Olen tässä miettinyt uraa ja asenteita ja sen sellaista. Ja mitä sitä sitten pitäisi työelämältä haluta ja mitä ei? Nämä ovat asioita, joista jokaisella on mielipide. Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että pidän työstäni todella paljon. Työ on minulle tärkeä, mutta ei koko elämä.
Urakehitys on monien sattumien summa. Jotkut pääsevät eteenpäin kyynärpäillä, jotkut sukanvartta pitkin. Minä olen sitä mieltä, että tekemällä työnsä hyvin ja innostuneesti ja olemalla ystävällinen ja auttavainen (muttei liian kiltti!) pääsee pitkälle. Naiivia tai ei.
Ei ole tärkeää se, kuinka paljon on äänessä, vaan mitä sieltä suusta tulee, kun se avaa. Oman osaamisen voi osoittaa pröystäilemättä, faktoina. Tiedon jakaminen on plussaa, sen panttaaminen 80-luvulta. Avoimuus uudelle maailmalle on elintärkeää - "vanhoja hyviä aikoja" ei ole. Hymyllä pääsee pitkälle! Ja nöyryydellä: aina ei voi tietää kaikkea. Huoliteltu olemus kunnioittaa muita ja sitä suurempaa huomiota tulisi kiinnittää kommunikointiin: kuinka puhuu, kuinka elehtii, kuinka kirjoittaa - ja katsooko silmiin. Tällaisia terveisiä täältä Tukholman kattojen yltä!
Ps. Loppukevennyksenä catwalk-tunnelmia business-pukeutumisesta. Töihin on kiva mennä, kun on releet kunnossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti