoin,  mielestäni se näyttää oikein kevyeltä.

Mies sanoi: "Kyllä se on tosi hieno, mutta en ole varma, onko se tuon rahasumman arvoinen." No, minäpä tiedän, että on. Miksi? Koska en olisi halunnut olohuoneeseen mitään muuta lamppua, en kalliimpaa, en halvempaa. Vain tämä kelpasi.

Ps. Nyt on sitten kiirus saada ikkunalauta ja verhot paikoilleen, pianokin olisi saatava uuteen kotiin, lattialle kaunis talja, ja ikkunan eteen tarvitaan mukava lepotuoli, jotta vieraiden ei tarvitse istua rivissä sohvalla... Projektia riittää!



17. helmikuuta 2013

Ystävänpäivän ruusut ja synttäribrunssi

Helmikuun alku on aina yhtä juhlaa. Ensin on runeberginpäivä, sitten laskiainen (sunnuntai JA tiistai!) ja siitä sitten ystävänpäivän kautta omaan syntymäpäivään. Paljon syitä herkutella ja olla hyvällä mielellä!

Ystävänpäivää en ole koskaan juhlistanut näyttävästi. Jokainen päivä on ystävänpäivä, eikö niin? Ruusuja sain rakkaalta!

Minä täytin perjantaina 28, mutta koska istuin koulussa sekä perjantai-illan että lauantain, merkkipäivää juhlistettiin vasta tänään. Ja kuinka? Ihanalla bagel-brunssilla! Ja lahjaksi sain sisustusshoppailua! Tarpeellista ja niin ihanaa. Saa nähdä, josko raahaan miehen jo tänään lamppukaupoille...







12. helmikuuta 2013

Luottomekon tuunausta

Se on jännä juttu. Vaatehuone on täynnä vaatteita - ja nekin niitä tiukan muuttoseulan läpäisseitä suosikkiyksilöitä - mutta silti sitä paniikkiarkiaamuina turvautuu aina niihin samoihin riepuihin. Turvavaatteisiin, kollegani sanoi.

Minun turvavaatteeni on Cosin kaksivärinen villamekko. Se osuu käteen aina silloin, kun ei oikeasti ehdi miettiä. Tiedän, että se näyttää aina tarpeeksi hyvältä. Turvallista, todella.

Välillä turvavaatettakin pitää tuunata. Eilen kiedoin mekon vyöksi vanhasta neuleesta säästetyn vyönauhan. Söpöä - ja ihan toimivaa.



10. helmikuuta 2013

Kynsilakkasuosikit

Kuten kodissa ja pukeutumisessa, pidän luonnollisista sävyistä myös meikeissä. Silloin tällöin repäisen ja lakkaan kynteni värillisellä lakalla (en silti koskaan sinisellä tai vihreällä, vaan punaisen ja oranssin sävyillä), mutta luonnollinen look on ehdottomasti suosikkini.

Essien sävy Sugar Daddy on tällä hetkellä ykköskäytössä, sen alle laitan saman merkkistä aluslakkaa. Kynsistä tulee hetkessä terveen näköiset! Ostoslistalla on Essien Balet slippers -klassikkosävy... se on kuulemma täydellinen. Hmm.



Laiskaa laskiaista

Terveisiä sohvalta! Täällä ollaan ja ihan ansaitusti. On tullut riehuttua koiran kanssa metsässä, nähtyä kavereita ja siivottua koko koti. Laskiaispulliakin maisteltu, nam nam. (En jaksanut itse leipoa, mutta Stockan pullat kelpasi oikein hyvin.)

Ikkunasta näkyy talvimaisema. Ja vaikka sitä kevättä jo kovasti odotellaan, kyllä tämä luminenkin maisemataulu kelpaa!




7. helmikuuta 2013

Keväisiä hepeneitä

Jo on kuulkaa aikoihin eletty! Jostain puhaltaa kevättuulet ja kovaa, sillä tänään tuli pakottava tarve saada oikein herkullisen väriset alusvaatteet. Ja vielä kukilla! Hih.

Satuin kahvitauolla selailemaan H&M:n sivuja ja siellähän oli oikea superkoukutus "Valentine's Day" -nimen taakse naamioituna. Onneksi kaikista muista malleista oli jo koot loppu, muuten olisi voinut tulla kallis kahvitauko. Aika ihana paketti tulossa joka tapauksessa! Ja ihanaa, kun aamuisin on jo valoisaa ja linnut laulaa ikkunan takana. Oih.


(Kuvat: H&M)

6. helmikuuta 2013

Gaalailua

Palataan hetkeksi sunnuntain tunnelmiin. Päälle kimaltelevaa pikkumustaa (sitä sinistä Nelly.comin mekkoa ei koskaan kuulunut), jalkoihin luottokorkkarit. Hiukset tuhrasin itse, meikin teki ammattilaisystäväni - siitä kuvia myöhemmin. Hieno tunnelma juhlia talvisena päivänä suomalaista elokuvaa.

Illan parasta antia oli Kovasikajutun menestys. Hieno dokumentti hienoista ihmisistä!




3. helmikuuta 2013

(New) Blog Love

Minä sain ihanan tunnustuksen Ailalta, joka kirjoittelee Askartelukaappi-blogia (http://ailanaskartelukaappi.blogspot.fi/). Luen Ailan blogia aina samaan aikaan ihastuneena ja kauhistuneena - kauhistuneena siksi, että minä en kerta kaikkiaan pystyisi näpertämään ja väkertämään kaikenlaisista aineksista vaikka ja mitä! Kunnioitan siis suuresti ihmistä, jolla on sorminäppäryyttä ja hermoja askarrella. Aila on tehnyt mm. sen ihanan enkelinuken, jonka saimme häälahjaksi. Siis ihan itse, alusta loppuun. Ihmeellistä.

Kiitollisena tunnustuksesta haluan jakaa omani eteenpäin kahdelle, ihanalle pikkublogille. Tunnustuksen säännöissä kyllä sanotaan, että viidelle (pelisäännöt vielä sivun alareunassa), mutta minun on pakko tunnustaa, että en ole ehtinyt paljon lueskellä enkä etsiskellä uusia blogeja viime aikoina. Seuraan säännöllisesti montaa blogia, mutta moni niistä on "liian" suosittu.

Lämpimästi suosittelen:

HomeViaLaura - ystäväni kirjoittelee aivan ihanaa sisustusblogia! Tyylilleen uskollisena Lauran blogi on viilattu viimeistä pilkkua myöten ja se voisi visuaalisuudessaan olla kansainvälisen sisustuslehden blogi. *ihastunut huokaus*

Beauty of Life - toisen ystäväni elämänmakuinen blogi, jossa ei pelätä näyttää tunteita ja elämä otetaan vastaan avosylin ja riemulla.



Tässä tunnustuksen saaneille vielä tunnustuksen pelisäännöt:
- Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle
- Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
- Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin