Sain sen mummilta ja mufalta lahjaksi pikkutyttönä. Olin soitellut siihen asti sähköpianolla, mutta yhtenä päivänä pihaan ajoi pakettiauto ja piano kannettiin sisään. Pianolla on soitettu monet menuetit ja joululaulut. Siinä on myös lommo, joka tuli murtovarkaiden ikkunan läpi heittämästä kivestä. Elämän jälkiä.
Viimeiset vuodet piano on majaillut soittamattomana Espoossa, sillä kaupunkiyksiöön ja -kaksioon sitä ei vain saanut mahtumaan. Mutta nyt se siis on täällä! Enää tarvitsee saada joku virittämään se, ja konsertit (lue: harjoitukset) voivat alkaa.
Sisustuksellisesti pidän siitä, että piano tuo muuten vaaleaan olohuoneeseen syvän mustan. Toki se tällaisenaan on vielä aika karun ja synkän näköinen, mutta sen yläpuolelle tulevat taulut odottavat jo noutoa kehystämössä, ja jonkinlainen valaisin sen viereen on myös saatava. Haaveilen myös hirven- tai lehmäntaljasta pianon edessä.
Jipii!
VastaaPoista