28. lokakuuta 2012

Remontin palasia

Remonttisuunnitelmat ovat täydessä käynnissä. Keittiöpiirustukset on tehty, laminaatti valittu, kalustehankintoja mietitty. To do -lista on melkoinen:

1. Päätä keittiön yksityiskohdista. (Mitä tulee laatikoiden sisälle, apua?)
2. Suunnittele valaistus. (Minkälaiset valot sopivat eteiskäytävään - ei ole koskaan tarvinnut sitä miettiä.)
3. Valitse ruokapöytä ja tuolit. (Tämä on ainoa kiireinen kalustehankinta, sekin luvallinen tosin vasta keittiön ollessa pystyssä.)
4. Valitse maalisävyt. (Valkoisia vaihtoehtoja on miljoona, harmaita vielä enemmän.)
5. Etsi kirjahylly, TV-taso, liukuovet eteiseen, liinavaatelipasto, yöpöydät.
6. Tilaa se laminaatti.
7. Tilaa putkimies, sähkömies ja kaikki mahdolliset muut miehet talkoisiin.
8. Löydä koiralle hoitopaikka remonttipaukepäiviksi.
9. Valitse eteisen lattialaatat.
10. Päätä joulukuusen paikka.

Asunto vapautuu remontoitavaksi 16. marraskuuta. Vuoden loppuun mennessä pitäisi muuttaa. Pala kerrallaan kohti uutta kotia. Mutta entäs se ruokailuryhmä...?






27. lokakuuta 2012

Huurteessa

Huh, onpas kylmä! Piipahdettiin viime yö saaressa. Ilmassa leijui joulun odotus. (Uskomatonta, että sanoin sen.) Kirkas tähtitaivas, mereltä puhaltava tuuli, lasi punaviiniä. Tänä aamuna hauvelilla oli ilo ylimmillään, kun pääsi tunkemaan nenänsä valkoiseen maahan. Kaunista!





24. lokakuuta 2012

Söpöilyä villapipossa

Postaus lennosta - oi tätä mobiiliaikaa! Tänään on menty vauhdilla työn, kodin, puiston ja koulun väliä. Villapipokausi avattu - olo on tyttömäinen ja reipas!


22. lokakuuta 2012

Nilkkurit by Jil Sander

No niin. Kenkäfriikki ilmoittautuu.

Olen ollut oikeasti shoppailulakossa. Ha ha haa. On jopa todistajia. Mutta kun tilasin pakolliset koiranulkoilutuskumisaappaat Brandosilta, huomasin ALE-osastolla Jil Sanderin kiilakorkoiset nilkkurit puoleen hintaan. Vaarallinen nettikauppa; ajattelin vain kokeilevani, mutta nyt en ole varma, pystynkö palauttamaan niitä!

Malli on supermukava ja näyttää hyvältä. Ja parille varmasti tulisi käyttöä märillä Helsingin kaduilla.

Hmmm. Palautusoikeutta on vielä jäljellä, mutta...


 

20. lokakuuta 2012

Belt from Reiss

Vaikka aamun ensimmäinen ulkoilu menee verkkareissa ja kumisaappaat jalassa (mikä on tähän asti ollut erittäin epätyypillistä minulle), töihin haluaisin silti pukeutua. Viime viikolla aamut vain olivat sattuneesta syystä jokseenkin kaoottisia - tärkeintä oli, että pentu jää kotiin rauhassa, ei se, että mammalla olisi lakatut kynnet ja asukokonaisuus viimeisen päälle.

Eilen innostuin vyöstä, jonka ostin kesällä Reiss-myymälästä, Miamista. Merkki oli minulle ennestään tuntematon, mutta ihastuin siihen kovasti; ostin sieltä vyön lisäksi työkäyttöön sopivan mekon. (Kannattaa tsekata merkin tyylikkäät nettisivut ja Eurooppaan toimittava nettikauppa!) Vyö saattaa kuulostaa pikkujutulla, mutta se ryhdisti vanhan päällä pyörivän Zara-hameeni kummasti. Pitäisi opetella asusteiden käyttöä enemmänkin!


18. lokakuuta 2012

Sekamelska

Asuntonäytöt ohi; kodin ei tarvitse enää olla koko ajan tiptop. Tietysti se olisi mukavaa, mutta jostakin syystä tällä hetkellä mahdotonta. Täällä on räjähtänyt pienimuotoinen pommi. Levittelen sisustuslehtiä, -kirjoja ja esitteitä pöydille samalla kun jännään, koska nukkuva pentu tipahtaa sohvalta lattialle. Keskittyminen koulutöihin (jonka pitäisi olla tämän loppuviikon teema) on todella heikkoa - lattiamateriaalin valinta nyt sattuu vain kiinnostamaan enemmän kuin yrityksen kansainvälistyminen. Ainakin tällä hetkellä.

Eilen piipahdettiin Kvikin myymälässä. Hypisteltiin materiaaleja, vertailtiin sävyjä, kokeiltiin kahvoja, availtiin laatikoita. Visiitin perusteella uuteen keittiöön tulee valkoiset korkeakiiltoiset ovet, tasot valkoöljytystä bambusta ja lieden ympärille mattamustasta luonnonkivestä. Vetimiksi haluamme virtaviivaiset kromiset kahvat. Ensi viikolla on suunnittelupalaveri, jossa uusi keittiö piirretään ja mukaan otetaan kaikki toiveet viinikaapista kaasulieteen. Ja sitten jännitetään hintaa.

Asuntokaupoissa puhutaan aina isoista summista. Remonttiinkin saa uppoamaan euroja. Maalaisjärki on pidettävä mukana, mutta itse olen sitä mieltä, että kun ostetaan asuntoa vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin, etenkin keittiöön kannattaa panostaa. Näin me aiomme tehdä!





17. lokakuuta 2012

Syön mitä ehdin

Tätä se sitten on, "lapsiperheen" elämä. Teen etätöitä lähes koko viikon, jotta ressukan ei tarvitse olla yksin kotona - tosin eilen yksinolo sujui hienosti. Ihastellaan kehitystä, siivotaan sotkuja, unohdetaan itse syödä. Samaan aikaan yritetään pitää koti siistinä asuntonäyttöjä ajatellen. Pikku-Max on siis toiminut ansiokkaasti myös kiinteistövälittäjänä.



Mitään gourmet-postauksia ei ole hetkeen tulossa. Kokkausaika menee asunnonvaihtorumbaan ja hauvan kanssa puuhaamiseen. Eilen asioin S-marketin tiskillä. Vähän sitä ja vähän tätä. Hyvältä sekin maistui. Onneksi tiedossa on isompi koti - ja isompi keittiö!







14. lokakuuta 2012

Project Home

Tämä olkoon jonkinlainen kick-off elämäni seuraavalle suurelle projektille: Voin julkisesti ilmoittaa, että asuntotarjouksemme on hyväksytty ja muutamme tämän vuoden loppuun mennessä isompaan kotiin, kymmenen minuutin junamatkan päähän keskustasta. Minä saan kaipaamani parvekkeen, mies hiihtoladut takapihalle. Neliöt lähestulkoon triplaantuvat: 43:sta muutetaan 106:een. Ei meillä ollut suunnitelmissa ostaa näin isoa kotia - kolmiota etsittiin - mutta joskus sattumien summa voi olla jotakin ihan muuta, kuin ajateltiin.

Muutto sinällään on jo projekti, mutta tässä tapauksessa mitä nimitän projektiksi remonttia; asunto on tarkoitus remontoida lattiasta kattoon, asteittain. Ensimmäisessa vaiheessa kaadetaan seiniä, uusitaan pinnat ja keittiö, toisessa vaiheessa on kylpytilojen remontti.

Suuri remontti vaatii hermoja ja kovapäistä asennetta, mutta minua ei työn määrä pelota. Tuntuu uskomattoman hienolta ajatella, että saamme juuri sellaisen kodin, kuin haluamme. Suunnitelmat ovat valmiina päässä, nyt pitäisi enää päästä toteuttamaan ne!

Kodin värimaailma tulee olemaan selkeä vaalean ja harmaan sävyjen kokonaisuus. Joukkoon ripaus mustaa, vaaleaa puuta (mm. Secton valaisimessa) ja kulunutta konjakin väristä nahkaa (haaveissa käytetty Barcelona-tuoli). Koska lattia on hallitseva elementti - etenkin kodissa, jossa mattoja on vähän - remontin suunnittelu on aloitettava siitä. Ihastuimme valtavasti Cellon "weathered oak"-sävyiseen laminaattiin. Se myös tuntui mukavalta.



Pienellä haikeudella nyt siis asutaan viimeisiä kuukausia Iso Roballa. Tämä on ollut rakas koti - ensimmäinen oma - mutta nyt on tullut aika siirtyä elämässä eteenpäin. Uskon, että uudessa(kin) kodissamme olemme hyvin onnellisia.

Mutta entäpä tämä maalisävyjen viidakko? Täytynee kysyä eräältä sisäpiiriläiseltä... 




Koiran unta ja hassuja tassuja

Takana on reilu vuorokausi hauva-arkea. Ja minä nautin; Max on aivan ihana otus! Ei turhia itke, tutustuu rohkeasti kaikkeen uuteen ja on niin iloinen koko ajan, että mammaa ihan itkettää. Pusuja ja haleja sataa pieneltä kaverilta jatkuvasti, ja syliin pitää päästä. Ennen kaikkea Max on jo selvästi meidän koira. Ei ole oikeastaan väliä, missä ja minkälaisessa asennossa nukkuu kunhan se on lähellä emäntää tai isäntää.

Täällä aika kuluu leikkien, ulkona piipahtaen (ja turisteja hurmaten), nukkuen ja maailmaa tarkastellen. Ei hassumpaa.  







11. lokakuuta 2012

Tervetuloa kotiin, Max!

Kotona alkaa olla kaikki valmista koiravauvan tuloon - ja minulla aika tukalat paikat. Olo on suurin piirtein samanlainen, kuin 4-vuotiaalla ennen joulua. Vielä kaksi yötä! Puolen tunnin välein pitää käydä kurkistamassa kännykästä Maxin kuvaa ("siellä se mamman pikkuinen on!") ja jokaista arjen hetkeä sävyttää ajatus siitä, miten Max siinä ja tässä tilanteessa sitten kulkisi mukana. Hupsua.

Meillä on juoma- ja ruokakupit sekä upouusi tassupyyhe. On ruokaa ja herkkupaloja. Sitten on muutamia leluja sekä pikkunaskaleille sopivia puruluita. Ja tietysti panta ja hihna. Ja portti asennettuna rajaamaan karvakasan reviiriä yksin kotona ollessaan.

Lauantaina uusi perheenjäsen haetaan kotiin. Kyllä häntä on odotettukin!

Ps. Koiranpeti on tilattu Ruotsista, mutta se ansaitsee saapuessaan ihan oman postauksensa. Ensimmäiset yöt pentu saa köllötellä viltin päällä.








Tänään töissä

Tänään on ollut ihan normaali arkipäivä. Normaalit vaatteet, normaali vireystila, normaali hässäkkä. Ajattelin vaihteeksi jakaa pikkupaloja omasta lookistani. Pukeutuminen on tärkeä osa minua, ja siksi sitä tulisi (ystäväni mukaan) blogissakin käsitellä. Kokovartalokuvia ei silti ole tiedossa - ainakaan vielä. Ehkä sekin asia muuttuu kun muutamme isompaan asuntoon...!






10. lokakuuta 2012

Lumene LAB

Tähän sitä on tultu: minulla on ryppyjä. Kosmetologi kyllä lohdutti, että ne johtuvat kuivasta ihosta, mutta fakta on se, että en 27-vuotiaana näytä enää 20-vuotiaalta. Toisaalta hyvä niin.

Olen suhteellisen lojaali kosmetiikan kuluttaja; kokeilen mielelläni erilaisia vartalotuotteita kuten kuorintoja ja kosteusvoiteita, mutta kasvojen ihonhoidossa Dermalogica, Clinique ja Lumenen Vitamin+ ovat vakiokumppaneita. Huvikseni en näitä vaihda.

Jokin aika sitten kuulin mielenkiintoisesta uutuudesta, Lumene LABista. Voisiko olla niin, että tuotteissa voisi yhdistyä kotimaisuus, ihotautilääkärien ammattitaito ja käyttömukavuus? Niin hyvin tuotteet on brändätty, että uskon tähän - ja tarkoitukseni on testata oletus ihan käytännössä. Luotan näet kosmetologiini, joka sanoi, että kevyiden tuotteiden rinnalla saa tässä iässä jo lisätä pienen mausteen hoitavampaakin kosmetiikkaa.

Niinpä kun edelliset purkit olivat sopivasti tyhjentymässä, minä kävelin apteekkiin ja nappasin ostoskoriin kolme tuotetta: silmänympärysvoiteen, yövoiteen sekä seerumin. Age preventing. Huh.

Tänä iltana on siis tiedossa ensimmäinen kokeilu. Tuotteiden ulkonäkö (niin pettävä kuin se voikin olla) ja tuoksu lupaavat hyvää. Kuka sanoi, että apteekkikosmetiikan pitäisi tuoksua Bepanthenille? Ei ainakaan kukaan Lumenella.







9. lokakuuta 2012

Muistelen

Tänään en ehdi kirjoittaa mitään. On ollut hässäkkää - kuntosalia, töitä, laulutuntia, kasvohoitoa, lenkkiä, pyykinpesua. Huh. Mutta sateen piiskatessa ikkunaa ja pimeyden hiipiessä nurkkiin minä muistelen ihanaa heinäkuun lopun päivää, jolloin elämässä oli vain hymy ja rakkaus.

(Kuva: Paula Ojansuu)

7. lokakuuta 2012

Ihana sunnuntai

Tänään olen viettänyt oikeasti vapaapäivää. Vaikka koulutehtäviä ja muuta puuhaa olisikin jonossa, tänään olen suonut itselleni vapauden tehdä juuri sitä, mitä haluan.

Aamu alkoi yhdessä tehdyllä aamiaisella: bageleita, kananmunia, juustoa, kahvia, isän tekemää variksenmarja-puolukkamehua... Siitä olikin aikaa, kun olemme viimeksi panostaneet viikonloppuaamiaisiin. Hävettää.






Aamiaisen jälkeen matkasimme Nummelaan pikku-Maxia katsomaan. Hauveli tulee kotiin viikon päästä, mutta tänään käytiin tekemässä lähempää tuttavuutta veijarin kanssa. Napero vaikutti oikein hyvältä tyypiltä - samaan aikaan leikkisältä pikkuriiviöltä ja kuitenkin ihanan rauhalliselta! Vikkelän pennun valokuvaaminen oli muuten melkoisen haastavaa - kaikissa kuvissa tuntui näkyvän vain loputtomasti karvoja! - mutta onneksi pennustakin loppuu jossain vaiheessa veto... Kovin vaikealta tuntui lähteä kotiin ilman tätä karvapalloa.




Mitäpä sitten? Lenkki rannassa auringonpaisteessa, missä lehdet tanssivat kadulla ja purjeveneiden mastot soittivat omaa sävelmäänsä.

Ja illan ohjelmassa on elokuvailta: menemme katsomaan oman ikisuosikkini, Meryl Streepin uutta elokuvaa Lemmenlomalla (eng. Hope Springs). Toivon kaikille muillekin leppoisia sunnuntaitunnelma!