Juhliin

Lauantaina juhlittiin uusia ylioppilaita. Omista lakkiaisista on kahdeksan vuotta ja se, noh, jos ei nyt järkytä niin ihan pikkuisen kolahtaa ja muistuttaa siitä, että en ole enää mikään teini-ikäinen. Tässä ollaan vastuullisia aikuisia ja sitä rataa.

No, onhan siinä ajassa tietysti ehtinyt tapahtua. Olen ollut viidessä eri työpaikassa, joista kahdessa täysipäiväisesti. Olen suorittanut tutkinnon ja toinen on meneillään. Olen asunut Espoossa, Milanossa ja Helsingissä. Olen kasvanut henkisesti, mutta fyysisesti en juuri ollenkaan. Olen tavannut paljon ihmisiä - joitakin, joista en koskaan enää päästä irti - ja päättänyt ihmissuhteita. Olen ottanut ensimmäisen asuntolainani. Olen matkustellut. Olen saanut paljon, mutta olen myös joutunut luopumaan. Olen hyväksynyt itseni juuri tällaisena. Olen itse asiassa tehnyt aika paljon.

Viime lauantaina juhlimme miehen nuorimman veljen lakkiaisia. Yritin muistella omia juhliani. Todistus oli hyvä, mekko kaunis. Poltin kihartimella posken. Satoi. Molemmat sisarukseni olivat vatsataudissa. Silloinen poikaystävä myöhästyi juhlista. Ja seuraavana aamuna oli aikainen lähtö Ahvenanmaalle B-tyttöjen SM-sarjan peliin - jossa ymmärtäväinen valmentaja peluutti juhlijaa alusta loppuun.

Miten hauskaa onkaan katsoa taaksepäin ja huomata, että joka ikinen asia, jokainen askel, johtaa aina johonkin. Vaikka kaikki ei aina menisikään ihan putkeen, kaikella on jokin tarkoitus - sitä vain ei huomaa juuri sillä hetkellä.

Juhlissa tärkeintä on tietysti juhlan aihe. Mutta kyllä me tytöt ymmärrämme, että yksi parhaista jutuista on juhliin laittautuminen! Viime viikonloppuna päällä persikkainen Soaked in Luxuryn mekko (jonka ostin jo neljä vuotta sitten oman veljeni lakkiaisiin, ja jota olen sen jälkeen lyhennyttänyt) ja jaloissa nudet Pura Lopezit. Ja koska ne seuraavat juhlat olikaan?