Ruusuja

Olen perinteisesti vastustanut kaikenlaisia "kiertokirjeitä". En jaksa jakaa facebookissa ystävilleni kirjaimia tai vuosilukuja, ja tekstiviestillä liikkuvat läpäläpä-viestit ovat kaikkein pahimpia.

Mutta nyt - oih! - olen saanut tunnustuksen Kasarikakaralta:

Kiitos, kiitos, kiitos.


Blogihan on siitä jännä ilmiö, että vaikka sitä kirjottaa tavallaan muille, sitä kirjoittaa kuitenkin pääasiassa itselleen. Toisin sanoen, en usko, että blogi voi olla hyvä, jos sen tarkoituksena on vain haalia mahdollisimman monta lukijaa. Minä itse pidän omasta blogistani - ja minun lisäkseni meitä on siis ainakin yksi! (Ja mikäli Bloggerin tilastoihin on uskominen, on siellä joku muukin...)

Tunnustukseen liittyen vastaan reippaasti - vähän niin kuin vaaleanpunaista ystäväkirjaa täyttäisin - alla oleviin kysymyksiin:

Lempiruoka? Sushi, nepalilainen, italialainen (hyvän viinin kera).

Lempimakeinen? Suklaa.

Lempiluettava? Raikkaat ja hyvät naistenlehdet (esim. Evita), sisustuslehdet, aamu-Hesari sekä hyviin henkilöhahmoihin perustuvat romaanit.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä? Kirjoittaminen, lahjojen paketoiminen. (Lasketaankohan näitä?) Haluaisin oppia neulomaan ja löytämään aikaa sille, mutta kaksi vuotta sitten aloittamani kaulahuivi on edelleen puolen metrin mittainen.

Lempielokuva? Holiday. Ihanan jouluinen, itkettää ja naurattaa. Myönnän, enkä edes häpeä.

Ja vaikka kiertokirjetitä muuten vastustankin, nämä ruusut lähetän eteenpäin Project Mamalle, joka luultavasti saa ruusuja monelta muultakin. Minulla ei ole mitään yhtymäkohtaa aiheeseen, josta Katja kirjoittaa (=äitiyteen), mutta rakastan pilke silmäkulmassa kirjoitettua tekstiä. Elämää ei saa ottaa liian vakavasti!