Meidän keittiö on pikkiriikkinen. Siis oikeasti. Sinne mahtuu kaksi ihmistä puuhamaan vain ja ainoastaan, jos kummallakin on oma hommansa, joka ei vaadi sivuttaissuuntaista liikkumista (mikä on äärimmäisen harvinaista, koska jääkaappi on perimmäisessä nurkassa.) Säilytystilaa on todella niukasti, ja olemmekin saaneet virittää kekseliäisyytemme äärimmilleen, jotta kaikki tarvittavat tavarat saadaan mahtumaan. Siitä huolimatta esimerkiksi valurautainen patamme asustaa uunissa, josta se joutuu evakkoon aina kun uunia tarvitaan.
Pienestä koostaan huolimatta pidän keittiöstämme. Siinä on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin, eipähän tule kerättyä turhaa romua ja ylimääräisiä astiastoja - niitä kun ei yksinkertaisesti mahdu. Toiseksi, keittiön pitäminen siistinä on helppoa, kun pyyhittäviä pintoja on vähän. Myös astiat pysyvät kaapeissa siistissä järjestyksessä, kun varaa epäjärjestykseen ei ole. Sitä paitsi mihin ihmeeseen kaksi kiireistä kaupunkilaista tarvitsisi tilavaa tupakeittiötä?
Ihan parhaana palana täytyy todeta, että näihin neliöihin (joita siis on oman arvioni mukaan hurjat kaksi) on saatu mahtumaan vielä astianpesukonekin! Ilman sitä pikkukeittiömme saattaisikin näyttää arjen puristuksessa hieman erilaiselta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti