Ja taas puhutaan mekoista! Eikä ihan mistä tahansa mekosta, vaan uniikista, Intiasta tuodusta silkistä teetetystä pikkumustasta. Olen tutustunut mekon tekijään ystäväni kautta, ja se olikin todellinen onnenpotku. Mekko istuu täydellisesti - tällaiseen ei valmismekko koskaan pysty. Ja miten hyvän mielen saankaan siitä ajatuksesta, että olen halpisketjun sijaan tukenut suomalaista tekemistä!
Olen myös erittäin onnellinen siitä, että valitsimme klassisen mallin, jonka helma ei ole tämän hetken muodin mukaisesti aivan vesirajassa, vaan laskeutuu juuri polven yläpuolelle. Jos siis pysyn samoissa mitoissa, tämä mekko on käyttökelpoinen vuosia.
Musta silkki-ihanuus pääsee etuoikeutetusti päälleni ensi sunnuntain Jussi-gaalaan. Pariksi sille naiselliset korkkarit, ja juhla-look on valmis. Tässä blogissa ei ole kovin paljon kirjoittajan kuvia nähty, mutta voi olla, että tämä mekko on pakko jakaa sunnuntaina ihan tositoimissa. (Itsekseen kuvattuna se ei pääse oikeuksiinsa.)
Ps. Ja mitä tulee aiemmin mainitsemaani shoppailulakkoon, tämä projekti aloitettiin jo ennen sitä. Sitäpaitsi, sain mekon syntymäpäivälahjaksi omalta, ihanalta mieheltäni - joka kovasti yrittää ymmärtää näitä naisten juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti