Eilen koitti odotettu päivä: uusi sohvamme kannettiin ovesta sisään. Hankalaa se oli, sillä asuntomme pohjaa ei ole suunniteltu suurten huonekalujen siirtelyyn. (Hankalaa se oli myös siksi, että minulle on aina kova paikka, kun kotiin tulee vieraita "remonttimiehiä" - etenkin likaiset kengät jalassa.)
Tärkeintä on kuitenkin, että uusi sohva on TÄYDELLINEN. Se on täydellisen muotoinen ja täydellisen värinen. Siis meille.
Halusin ajattoman sohvan ja sain, mitä halusin. Design on samaan aikaan klassinen ja moderni, ja väri juuri se oikea harmaa. Mahtavaa! Olipa seuraava kotimme vanhassa jugend-linnassa tai tuliterässä tornitalossa (tai missä ikinä), sohvamme solahtaa osaksi kokonaisuutta helposti.
Täydellisyydestään huolimatta uudessa sohvassamme on kaksi huonoa puolta: Ensinnäkin, kuten taannoin nimesimme sisustamisen "ikuiseksi projektiksi", hupskeikkaa, sohvamme ei pidäkään tauluista, jotka sen yläpuolella seinällä riippuvat. Uusi projektini on siis löytää suuri, mustavalkoinen taideteos tai valokuvasuurennos. Toiseksi, uusi sohvamme ei kaipaa tyynyvalikoimaa kaunistuksekseen. Siispä joudun yhtä lukuunottamatta varastoimaan nykyiset koristetyynyni parven perukoille odottamaan isompia neliöitä. Sanomattakin on selvää, että kestän nämä koettelemukset.
On hienoa huomata, että vaikka olenkin innoissani uudesta huonekalusta, todella onnelliseksi tulen ajatuksesta, että olemme tehneet kestävän ratkaisun. Oi sohvani, pitkä yhteinen taipaleemme alkakoon tästä!
Niin kivan oloinen kangas!
VastaaPoista