Porvoo on jokaisen sellaisen sisustelijan taivas, joka tykkää yhdistää uutta ja vanhaa, laatua ja edullisia löytöjä. Pikkuputiikit ovat pullollaan ihanaa vanhaa tavaraa, käsitöitä, paikallisia tuotteita, koruja ja laadukkaita vaatteita. Usein ei tarvitse edes ostaa mitään, mutta se inspiraation määrä - oh! Tällä kertaa ostoskassit jäivät yllättävän kevyiksi (kotiin ostin pestäviä tiskirättejä sekä voiveitsen), mutta tärkeintä onkin visuaalinen nautinto; kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa.
Tuli tässä vielä mieleen keskustelu, jonka kävin ystäväni kanssa joitain päiviä sitten. Pinnallisuudesta. On ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa kauneuden yläpuolella. Tiedättekö, se ihmistyyppi, jonka mielestä itsestä ja ympäristöstä huolehtiminen ei kuulu hänelle, sillä se on pinnallista. Ja jonka mielestä vaikkapa kaupoilla pyöriminen on turhuuksista turhinta. Minä olen täysin eri mieltä. Jos aamulla ensimmäisenä ajattelee, ettei voi lähteä ollenkaan ulos, sillä ei ole tietynsävyistä huulipunaa, silloin ollaan pinnallisuuden puolella. Mutta mielestäni on nimenomaan syvällistä ja kauaskantoista pitää huolta sekä itsestään että kodistaan - oma ja muiden viihtyminenhän on mitä tärkeintä. Tämä siis pienenä kannanottona siihen, että blogimaailmassa usein esitellään vain kauniita asioita. Mielestäni elämässä - niin rumaa kuin se välillä onkin - täytyy nimenomaan pyrkiä kauneuteen: niin sisäisesti kuin aisteja hellien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti