Nyt - 27-vuotiaana kiireisenä kaupunkilaisena - ymmärrän paremmin. Kun silmiä painaa (niin kuin nyt) ja on monta projektia putkessa, pienistä kauniista asioista saa niin paljon voimia. Miten ihanaa on tulla siistiin kotiin, joka on viimeistelty kukilla! Ja miten mielenkiintoista - ihan totta! - on seurata elämää, joka puskee esiin maasta. Kukkaa, joka aukeaa nupusta. En tajua vieläkään sitä, miten moneen kertaan tappamani jouluruusu aina vaan nostaa vartensa. Se on ihme.
Tänään ostin kotiin lisää tulppaaneja, koska tämä takkuinen maanantai ei muuten koskaan muutu paremmaksi. Käyn siis projektityön kirjoittamiseen - rinta rinnan kukkieni kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti