Aattoa odotellessa

Viimeiset joulunodotuspäivät ovat olleet minulle kovin tunnerikkaita. Hanat aukesivat aivan yllättäen eilen, ja olen siitä lähtien vuodattanut kyyneleitä vähän väliä, suurimmaksi osaksi ilman syytä. Hmmm. Ehkäpä tämä on minun elimistöni tapa toivottaa joulu tervetulleeksi? Puhdistaa mieli syksyn rasituksesta?

Tänään on kotipäivä. Olen syönyt superterveellisesti, jotta voin huomenna syödä kaikkea ja enemmänkin.

Ohjelmassa on vielä vähän leipomista...

... ja huomisten juhlavaatteiden valinta!

 Muutenhan kaikki onkin jo valmista. Joulu, saat tulla!