Lauantaisauna

Lauantaisauna on ehkä ikivanhin suomalainen perinne. Meidän perheessä sitä on ainakin toteutettu aina. Lapsena siihen sisältyi jotakin aivan erityistä: ulkona peuhatun päivän jälkeen pääsi saunaan ja jääkylmään suihkuun, ja saunan jälkeen istuttiin koko perhe katsomaan jotakin lauantai-illan hömppää (kuten Iltalypsyä tai Uutisvuotoa, kuvitelkaa!) ja syötiin suklaa-banaani-jäätelöä. Koira pyöri jaloissa, ja koko perheellä oli mukava olla. Ja sitten illan päätteeksi sai kömpiä äidin vaihtamiin puhtaisiin lakanoihin, puhtaassa pyjamassa.

Lauantaisaunan konsepti on iän myötä hieman muuttunut, mutta paljon samaa on tallella. Koko päivän on ensin tehty jotakin - siivottu, pelattu sulkapalloa tai kirjoitettu hiki hatussa koulutöitä. Saunaan pakataan mukaan pellavainen laudeliina, saunatyyny, hyväntuoksuinen suihkugeeli ja vesipullo, joka täytetään moneen kertaan. Joskus harvoin tekee mieli saunalonkeroa, ja silloinhan sellainen on saatava.

Sauna on minulle kropan lisäksi mielen puhdistusta. Saunassa ajatus virtaa ja typerät ajatukset jäävät lauteille. Voisin istua saunassa pyörtymiseen asti - ja lähellä on ollutkin joskus. Saunan jälkeen on ihana astua sisäpihan viileyteen, kipaista ylös omaan kotiin, heittäytyä hetkeksi sängylle ja vaan hengitellä - ja sitten tehdä hyvää ruokaa, ottaa lasi viiniä, ja käpertyä sohvan nurkkaan hyvää leffaa katsomaan.

Ps. Pappaani ja isääni lukuunottamatta en ole tähän päivään mennessä kohdannut itseäni kovempaa saunojaa!