Häihin on aikaa muutama yö ja minä olen olooni ja olemukseeni erittäin tyytyväinen! Sairasloman loppumisen jälkeen minua ovat yrittäneet nujertaa niin flunssa kuin varvastulehduskin (viimeisin kahteen kertaan!), mutta en ole luovuttanut. Salitreeneistä on pidetty kiinni - vaikka sitten ilman kenkiä. Matalasykkeisiä kävely-, juoksu- ja pyöräilylenkkejä on tehty vaikka kaatosateessa. Pullasta on kieltäydytty, vaikka kuinka on tehnyt mieli. Turhat hiilarit on karsittu minimiin, muttei luonnollisesti poistettu kokonaan - energiaa kuitenkin tarvitsee. Myös viinin maistelua on rajoitettu huomattavasti.
Sukulaisnaiset ovat tuhahdelleet tiukalle linjalleni ja käyttäneet kuuluisaa "kyllähän sulla nyt on varaa syödä" -ilmaisua, mutta olen pitänyt pääni. Ja tuloksena on energinen, hyvinvoiva Jaana! Kropassa ei todennäköisesti tapahdu ihmeitä näin lyhyessä ajassa, mutta väitän kuitenkin, että tämänhetkinen bikinipeppu on eri kuin se kahden kuukauden takainen.
Uskallan siis väittää, että olen saavuttanut tavoitteeni: Mahdun hääpukuuni kevyesti ja näytän siinä hyvältä. Lähden myös rennoin mielin häämatkalle ja Karibian aaltoihin. Mutta mikä tärkeintä, olen voittanut itseni ja näyttänyt, että mikään ei ole mahdotonta. Tärkeintä ei ole ulkonäkö, vaan hyvä olo, ja sen olen tällä "tempauksellani" saavuttanut. Ja hyvän olon seurauksena myös se ulkokuori kohenee.
Ps. Tarkoitus ei ole häiden jälkeenkään heittää elämää kirjaimellisesti läskiksi (tulen aina tarvitsemaan tietynlaista ravintoa ja x-määrän liikuntaa), mutta lupaan kyllä honeymoonilla syödä koko kevään edestä bageleita ja cup cakeja sekä juoda litratolkulla mojitoa. Sitä paitsi nehän sulavat shoppaillessa ja sukellellessa kuin itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti