Pää pilvissä, koroilla keikkuen

Oli aika, jolloin en voinut kuvitellakaan pidentäväni tätä 178 cm vartta vapaaehtoisesti huimilla koroilla. Pää keikkui muutenkin keskimäärin kaikkien muiden yläpuolella ja jalkaan laitettiin matalapohjaiset tennarit. Ensimmäisissä korkkareissani korkoa oli maksimissaan kaksi senttiä (öh, onko se silloin edes korko?) ja silti olo tuntui huteralta.

Mutta niin se vaan minäkin aikuistuin ja itseluottamus kasvoi siinä sivussa. Kaupanpäällisiksi tuli himo kauniisiin, korkeakorkoisiin kenkiin.

Tänä sunnuntaina kirjoitukseni ei voi käsitellä mitään muuta kuin korkkareita, sillä eilen kannoin kotiini kauniissa laatikoissa, silkkipaperiin käärittyinä, kaksi Pura Lopez -paria. Toiset sain ihanalta mieheltäni syntymäpäivälahjaksi - ja uskokaa pois, on helpompi vanhentua Purat jalassa - ja toiset ostin Zion käsittämättömästä -60% alesta, ihan vain, koska katsoin ansainneeni ne.

Kauniilla korkokengillä on järisyttävä vaikutus mielialaan. Ilta ei voi mennä pieleen, kun jaloissa on kauniit kengät. Sanokaa vain turhamaiseksi, mutta tässä asiassa pidän pääni. Päällä voi olla oikeastaan mitä vain - kauniit kengät pelastavat asun kuin asun!

Tiedän paljon pitkiä naisia, jotka eivät käytä korkkareita, koska "eivät voi". Nicole Kidmankin pidättäytyi korkkarihimostaan vuosikausia, koska Tomppa oli niin lyhyt. Olen onnellinen, että pääni on oppinut kestämään sen huomion, jota "korkohujoppina" väistämättä saan osakseni. Who cares? Korkkareissa olo on supernaisellinen, sääret näyttävät loputtomilta ja ryhti paranee ihan vahingossa.

No niin, saanko esitellä uudet kullanmuruni?

Nämä mustat "peruskorkkarit" ovat kerta kaikkiaan täydelliset. Niissä on elegantti korko, sopivan pyöreä kärki ja - uskokaa tai älkää - ne ovat todella hyvät jalassa. Ne myös käyvät tilanteeseen kuin tilanteeseen: farkkujen kanssa töihin tai pikkumustan pariksi illalliskutsuille. Siniset, silkkisatiiniset korkkarit puolestaan ovat sitä pientä luksusta, jota ilman elämästä tässä kaamoksen maassa ei selviä.

Hyvät korkkarit ovat sijoitus. Ne kestävät huolella hoidettuina vuosikausia. (Kuulostaa puolustelulta, mutta minulle ei ole sellaiseen tarvetta; poikaystävän kenkämaku on tuplasti kalliimpi.) Esimerkiksi nämä Vagabondin leopardikuvioiset korkkarit ovat monen tanssitun yön jälkeen edelleen uuden veroiset. Nine Westin käärmeennahkakuvioiset korkkarit ostin Milanon La Rinascenten alennusmyynneistä - harvinaista herkkua eikä saa Suomesta!

En tarvitse miljoonaa korkokenkäparia ollakseni onnellinen, vaikka unelmissani siintääkin Carrie Bradshaw'n vaatehuone. Minun korkkarini eivät tarvitse lasivitriiniä ja spottivaloja - ne viihtyvät vallan hyvin omissa laatikoissaan. Mutta kun pujotan jalkani kauniisiin korkkareihin, pieni Carrie minussa herää. Eikä sitä voi kieltää: What a feeling!