Meillähän on asiat vallan mallillaan: On juhlapaikka, vaatteet, bändi ja valokuvaaja. Kukat on tilattu, kampaaja varattu ja kuljetus juhlapaikalle vahvistettu. Ohjelman runko on kasassa ja kutsulistakin lähes viimeistelty, hääyö varattu, ja häämatka maksettu. Ja ne bikinitkin tilattu. Mitään hätää ei siis pitäisi olla.
Mutta yhtäkkiä olen tilanteessa, jossa häihin on reilu neljä kuukautta aikaa, ja olen väsynyt. En väsynyt häihin, mutta väsynyt kaikkeen muuhun - ja sen vuoksi en jaksa innostua edes häävalmisteluista. Huolestuttavaa?
Eilen kävin sovittamassa pukua ensimmäisen kerran viime syksyn jälkeen. Puku oli yhtä kaunis edelleen. Mutta kun sovitin sitä yksin (kaasoni eivät mahtuneet pieniin ompelimotiloihin), tunsin itseni kovin surkeaksi. Tässäkö sitä nyt matkataan kohti yhtä elämän suurista päivistä putkessa ja laput silmillä? Haluaisin pysähtyä hetkeksi ja tuntea kaiken. Ahdistaa myös se, että meidän juhliimme kohdistuu paineita tahoilta, joille asia ei millään lailla kuulu. Meidän häihimme kutsutaan vain ja ainoastaan läheisimmät ystävät ja perheenjäsenet.
No, ehkä tämä avautuminen nyt hieman helpottaa oloa? Kevättä kohti mentäessä mielikin toivottavasti rentoutuu ja suunnitelmille jää aikaa. Ohjelmassa on seuraavaksi kutsukorttien askartelua, korvakorujen metsästämistä sekä juhlapaikan koristelun suunnittelua. Ihania asioita nämä kaikki, ja haluan niistä nauttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti