Risottoa ja viiniä

En ole pitkiin aikoihin kokkaillut mitään salaattia kummempaa, ja eilen päätin, että se saa riittää. Koska olen lomalla, aikaa (ja hermoja) on paljon tavallista enemmän, ja niinpä yllätin miehen puuhaamalla keittiössä essu päällä, kun hän tuli kotiin. Voisi kuulemma tottua näkyyn.

Olen saattanut joskus ennenkin mainita, että italialainen risotto on parhainta, mitä minä keittiössä olen saanut aikaan. Sain risotto-oppini italiassa, kaasulieden äärellä, mutta myös Iso Roban minikeittiön halpissähköliedellä on syntynyt herkullista risottoa. En tiedä, mikä on se salainen resepti risoton onnistumiseen, mutta ilman muuta tarvitaan voita ja parmesaania. Ja sitten täytyy muistaa, että kasvisliemiveden tulee olla lähes kiehuvan kuumaa, jotta sitä voi lisätä riisin sekaan vähitellen. (Tätä osuutta italialainen ystävättäreni alleviivasi moneen kertaan.)

No jaa, oli miten oli, risottoa ei kannata syödä ihan joka päivä - varsinkaan jos on jollain kevyemmällä linjalla - mutta silloin tällöin herkuteltuna se kyllä maistuu. Hyvän viinin kanssa, luonnollisesti.