29. marraskuuta 2012

Helmiä

Voi miksi minulla on näin kallis maku? Ihastuin valtavasti Kalevala Korun uutuusrannekoruun, Maman Aurora -nimiseen ihanuuteen. Se olisi täydellinen arki-koru - ja toimisi juhlissakin. Hinta 250€. Auts.

(Kuva: Kalevala Koru)

24. marraskuuta 2012

Harmaan sävyjä ja päivänvaloa

Tänään(kin) oli remonttipäivä. Purkutyöt on tehty, mutta yhtä kova homma oli kaiken sen puretun viemisessä ulos - ja siivoamisessa. Maanantaiaamuna tulee maalausporukka ja siihen mennessä kaiken pitää olla siivottuna ja suojattuna. Pientä paniikkia ilmassa.

Minun vastuullani oli tänään paitsi totella työnjohtajaa myös valita maalisävyt. Katto ja suurin osa seinistä maalataan valkoiseksi, sillä pidän valosta ja vaaleasta tunnelmasta. Ns. maalarinvalkoisen sijaan seiniin tulee Tikkurilan sävy F497 - sisustusguru-ystäväni mielestä se on parempi vaihtoehto. Valkoisen lisäksi seinissä käytetään harmaata (sävy K499) eteisessä, makuuhuoneessa sekä työhuoneessa. Tilasin neutraalista harmaasta näytteitä eri tummuusaisteissa, ja tähän päädyin, sillä haluan syvää mutten synkkää harmaata. Saa nähdä, miltä se seinässä näyttää!

Päivänvalossa koko asunto näyttäytyi ihan toisenlaisena. Valo kulkee kauniisti huoneesta toiseen. Hurjaltahan työmaa edelleen näyttää, mutta pikkuhiljaa se koti syntyy. Vastahan tässä on viikon verran puuhattu; siihen nähden on saatu valtavasti aikaan.

Käytiin myös K-raudassa hankkimassa tarvikkeita. Minä pähkäilin pistorasia- ja valokatkaisin-valintoja. Ne ovat niitä asunnon yksityiskohtia, joita helposti vähätellään, mutta mielestäni näillä elementeille viimeistellään tyylikäs koti. Ja se halvin mahdollinen katkaisija oli tietysti minun silmääni väärän värinen valkoinen, eli taas mennään...






22. marraskuuta 2012

Hyvästi seinä!

Kävin eilen työmaalla. Minähän olen jo potenut ensimmäisen "remonttikriisini", kun en ollut päässyt lauantain jälkeen asunnolle. Pitäisi tietysti olla koko ajan siellä missä tapahtuu, mutta jonkun on pakko olla kotona huolehtimassa työpäivän jälkeen koirasta. Eikä minusta olisi seinien kaatoon. Lohduttaudun ajatuksella, että kun remontointivaihe vaihtuu sisustusvaiheeseen, vaihtuu myös projektipäällikkö.

Ja miltä siellä sitten näytti? No, siltä kuin joku olisi juuri ampunut ohjuksella olohuoneeseen. Ilma pölystä sakeana, tiilimurskaa lattialla. Mutta keittiön ja ruokailutilan välinen seinä oli poissa! Samoin turha ovi, pieni väliseinä sekä se omituinen lasiseinä. Asunto alkaa todella muotoutua!

Tähän kulmaan siis tulee meidän keittiö. Ei ehkä ihan siltä näytä, mutta palataan asiaan kuukauden kuluttua... Minä pystyn jo kuvittelemaan valkoiset kaapit ja valkoöljytyn saarekkeen tuohon!














21. marraskuuta 2012

I saw Mommy kissing Santa Claus

Tähän väliin on pakko ottaa joulu- ja musiikkifiilistely! Ulkona on nii-in pimeää, huh! Hyvä biisi iPodilta soimaan ja askel kevenee täydellisesti, jalka alkaa vipattaa ja liikennevaloissa laulattaa. (Meillä muuten myös koira osoittaa musiikillisia taipumuksia ja kääntelee korviaan Maroon5:n One More Nighting tahtiin. Hih.)

Nykyään laulattaa aika paljon. Olen käynyt laulutunnilla kerran viikossa - enkä kadu hetkeäkään tähän sielunhoitoon uuden kenkäparin kustannuksella laitettuja euroja! - ja nyt olen myös lupautunut laulustudion joulukonserttiin laulamaan. Jännää - mutta tässä ei ole mitään menetettävää!

Toinen lauluistani on I saw Mommy kissing Santa Claus. Ei lähde ihan yhtä korkealta ja kovaa, kuin pikku-Michaelilla - mutta tunteella, sen lupaan! 



19. marraskuuta 2012

106,5 m2

Yleisön pyynnöstä piirsin ihan itse hienon (?) pohjapiirroksen. Juu, en ole AD, vaan tämä syntyi perinteisellä Paint-ohjelmalla. Suonette siis anteeksi kaikenlaiset epäjohdonmukaisuudet. Idea kuitenkin välittyy! Tältä pohja näytti ostohetkellä. Päivitellään pohjaa sitä mukaa kun remontti edistyy...

18. marraskuuta 2012

Kääritään hihat

No niin. Tässä se nyt on. Tummuneita seiniä, kukkatapettia, 60-luvun muovimattoinen keittiö ja sauvaparketti. Meidän uusi koti! Ei huolen häivää. Tällaiseen kotikoloon tämä rouva ei tietenkään muuta...

Avaimet saatiin perjantaina ja lauantaina oli täysi tohina päällä: vanhat tapetit saivat kyytiä, kaikki kiintokalusteet purettiin, 60-luvun omituinen lasiseinä poistettiin ja yksi tiiliseinä kaadettiin. Ja lisää on tiedossa: seuraavien viikkojen aikana ohjelmassa on kaataa keittiön seinä, maalata kaikki katot ja seinät, asentaa laminaatti lattioihin, uusia valokatkaisijat ja pistorasiat, maalata ovet, viilata sitä sun tätä - ja sitten tulee se uusi Kvik-keittiö. Iiik!

Seuraavien viikkojen teemana on siis "Remonttihousut jalkaan ja menoksi!" Hymyillen tietenkin. Remonttistressiä ei sallita, sillä tässä tehdään meille unelmien kotia.

Remontin edistymisen pääraportointikanavana toimikoon blogini. (Työkaverit tosin joutunevat kuuntelemaan tätä selitystä ihan livenä.)

Tältä asunto näytti lauantaiaamuna...







Ja sitten laitettiin niin sanotusti hippulat vinkumaan! Hauskaa.













16. marraskuuta 2012

Joulun kosmetiikkahimotuksia

Espalla palaa jouluvalot. Ikean alakerta on täynnä punaisia joulupalloja. Lasten lelukirjoja tulee ovista ja ikkunoista. Ja kosmetiikkavalmistajat käyttävät surutta hyväkseen heikkoa naista, joka rakastaa puteleita mutta etenkin, jos ne kääritään silkkipaperiin ja sitten nättiin pakettiin.

Minua ei saa joulu alla viedä Body Shopiin, L'Occitaneen tai Stockalle. Minulle ei tarkemmin ajateltuna saisi edes lähettää mikäänlaisia Premiere-lehtiä tai kuvastoja. Ihan vaan, koska haluan kirjeeni joulupukille olevan edes jossain määrin kohtuullisen pituinen.

Miten olisi suklaan, vaniljan tai inkiväärin tuoksuinen lahjapaketti Body Shopista? Olen ollut muuten tosi kiltti tänä vuonna.



(Kuvat: The Body Shop)

15. marraskuuta 2012

Sisustustarroja ja muita houkutuksia

Minulle vinkattiin tänään ihanasta sisustustarratoimittajasta! Art4You.fi myy paitsi sisustustarroja, myös tauluja ja tapetteja. Inspiroivaa - etenkin kun on oma sisustusprojekti käynnissä! Remontin isot linjat ovat käsittelyssä enkä ole ehtinyt miettiä pieniä sisustusyksityiskohtia kovinkaan paljon. Mutta tästä sain kyllä inspiraatiota!

