Yleismaailmallinen totuus on, että naisella ei voi olla liikaa kenkiä tai laukkuja. Olen tietysti samaa mieltä tästä.
Olen kuitenkin oma-aloitteisesti laajentanut tätä mikään-ei-riitä -tarpeiden ryhmää – mekkoihin. Vaatehuoneeni tangolla roikkuu 29 mekkoa. En tiedä onko se paljon vai vähän, mutta epäilen, että se on enemmän kuin mitä nainen oikeasti tarvitsee. (Näiden lisäksi parvella on talvisäilytyksessä toinen mokoma kesämekkoja, mutta ei nyt alleviivata sitä – saatan vielä tuntea omantunnon pistoksen.)
Kun menen kauppaan, silmäni osuvat ensimmäiseksi mekkoihin. Niillä on seireenin laulu. Vaikka tarvitsisin neuleen tai housut, hypistelen mekkoja. Joka aamu kävellessäni töihin mekot Tara Jarmonin ikkunassa vilkuttelevat minulle. (Ikkunassa on myös söpöjä rusettipipoja, silkkitoppeja ja pehmeitä villatakkeja, mutta ne ovat hiljaa. Kengät kyllä huutelevat, mutta niistä myöhemmin.) Jos eksyn nettikauppoihin, tarkistan ensimmäiseksi osaston ”Mekot”. Olen jollain tavalla koukussa mekkoihin.
Hauskinta – ja joidenkin mielestä varmasti huolestuttavinta – on se, että olen heikkona nimenomaan juhlamekkoihin. Olisi paljon perustellumpaa ostaa hyvin istuvia, mustia tai harmaita neulemekkoja, mutta jostain kumman syystä yleensä lipsahdan pikkumustaosastolle ja silkkeihin ja satiineihin.
Tuomitkaa jos niin haluatte, mutta olen kuitenkin saanut päähäni, että tämä kaikki minulle sallittakoon. (Sitä paitsi, minulla ei juuri ole muita paheita, ja saan aika monta mekkoa vuoden tupakoiden hinnalla. Selittelyä, mutta uppoaa.) Siispä, jaan nyt omat iloni ja raotan verhoa vaatehuoneeseeni.
Tällä hetkellä ehdottomasti käytetyin mekkoni on Mangon musta neulemekko – se toimii niin töissä kuin illanvietossakin. Silti, tämän hetken TOP 5 on kaukana käytännöllisyydestä, mutta ah niin ihana!
1. Selected Femmen valkoinen paljettiunelma on kuin keijukaisen asu täynnä kastehelmiä. Olen käyttänyt sitä vain kerran – viime vuonna Jussi-gaalassa – koska se on vähän liian hieno hämyisille klubeille ja kesähäissä vieraan ei sovi pukeutua valkoiseen.
2. Todellista vintagea! Sain vihreän mekon kaveriltani, joka oli ostanut sen joitakin vuosia sitten kirpputorilta. Mekko näyttää itse tehdyltä, eikä siinä ole valmistajan pesulappuja. Vein mekon ompelijalle, joka kavensi ja lyhensi sitä sekä poisti hihoista omituiset ”röyhelöt” – tuloksena uniikki cocktail-mekko! Ensi kesän puutarhajuhlia odotellessa!
3. Uusin löytö on leopardikuvioinen, kauniisti laskeutuva mekko, jonka ostin Nelly.comista naurettavan halvalla. Testattu ja toimii, ja sopii täydellisesti niin matalien sandaalien kuin huippukorkeiden korkojenkin kanssa.
4. Tämä musta, paljettisomisteinen mekko on ostettu monta vuotta sitten ja se on italialaisen Motivin. (En muista, olenko ostanut sen Suomesta vai Italiasta – joskus mallistojen välillä on todella suuria eroja.) Tässä mekossa on tanssittu monet pikkujoulut ja kuunneltu konsertit.
5. Vilan ruskea, satiininen mekko ei kirpaissut lompakkoa, mutta tuo hymyn huulille. Ostin mekon kaason rooliani varten viime syksynä, ja sillä on erityisen paljon tunnearvoa. Malli on klassinen, mutta ei tylsä.
En tietenkään rohkaise ketään hamstraamaan mekkoja (tai mitään muutakaan vaatekappaletta) vain hamstraamisen vuoksi. En säilytä mekkoja, joita en käytä enkä aiokaan käyttää. Niistä on paljon enemmän iloa UFFin keltaisessa kidassa.
Jotkut ovat heikkoina hattuihin, joillakin on kaapissaan sata paria farkkuja. Jotkut taas keräilevät biletoppeja, joille ei edes löydy sopivaa ala-osaa.
Siis, onko minulla liian monta mekkoa? Vastaus on päivänselvä: Ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti