Näinhän tässä tietysti piti käydä. Olen miettinyt, minkälainen kaveri Iskun sohvallemme pitäisi hankkia. Olohuoneeseen kaivataan ehdottomasti lisää istuma- ja löhöilypaikkoja, mutta en ole ollut varma, haluanko nojatuolin, kunnon sohvan, divaanin vai jotakin niiden väliltä.
Ja sitten muistin "vanhan" rakkauteni Valantin. Ja siellähän se sitten oli. Oiva-sohva. Kahden istuttavana. Vaaleanharmaana. Niin kauniina ja kevyenä. Ja sellaisena, johon juuri tältä istumalta ei ole varaa.
(Kuvat: Vepsäläinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti