What a year!

Olen tänä aamuna tavallista surullisemmalla tuulella. Silloin tulee aina pohdittua kaikenlaista. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, mutta olisin varmasti aika sissi, jos kuukauden ero miehestä ei tuntuisi missään. On aika raskasta painaa töissä, yrittää selviytyä koulusta, hoitaa koti ja koira (ja sen aamuhaukut ja protestipissat, kun yksi puuttuu laumasta) - etenkin tässä tilassa. Olisi niin paljon kerrottavaa ja jaettavaa, mutta keinoja ei ole. Jos olen onnekas, saan kerran viikossa viestin, että kaikki on hyvin. Huokaus.

Viimeinen vuosi on ollut aika hurja! Yksikään psykologi tuskin suosittelisi näin montaa Isoa Asiaa näin lyhyen ajan sisällä, mutta aina ei ole mahdollisuutta valita. Viimeisen vuoden aikana minä...

1. Sairastuin vakavasti, mutta selvisin säikähdyksellä. Paluuta lapsuuden turvallisuudentunteeseen ei kuitenkaan enää ole: sairastuminen on osa minua ikuisesti.
2. Menin naimisiin miehen kanssa, joka on Se Oikea. (Tiesin sen heti tavatessamme vuonna 2009 ja ostimme yhteisen kodin puolen vuoden seurustelun jälkeen.)
3. Kohtasin työelämässä rankkoja ja epäreiluja asioita, jotka olisivat voineet viedä henkisen hyvinvoinnin pitkäksi aikaa. Onneksi oikeus voitti, mutta voimia se vaati.
4. Max tuli meille ja toi mukanaan paljon, paljon iloa ja rakkautta, mutta myös vastuun.
5. Ostimme isomman asunnon ja remontoimme sen. Projekti jatkuu edelleen...
6. Huomasin olevani raskaana.

Tuntuu hullulta ajatella, että vuosi sitten odotin pääsyä leikkaukseen ja yritin samalla pysyä jollakin tavalla kasassa häävalmisteluiden kanssa. Ja nyt olen tässä, makoilen sohvalla uudessa kodissa, koira nukkuu matolla vieressä ja masussa möyrii pieni ihminen.

Elämä ei ole suora viiva. Siihen mahtuu ylä- ja alamäkiä, joskus niin kovia ääripäitä pienen ajan sisään, että on vaikea pysyä mukana. Minä olen oppinut, että tärkeintä on nähdä aina se parempi puoli, oppia kaikesta (myös niistä ihan kamalista asioista, joita ei kenellekään toivoisi), ja koota oma itsensä pala palalta vahvemmaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi.

Olen myös oppinut, että ansaitsen tämän kaiken hyvän, jota nyt saan - se ei ole muilta pois. Koska olen reipas ja iloinen ulospäin, jotkut ihmiset luulevat, että olen saanut kaiken helposti. Itse tiedän, mitä olen minkäkin asian eteen tehnyt ja mitä käynyt läpi. En anna kateellisten sanojen enää satuttaa.

Kaunista viikonloppua kaikille!


Ps. Max osaa näyttää kovin viisaalta, mutta on itse asiassa kyllä aika hassu hauveli.