Syksyä haistelemassa

Voisi joskus kuvitella, että olemme mieheni kanssa superkaupunkilaisia. Pidetään kahviloista ja ravintoloista ja shoppailusta (tai ainakin minä) ja tarvitsemme säännöllisesti erilaisia kulttuurielämyksiä. Totuus on kuitenkin se, että meissä molemmissa asuu urbaanin city-ihmisen lisäksi pieni metsäläinen, ja mitä ilman en oikeasti pysty elämään on raitis ulkoilma ja luonnossa liikkuminen.

Tänään teimme koko perheen voimin syysretken Nuuksioon. Teimme lenkin metsässä (liikuntarajoitteisille sopiva reitti sopi myös vaunuttelijoille!) ja piipahdimme uudessa Haltia-luontokeskuksessa syömässä ylihintaiset sämpylät hienoissa maisemissa.

Asenteemme on, että vauvaa on hyvä ottaa mahdollisimman varhain mukaan joka paikkaan; hän tottuu liikkeellä oloon.  Äidillekään ei sitten patoudu paniikkia, joka pakottaa jäämään kotiin "ettei vaan tule tilanteita". Minä nautin suunnattomasti siitä, että lenkkarit kiitävät kevyesti polulla, ja vaikka niitä kiloja vielä onkin, mahdun jo omaan ulkoilutakkiini eikä trikoiden vyötärönauha kiristä! Ah!

Ps. Vaunuasiaa kiinnostuneille: Meidän vaunut ovat Hartanin ja niissä on pumpattavat renkaat, minkä vuoksi ne ovat tukevat mutta erittäin kevyet työntää vaikka maastossa. Kaupunkivisiiteillä ja sovituskopeissa näppärästi kääntyvät city-vaunut olisivat varmasti paikallaan, mutta minä en ala sellaisilla rimpuloilla taiteilemaan loskassa koira sivuvaununa. Näillä mieskin suostuu kärryttelemään ja onhan tuo cappuccinon väri valkoisella rungolla myös kovasti meidän näköinen!

Viimeisillä hangilla

Pääsiäinen tuli ja meni hienosti Lapin hangilla - radiohiljaisuudessa. Mummin ja papan rakentama mökki on kirjaimellisesti keskellä ei mitään, jopa "koko maan kattavan" Elisa-matkapuhelinverkon ulottumattomissa. (Siinä miettimistä taas mainosmiehille, että mitä sitä kehtaakaan sanoa...)

Kroppaa on koeteltu mukavasti hiihdellen ja tunturissa lumikenkäillen. Tasapainon vuoksi on sitten maisteltu suklaata oikein urakalla, latukahvilan munkeista puhumattakaan. Nams.

Parastahan tässä Lapin hangilla piipahduksessa oli se, että sillä välin täällä kotona on tullut kevät. Tiet on sulat (ja kuraiset), aurinko paistaa, ja lämpötila on - hyvänen aika! - plussan puolella. Yhtä juhlaa! Mikäs tässä vietellessä talvilomaviikkoa kotimaisemissa?

Huurteessa

Huh, onpas kylmä! Piipahdettiin viime yö saaressa. Ilmassa leijui joulun odotus. (Uskomatonta, että sanoin sen.) Kirkas tähtitaivas, mereltä puhaltava tuuli, lasi punaviiniä. Tänä aamuna hauvelilla oli ilo ylimmillään, kun pääsi tunkemaan nenänsä valkoiseen maahan. Kaunista!

Syksyn satoa

Terveisiä syksyisestä saaresta! Mitäpä sitä muuta ihminen tarvitsee, kuin raitista ilmaa, sateen jälkeistä happea, ruokaa suoraan merestä ja metsästä, pehmeät löylyt ja hyvät unet? No, aika paljon muuta... mutta näillä pääsee kyllä alkuun.

Pääsiäinen ulkosaaristossa

Tänä vuonna pääsiäistä on vietetty Pirttisaaressa kevään räpiköivää mutta varmaa tuloa seuraten. Välillä sankkaa lumisadetta, välillä täydellinen aurinko. Sulavia rantoja, aalloilla lipuvia joutsenia. Paljon unta. Hyvä kirja. Viiniä, ruokaa ja rentouttavaa seuraa. Vähän seikkailumieltäkin kallioilla kiipeillessä! Niistä oli tämä pääsiäinen tehty.

Mietin sitä, miksi usein Suomen luontoa haukutaan tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi. Meillä kun ei ole kilometrien korkuisia vuorijonoja eikä tropiikin väriloistoa. Mutta kauneus on niin katsojan silmissä! Suomen luonto on täynnä kauniita muotoja ja sävyjä, ne vaan eivät ole niin ilmiselviä. Saaressa vietetyn viikonlopun jälkeen ymmärrän taas paremmin, mistä skandinaavinen, pelkistetty muotokieli niin sisustuksessa kuin muodissakin on saanut alkunsa. Kauniista luonnosta, tietenkin.

Retkellä

Tänään oli retkipäivä! Haimme karvaisen kaverin matkaan mukaan ja vietimme parituntisen keskellä Nuuksion korpea. Ihana raitis ilma, ruskan värit, tehokas treeni ihan huomaamatta - ja kotiin viemisiksi muutama kilo suppilovahveroita ja koivunpunikkitatteja. Ei hassumpaa!

Syystuulia

Syksyinen sunnuntai saaristossa - tässä fiiliksiä!