Meillä on Iso Roban kodissa yksi ainoa sisustustarra (täällä) enkä ole mikään supersuuri tarrojen ystävä. Tai sanotaanko niin, että en pidä tarroista, jotka näyttävät tarroilta. Mutta uudessa kodissa seinäpintaa on vähintään triplasti, hmmm... Suosikkini on nuo laskettavat lampaat, mutta en taida kehdata omaan makuuhuoneeseen sellaista asentaa...




(Kuvat: art4you.fi)

14. marraskuuta 2012

Let 2013 be good

Hei. Olen Jaana. En pidä kirkkaista väreistä. Rakastan harmaata ja valkoista ja mustaa ja kaikkia murrettuja ruskean ja beigen sävyjä - ja saan paniikkikohtauksen liian kirjavista paikoista. Puhumattakaan niistä päivistä, kun repäisen ja laitan kaulaani värikkään huivin; luikin häntä koipien välissä kotiin.

Vuosi 2012 on ollut aika harmaa. Siihen on mahtunut suuria iloisia asioita - häät ja kummipojan syntymä - mutta pääsävy on ollut, ironista kylläkin, rakastamani harmaa. Yhteen vuoteen on mahtunut monta tosi rankkaa asiaa.

Niinpä marssiessani Akateemiseen kirjakauppaan kalenteriostoksille silmäni kiinnittyivät keltaiseen Ordning & Reda -kalenteriin. En päässyt siitä yli. Vaihtoehtona oli niitä jaanamaisia valkoisia ja mustia ja ihanan ruskeita - mutta minä halusin keltaisen. Symboloikoon kalenterini väri ensi vuoden sielunmaisemaa. Let the year of 2013 be a happy one!

Ps. Kalenteriin on tietysti merkitty jo kaikki tärkeät päivämäärät!





13. marraskuuta 2012

Viikonlopun värisuora

Ehdinkin jo mainostaa koiravapaata viikonloppuani. Oli aikaa lakata ne kuuluisat kynnet. Pientä turhamaisuutta, kun jalat ovat kuitenkin piilossa sukissa ja saappaissa. Väritkin ovat aika kesäiset. Huvittavintahan tässä on se, että sen kerran kun ehtii oikeasti latoa aluslakkaa ja kaksi kertaa sitä värillistä lakkaa, ei malta odottaa kuivumista. Lopputulos on sen näköinen.

Ikkunalla kasvaa hassu kaktus. Se on suuttunut minulle, koska en ole muistanut kastella sitä. Niinpä se näyttää - tahallaan - ihan typerältä. En tiedä, pitäisikö minun vain tyytyä leikkokukkiin ja lopettaa viherpeukaloiminen?

Joskus tämä on tällaista. Kirjoittaminen. Ei mitään punaista lankaa. Onneksi ei tarvitse! Pääasia, että elämässä on lanka, joka ohjaa tekemään onnellisia asioita. Hassuja tai ei.







12. marraskuuta 2012

Isänpäiväkakku

Sunnuntaiaamuna leipuri-identiteettini oli kateissa. En olisi halunnut millään panna toimeksi, sillä olin valinnut uuden reseptin ja ostanut vain yhdet ainekset. Suorituspaineita.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kakusta tuli oikein kaunis ja se katosi parempiin suihin hyvin nopeasti. Isikin sai ansaitusta palan.


10. marraskuuta 2012

Omaa aikaa

Tänään mammalla on vapaailta. Mies ja koira lähtivät mökille, ja minä saan palautua rauhassa aikamoisesta viikosta.

Tänä iltana saan lakata kynnet ilman että niissä on heti pieniä hampaanjälkiä, uppoutua omiin projekteihini ilman keskeytystä ja kulkea asunnossa pelkäämättä astuvani lämpimään lätäkköön. Voin olla hiljaa sen sijaan, että hokisin sanaa "ei" eikä kukaan roiku pyjamahousujen lahkeen kivassa rusetissa. Saan syödä, mitä haluan (ja se on karjalanpiirakan päällä paksusti valkosipulituorejuustoa, avokadoa ja tomaattia) välittämättä muiden tarpeista.

Mutta vaikka Max on ollut meillä vasta neljä viikkoa, en osaa enää olla ilman. Koti tuntuu tyhjältä. Nyyh.




3. marraskuuta 2012

Hätävaramuffinit

Joopajoo. Pyhäinpäivä. Koulutöitä, Maxin kanssa peuhaamista, ajatus treenistä - mutta ei ole aikaa! Ja en kerta kaikkiaan jaksa. Olen tosi, tosi onnellinen, mutta mehut on kyllä puristettu tästä rouvasta pois remonttisuunnitelmian, koulutehtävien ja penturumban keskellä. Huh.

Ja sitten teki mieli jotain hyvää. Kaapista löytyi munia, jauhoja, marianne-rouhetta ja banaania. Ja tosi rumia muffinivuokia. Ohje oli banaani-pekaanipähkinämuffineille, mutta vaihdoin pähkinät marianneen, jätin suolan pois ja lisäsin kaakaojauhetta. Hyvältä maistuu, nam.

Happy halloween! (Ja huomenna salille.)


1. marraskuuta 2012

Muuttava vaatekaappi

Minulla on TAAS se olo: haluaisin heittää puolet vaatekaappini sisällöstä pois. En tiedä, johtuuko väsymyksestä vai koiran tuomasta sekamelskasta 43:ssa neliössä, mutta aamuisin tuntuu, ettei ole kertakaikkiaan mitään päälle pantavaa. Eikä tämä edes johdu siitä, että vaatevarastoni olisi rönsyilevä - kyllä se on ihan sitä samaa sävymaailmaa laidasta laitaan - mutta jostakin syystä kaipaisin nyt kunnon tuuletusta.

Muuton yhteydessä olenkin luvannut itselleni, että uusiin neliöihin ei matkaa yhden yhtä vaatekappaletta, jota en rakasta. Okei, se on aika paljon sanottu. Kriteerin voisi suomentaa niin, että yhtään "ihan kivaa" vaatetta ei ole enää syytä säilöä. Ei minulla niitä paljon olekaan (pidän omalta osaltani UFFin varsin vahvasti pystyssä), mutta nyt haluan karsia vielä lisää.

Kaapista saa lähteä
- kaikki sellaiset bling bling -iltamekot, jotka näyttävät hyvältä, mutta joissa pakarat ovat vaarassa vilahtaa (koen olevani liian vanha sellaisiin!)
- kaikki kulahtaneet vaatteet (Zaran laatu suututtaa, pitäisi alkaa boikotoimaan...)
- ne viimeisetkin parit farkkuja, joita en ole jo laittanut kiertoon, vaikka en niitä koskaan pidä
- kaikki kesäjuhliin ostetut kukkakoristeiset sandaletit - en vain enää käytä niitä!

Jäljelle jätetään
- puserot, kauluspaidat ja topit perusväreissä
- neuleet ja neuletakit
- hyvin istuvat hameet
- monikäyttöiset mekot ja muutama täydellinen tyrmäysasu iltaan
- ne harvat hyvin istuvat housut, joita omistan
- asusteet & siistit kengät

Lopputuloksen pitäisi olla monikäyttöinen, toimiva vaatekaappi! Tosin sieltä puuttuu niitä housuja, työmekkoja (jotka ovat näiden paniikkiaamujen pelastus!), mustat nahkasaappaat ja valkoisia puseroita.

Filippa K:lla on parhaat mekot. Omistan yhden ja haluan kymmenen lisää. Haastavaa tästä tekee sen, että lattialaattojen ja laminaattien ja keittiön uusimisen jälkeen minun vaate- ja kenkäbudjettini on 0 €. Ellei jopa miinuksella. Ehkäpä myyn kasan vanhaa "ihan kiva" -vaatetta ja ostan yhden mekon?



(Kuva: Filippa K)