Topias

Pienestä pojasta tuli eilen Topias. Hän kunnioitti kirkkotoimitusta huutamalla täyttä huutoa 1920-luvun perintöpuvussa. Pappikin oli jo valmis hyppäämään yli viimeisen laulun. Minä en suostunut. Jokainen kun elää tässä maailmassa tyylillään, ja meidän pojalla nyt sattuu olemaan temperamenttia ja äänenlahjoja.

Päivä oli kaunis. Ja tärkeä kaikin tavoin.

Rankka se oli myös. Tänään nukuttiin puoli yhteentoista juhlakalun kanssa. Ja koska ulkona on niin harmaata (voi tylsyys!), pakkaan kohta koko jengin autoon ja hurautan siskon luokse pakoon päälle kaatuvia seiniä.

Pojan ristiäislahjat esittelen päivänvalossa!