Joka ilta kun lamppu sammuu

Viikonloppuna tämän kodin höyhensaarilla tapahtui kaksi hyvää asiaa. Ensinnäkin, päästiin juuri ennen totaalista niskajumia ja järjetöntä raivarihepulia ostamaan sitä uutta sänkyä. (Voin todeta, että pomppulinnassa ei ole kiva herätä monta kertaa yössä mitä omituisempiin asentoihin vauvan edun nimissä.) Toiseksi, päätimme siirtää - maksoi mitä maksoi - Topiaksen omaan sänkyynsä. 

Olen aina ollut kova nukkumaan. Lapsen myötä unimäärät ovat väistämättä radikaalisti pudonneet, mutta laadusta ei kannattaisi kamalasti tinkiä. (Olen huomattavasti mukavampi ihminen levänneenä.) Uusi sänky - Ikean testivoittaja 180cm leveänä - nosti oman unenlaatuni monta pykälää. Ja mitä tulee vauvelin yöuniin, uskon hänenkin olevan tyytyväinen: poitsu on nukahtanut sänkyynsä suhteellisen helposti. Siellä me nyt siis kaikki nukutaan, omissa pellavalakanoissamme. Aamua kohti mentäessä vauva saa sitten jäädä viereen, sillä unet käyvät levottomammiksi enkä jaksa hypätä pystyyn tunnin välein.

Makuuhuoneen väritys on rauhallinen. Nyt myös unet sujuvat seesteisissä tunnelmissa. Hyvää yötä!