Aikuisten juttuja

Minusta ei ole suorittavaksi äidiksi. Sellaiseksi, joka stressaa ruokkimista tai joka ei voi olla minuuttiakaan erossa vauvastaan. Tai sellaista, jolle äitiys on niin kokonaisvaltaista, että puheenaiheita ei kertakaikkiaan ole vaippojen ja äidinmaidon ulkopuolella. Hatunnosto näille äideille - kaikki tyylillään! - mutta vaikka pieni poika on elämän tärkein asia ja suunnattoman rakas, minä tarvitsen myös aikuisseuraa (jonka kanssa voi jutella New Yorkin matkoista ja työpaikan vaihdosta) sekä omaa tuulettumisaikaa (vaikkapa koiran kanssa lenkkeillen).

Eilen meillä oli ihanaa aikuisseuraa. Syötiin hyvin ja juteltiin niitä näitä. Vauva kokkaili isänsä kanssa, kaksi koiraa peuhasi lattialla ja minä sain kuulustella ystävältä uusimpia tuulia. Ihanaa! Vauva-arki voi olla todella väsyttävää - silmäpussit ovat yöherätysten ansiosta melkoiset muikeat - mutta uskon, että tapaamalla ihmisiä ja ulkoilemalla jaksaa. Vauvan kanssa on ihana olla kahdestaan, katsella sen pieniä piirteitä ja tuntea läheisyys, mutta yksin ei pidä arkeen jäädä. Näin minä uskon.

Nyt kaupungille lounastreffeille!

Ps. Kiloja tippuu tasaiseen tahtiin ja eilen päällä oli kesäalesta ostettu COSin mekko! Tammikuun mitat ovat vielä kaukana, mutta kyllä se tästä...