Parvekekukkia ja pieni potilas

No niin! Kyllä tekniikka on ihanaa kun se toimii! Tässä istun pehmeillä parveketyynyillä ja bloggailen onnellisena uudella Macilla. Linnut laulaa, on ihanan viileää, joka puolella on valtavan vihreää. Ja koira kuorsaa ihan kyljessä kiinni - tietysti. Enää puuttuu se kylmä juoma, jota pillillä tässä nautiskelisin. Ehkä sekin vielä järjestyy.

On siis aika esitellä tämän "viherpeukalon" kesäkukat! Kuvat ovat tavallaan jo vähän vanhoja, sillä viime viikonlopun istutustalkoiden aikaan ei kesäpesästä - ah, joka on niin ihana! - ollut kuin haaveita. Kukat ovat kuitenkin vielä hengissä. Heh. Vaikka muuten olen aika simppelien linjojen ystävä, parvekekukat saavat rönsyillä. En siis halunnut rivistöä samanlaisia valkoisia kukkia (vaikka niin olisi voinut veikata), vaan suloisessa sekamelskassa valkoisia ja eri punaisen sävyisiä kesäneilikoita ja pelargonioita.

Ps. Eikö ole muuten hassua, että vielä 2010-luvullakin suurin osa kaupoissa myytävistä parvekekukkalaatikoista on niitä muovisia rumiluksia? Tuotekehityksessä ei ole juurikaan tapahtunut - ja kaiken lisäksi muovilaatikot ovat hävyttömän kalliita. Onneksi joukkoon on eksynyt myös helmiä.