Hiuspulmia

Kun olin taapero, mummini kutsui siskoani "mummin kultatukaksi" ja minua "mummin nukkatukaksi". Minulla ei siis ollut tukkaa, vaan nukkaa. Kun tukkaa sitten tuli, sitä tuli valtavasti: paksua, tummaa ja kiharaa. Ja sitähän ei tietenkään saanut leikata lyhyeksi ensimmäiseen kymmeneen vuoteen.

Ala-asteen lopulla halusin lyhyen tukan ja otsatukan. Silloin äiti ei enää voinut kieltää. Mutta koska en siinä iässä osannut käyttää muotoilutuotteita (90-luvun teinit oli ehkä jotenkin yksinkertaisempia kuin nykyiset, öh?) otsiksen yhdistäminen luonnonkiharaan oli hankala juttu. Näytin ihan Ville Vallattomalta otsaheittoineen.

Siispä palasin pitkään malliin ja unohdin otsatukan. Ja vuodet vierivät... Leikattiin vähän sieltä ja täältä, tasotettiin latvoja, kerrostettiin - mutta ei koskaan tehty mitään radikaalia. Kuljin ponnaripäisenä tai hiukset sykeröllä ja suoristusraudan hankkimisen jälkeen myös tukka hulmuten - mutta pitkänä.

Ja sitten viime syksynä se riitti. Ajattelin, että jos en ennen 26. syntymäpäivääni ole kokeillut mitään muuta, en tule kokeilemaankaan ennen kuin saan harmaita hiuksia tai tukka lähtee.

Joten vaihdoin tämän lookin...

... tähän.

"Ooooh!" "Aikuisten tukka!" "Kansainvälistä tyyliä." "Sä näytät ihan keijulta!" "Onpas ranskalaisen näköinen." "Söpö." "Apua, mä en meinannut tunnistaa sua!"

Alun huumaa ja ihastuin itsekin. Uuden tukan myötä oma identiteettikin syntyi osittain uudestaan - jos nyt näin syvällisesti voi sanoa. (Ja kyllähän minä omassa blogissani voin.)

Lyhyt tukka on yllättävän monikäyttöinen! Voin suoristaa sen cleopatramaiseksi tai pörröttää vallattomaksi pehkoksi. Voin nostaa otsatukan pinneillä ylös tai laittaa pienenpienen ponnarin. Minun ei siis tarvitse näyttää samalta joka päivä.

Silti, olen alkanut kaivata vanhoja kutrejani. Pitkistä hiuksista saa tehtyä nutturoita ja sliipattuja ponnareita, niitä voi kihartaa ja suoristaa. Kun on tukkaa, siitä voi tehdä mitä vaan.

Mitä siis pitäisi tehdä? "Sinnitellä" vielä ranskalaisena ja söpönä? Vai kasvattaa takaisin pitkä, klassinen malli? En tiedä. Minulla on siis pulma. Onneksi seuraava kampaajakäynti on vielä varaamatta.