29. huhtikuuta 2013

Tapettisöpöilyä

Meillä ei ole lastenhuoneen sisustamisen kanssa hoppu. Mutta sehän ei tietenkään tarkoita, etteikö asialle voisi suoda jo omistautuneita ajatuksia...

Minä olen vapaahetkinä surffaillut tapetteja. Kodin värimaailmaa en tule vauvan huoneessakaan muuttamaan radikaalisti - meille ei siis tule vaaleanpunaisia seiniä eikä monenkirjavia verhoja - mutta yhden kuviollisen seinän haluan. Se tuo kivaa eloa muuten valkoisiin seiniin ja luo hankittaville valkoisille kalusteille sopivan taustan.

Valinnasta tulee vaikea!








(Kuvat: Kullanmurut.fi, Lastenhuone.fi & Tapettitalo.fi)

28. huhtikuuta 2013

Ensin työ, sitten huvi

Rakastan siistiä kotia. Jos on likaista, menen sekaisin. Siksi eilen oli pakko tehdä suursiivous, vaikka totuuden nimissä olisin vain halunnut nukkua. Kunnon urakointia seuraa kuitenkin aina hyvä mieli: pestyt lattiat ja siistit pinnat kulkevat käsi kädessä mielenrauhan kanssa. Palkitsin itseni myös kukilla!

Illaksi odottelin ystäviä kylään... Unohtui väsymys!

Ps. Ihana tuo alkuillan keväinen valo!













27. huhtikuuta 2013

What a year!

Olen tänä aamuna tavallista surullisemmalla tuulella. Silloin tulee aina pohdittua kaikenlaista. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, mutta olisin varmasti aika sissi, jos kuukauden ero miehestä ei tuntuisi missään. On aika raskasta painaa töissä, yrittää selviytyä koulusta, hoitaa koti ja koira (ja sen aamuhaukut ja protestipissat, kun yksi puuttuu laumasta) - etenkin tässä tilassa. Olisi niin paljon kerrottavaa ja jaettavaa, mutta keinoja ei ole. Jos olen onnekas, saan kerran viikossa viestin, että kaikki on hyvin. Huokaus.

Viimeinen vuosi on ollut aika hurja! Yksikään psykologi tuskin suosittelisi näin montaa Isoa Asiaa näin lyhyen ajan sisällä, mutta aina ei ole mahdollisuutta valita. Viimeisen vuoden aikana minä...

1. Sairastuin vakavasti, mutta selvisin säikähdyksellä. Paluuta lapsuuden turvallisuudentunteeseen ei kuitenkaan enää ole: sairastuminen on osa minua ikuisesti.
2. Menin naimisiin miehen kanssa, joka on Se Oikea. (Tiesin sen heti tavatessamme vuonna 2009 ja ostimme yhteisen kodin puolen vuoden seurustelun jälkeen.)
3. Kohtasin työelämässä rankkoja ja epäreiluja asioita, jotka olisivat voineet viedä henkisen hyvinvoinnin pitkäksi aikaa. Onneksi oikeus voitti, mutta voimia se vaati.
4. Max tuli meille ja toi mukanaan paljon, paljon iloa ja rakkautta, mutta myös vastuun.
5. Ostimme isomman asunnon ja remontoimme sen. Projekti jatkuu edelleen...
6. Huomasin olevani raskaana.

Tuntuu hullulta ajatella, että vuosi sitten odotin pääsyä leikkaukseen ja yritin samalla pysyä jollakin tavalla kasassa häävalmisteluiden kanssa. Ja nyt olen tässä, makoilen sohvalla uudessa kodissa, koira nukkuu matolla vieressä ja masussa möyrii pieni ihminen.

Elämä ei ole suora viiva. Siihen mahtuu ylä- ja alamäkiä, joskus niin kovia ääripäitä pienen ajan sisään, että on vaikea pysyä mukana. Minä olen oppinut, että tärkeintä on nähdä aina se parempi puoli, oppia kaikesta (myös niistä ihan kamalista asioista, joita ei kenellekään toivoisi), ja koota oma itsensä pala palalta vahvemmaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi.

Olen myös oppinut, että ansaitsen tämän kaiken hyvän, jota nyt saan - se ei ole muilta pois. Koska olen reipas ja iloinen ulospäin, jotkut ihmiset luulevat, että olen saanut kaiken helposti. Itse tiedän, mitä olen minkäkin asian eteen tehnyt ja mitä käynyt läpi. En anna kateellisten sanojen enää satuttaa.

Kaunista viikonloppua kaikille!


Ps. Max osaa näyttää kovin viisaalta, mutta on itse asiassa kyllä aika hassu hauveli.

26. huhtikuuta 2013

Venyvää ja kauniisti leikattua

Lupasin jakaa blogissa näitä kasvavan keskivartalon tuomia haasteita sekä iloa tuottavia ratkaisuja. Tässä yksi sellainen!

Piipahdin eilen COSiin. Pidän merkin vaatteista todella paljon ja muun muassa suosikkivillamekkoni on tilattu COSin nettikaupasta. Olen pidättäytynyt shoppailusta (muutamia mammavaatteita lukuunottamatta), sillä on tuntunut hullulta ostaa jotakin, johon ei kohta mahdu. Mutta COSilla yllätyin positiivisesti! Moni mekko ja toppi oli malliltaan "mahan asuttava".

Minä ostin (sovittamatta) kauniisti leikatun trikoomekon. Se istuu täydellisesti, siinä on jujua, siinä on klassisuutta, sinne mahtuu vielä paljonkin "tavaraa", ja mikä parasta, se tulee olemaan käyttökelpoinen myös masun jälkeen! Ai että!

Oma kuva on valitettavasti vain Instagram-nappaus, koska minulla ei nyt riitä energiaa viritellä itselaukaisijoita (mies on edelleen keskellä valtamerta). Toisaalta, näin voi helposti leikata kuvasta pään pois, se kun ei aamutuimaan aina ole ihan edustuskunnossa. Hih.

Ps. Nyt eletään selvästi sellaista kautta, että vatsa kasvaa tosi nopeasti. Pitkään kyse oli omasta tunteesta ja pikkupömpästä, mutta viime viikkoina koko hoito on vain pullahtanut ulos. Ihmetyksellä seurailen. Mieheltä varmasti tippuu silmät päästä, sillä kuukauden aikana rouva on pyöristynyt huomattavasti!



(Kuva: COS)

24. huhtikuuta 2013

Uudet tossut kevätkaduille

Saanko esitellä: uudet Asicsini! Näiden kenkien pitäisi "keskustella" kolmenkymmenenkolmen jalan jänteen kanssa. Mielenkiintoista! Tuntuvat ja näyttävät hyviltä, se lienee tärkeintä. Jos niillä vielä saa luonnollisuutta askeleeseen, aina parempi. Kohta kuiville kaduille?

22. huhtikuuta 2013

Perintökaappi

Meillä on täällä kotona aikamoinen aarre. Kaapin on tuonut aikoinaan Venäjältä Suomeen nyt 88-vuotiaan mummini eno. Kaappi on palvellut vuosikymmeniä mummilan eteisessä, mutta joulun alla mummi ilmoitti, että se alkaa olla tiellä - ja muisti, että minä olen sitä ihaillut jo pitkään.

Kaappi on täyspuuta, niin sanotusti kunnon tavaraa, ja se on priimakunnossa edelleen. Meillä se toimii liinavaatekaappina. En ostaisi kotiimme tällä hetkellä mitään ruskeaa, mutta tässä vanhassa asussaan kaappi on mielestäni täydellinen mauste muuten kovin valko-harmaa-mustaan kotiimme. Sirot jalat tekevät siitä myös yllättävän kevyen näköisen. Ja rakastan sitä, että huonekalulla on tarina!

Kaappi on vielä hieman epäedullisessa ympäristössä, sillä tuleva vauvan huone toimii tällä hetkellä harrastus-, pyykinkuivatus- ja epämääräisenä varastointihuoneena. Onneksi asiaan tulee pian muutos! Kaapin päällä on kehystetty Circle of Life -laulunsanat Leijonakuninkaasta, kihlajaislahjana saadut kynttilänjalat, veljen joululahjaksi antama kaukomailla käsintehty puinen säästölehmä (!) sekä sitä sun tätä pientä.

Yksi seuraavista sisustusprojekteistani on juuri tämän kyseisen huoneen siistiminen ja laittaminen hyvissä ajoin kuntoon tulevaa pientä asukasta varten. Oih, kaunis tapetti (yhdelle seinälle), valkoiset huonekalut, kevyt kattovalaisin, verhot, kenties räsymatto suloisissa sävyissä... Joko saa aloittaa?





21. huhtikuuta 2013

Paluu hääpäivään

Tajusin tässä juuri kevätauringon paistaessa, että jaoin viime vuonna hääsuunnitelmia täällä blogissa, mutta en ole tainnut julkaista yhtä ainoaa kuvaa "siitä täydellisestä puvusta"! Olenpas hassu.

Nyt, ystäväni valmistautuessa omiin häihinsä (kovin erinäköisiin kuin omani tosin), halusin palata taas kerran tuohon ihanaan tunnelmaan. Kyllä se oli ihanaa!

Puvun olen jo myynyt eteenpäin ja tänä kesänä toinen onnellinen morsian saa sujahtaa tähän ihanaan pitsiunelmaan - joka muuten on tänä kesänä erittäin trendikäs! Minä en pukuun tällä hetkellä mahtuisikaan...

Toivon ihania hetkiä ensi kesän morsiamille!

Kuvat: Paula Ojansuu (jota voin lämpimästi suositella kaikille kauniista kuvista haaveileville)














19. huhtikuuta 2013

Kirjeitä ajan takaa

Meillä oli häissä käytössä hieman erilainen vieraskirja. Kovien kansien väliin kirjoittamisen sijaan pyysimme vieraita kirjoittamaan meille kirjeen. Niitä rustailtiin ulkona puutarhapöydissä sekä sisällä salissa ohjelman tauoilla, ja kaasot keräsivät kirjeet pois.

Koko pitkän syksyn ja talven olemme saaneet postin mukana kauniita kirjeitä. Kauniita sanoja, ajatuksia, tunnelmia juuri siltä hetkeltä, kun mikään ei olisi voinut olla paremmin. Ja kirjeitä tulee edelleen!

Monet ovat kertoneet, että on vaikea palata hääpäivän tunnelmiin jälkikäteen. Minulta se onnistuu yllättävän helposti kuvia katsellessa, mutta on aivan ihana saada terveisiä läheisiltä ihmisiltä, keskeltä juhlahumua, pimeän talven ja kiireisen arjen keskelle.

"Olette niin kauniita, juhlapaikka on mahtava, vieraat on ihania ja vaikka hieman ällöä se onkin, teidän rakkauden mahtavuus tuntuu joka puolella."

On sitä pienemmästäkin tullut liikututtua. 







17. huhtikuuta 2013

Pariisin kevät

Täällä on ollut vähän hektistä. Työt ja koulu pitävät kiireisenä, hetkellisestä yksinhuoltajuudesta puhumattakaan - mies seilailee Atlantilla, joten yritän pitää itseni ja kodin jonkinlaisessa kuosissa. (Ensimmäinen on jotenkuten hoidossa, koti odottaa suursiivousta.)

Viime päiviin on mahtunut myös kolmen päivän piipahdus Pariisiin! Tai tarkemmin ottaen, ei pikkuballerinojen täyttämille kaduille Seinen rantaan vaan Mikki Hiiren luokse Disneylandiin. Ostoksina kenkien ja laukkujen sijaan Minni-toppi (vapaa-ajan käyttöön) ja kulinarististen elämysten sijaan ranskalaisia ja limsaa. Tärkeintä kuitenkin pienen lapsen ilo ("Moiiii Luto!") ja se kevään lämpö. Nyt vain odotellaan kevättä - ja miestä - saapuvaksi tänne koti-Suomeen...