Sunnuntaimietteitä

On totta, että lapsi muuttaa kaiken. Tarkennan: se ei muuta minua ihmisenä (paitsi antaa minulle lisätittelin 'äiti'), mutta se muuttaa tavan olla minä. Luonnollisesti. Vaikka edelleen pidän samoista asioista, arkea ne eivät täytä. Aikaa ei ole. 

Huolehdin edelleen itsestäni, mutta kynsiä en ole kolmeen viikkoon lakannut. Rakastan liikkumista, mutta lenkille lähdetään vauvan tahtiin. Koiran hyvinvointi on minulle tärkeää (muuten meillä ei olisi koiraa), mutta vauvan itku keskeyttää joka päivä leikit. Koti on minulle tärkeä enkä siedä kaaosta, mutta sänky voi olla petaamatta pitkälle iltapäivään. Välitän maailman tapahtumista, mutta Hesari jää aamuisin kesken. 

Elämä kasvattaa. Jokainen meistä on syntymästä kuolemaan oma itsensä, mutta arvot saattavat muuttua. Vastoinkäymiset kasvattavat, onni opettaa kiitollisuutta. Pieni vauva on paketti  rakkautta ja vastuuta, huolta ja kiitollisuutta. Se vetää sanattomaksi. 

Lakkaan kynnet heti kun siihen on aikaa, mutta vaikka se tapahtuisi vasta jouluna, olen silti onnellinen. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

PS. Max on suhtautunut vauvaan uskomattoman hienosti, mutta taitaa sillä silti olla mammaa vähän ikävä. Pudotin neuleen hetkeksi lattialle ja karvakuono otti sen heti pesäkseen. Aaaw.