Oi, se on saapunut kotiin. Olohuoneen pikkupöytä, joka S.A.L.I:ssa kutsui minua nimeltä, joka ei mahtunut budjettiini mutta jonka ostin silti - ja jonka mieheni lupasi antaa minulle syntymäpäivälahjaksi. Eikö olekin kätevää: ensin tuhlataan, sitten mietitään rahoitus? Onneksi tämä on minulle harvinaista toimintaa. Ja kertoo siis siitä, että tämän pöydän vain kerta kaikkiaan piti päästä meille.
Pöytä on samaan aikaan siro ja massiivinen. Se on niin mahdottoman yksinkertainen mutta designiltaan silti raikas. Nämä ovat niitä sisustuksen palasia, jotka kokoavat ne kaikki sarjatulena tehdyt kalusteet yhteen. Olen siis sanomattoman tyytyväinen!
Pöydän päällä on vuosia sitten Fredan yksiööni Kodin Ykkösestä ostettu lamppu (siihen voi tarpeen vaatiessa vaihtaa vaikka varjostimen!) sekä tuoksukynttilä. Tällä hetkellä pöytää koristaa myös miehen ostama perjantaikimppu.
Muuten koti on tänä viikonloppuna aika kaaostilassa. Viikko on ollut kiireinen ja kaiken kukkuraksi olen taas kipeänä! Murr! Oli tarkoitus laittaa tauluja seinille, ripustella verhoja (ne tulivat postissa eilen!) ja viilata sitä sun tätä, mutta täältä peiton alta näillä voimilla minusta ei ole työnjohtajaksi. No, ehtiihän sitä.
Ehkä juhannuksena voin esitellä valmista olohuonetta?
Ps. Se mihin olen asunnossamme enemmän kuin tyytyväinen, on valo! Viimeisissä kuvissa vähän mallia - kevät saa tulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti