Paremman ruoan puolesta, osa 3.

Kuulostan kamalalta saarnaajalta, mutta en voi (taaskaan) pitää sanoja sisälläni.

Viimeisen viikon aikana mediassa on puhuttu paljon siitä, mitä suomalaiset syövät. Tänään Facebookissa on jaettu ahkerasti linkkiä Taloussanomien artikkeliin Miksi meille syötetään tällaista roskaa? Mielenkiintoinen kirjoitus.

En väitä, etteikö elintarviketeollisuudella olisi hämäriä toimia ja harhaanjohtavaa mainontaa, mutta tärkeämpi on mielestäni artikkelissakin esitetty kysymys: Miksi me suostumme syömään tällaista roskaa?

Olen todistanut satoja kertoja, kuinka kassajonossa hihnalle ladotaan valmisaterioita ja eineksiä - pahamaineisia kananugetteja, pakastepizzoja ja lihapullia. Jokainen päättäköön itse omasta navastaan, mutta silti kuvottaa.

"Vajaat sata vuotta sitten ei broilereita ollut. Nyt niitä tuotetaan teollisesti 15 miljardia vuodessa, ja määrä tuplaantuu." Näin kirjoittaa Helsingin Sanomat Jonathan Safran Foerin uutuuskirjasta Eläinten syömisestä. Yök. Minun on PAKKO lukea tämä, vaikka voin pahoin jo pelkästä ajatuksesta. Jos syöt eläintä, syöt sitä, mitä eläin on syönyt. Ja mitä se on?

Elintarviketeollisuus ei juuri eroa kosmetiikkateollisuudesta. Kaikki tietävät, ettei 70-vuotiaan rypyt häviä voiteella eikä selluliittigeeli poista ylikiloja. Samoin jokainen tietää, että rasvattomissa jogurteissa on tuplasti sokeria. Ja että sokerilta maistuvat aamiaismurot eivät voi olla terveellisiä, vaikka niitä kuinka sellaisina mainostetaan. Ruisleivässäkin on vehnää. Voi voi.

Kun mietin tuttua reittiä läpi kotimarketin, huomaan, että asioin vain muutamalla hyllyllä. Ensin hedelmät, vihannekset ja juurekset, sitten juustot ja maidot, kananmunat, kala... ja sitten se ihana hylly pullollaan pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Entä ne hyllyt, joiden eteen en pysähdy - mitä niillä on? Kaasuun pakattua lihaa eri muodoissa, eri eläinten päivänvaloa kestämättömiä ruumiinosia yhdeksi möykyksi jauhettuna, valmiita mikroaterioita, limsoja, olutta ja metritolkulla karkkipusseja. Haloo? Ei näitä hyllyjä olisi kaupoissa, jos ei kukaan niiltä mitään ostoskoriinsa haalisi.

Mutta suomalaiset haalivat. Turha siis väittää, että meille "pakkosyötetään" sontaa. Kuten vanha sanonta sanoo, tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.

"Kotipuutarhasta" varmasti puhdasta!