Tervetuloa kotiin, Max!

Kotona alkaa olla kaikki valmista koiravauvan tuloon - ja minulla aika tukalat paikat. Olo on suurin piirtein samanlainen, kuin 4-vuotiaalla ennen joulua. Vielä kaksi yötä! Puolen tunnin välein pitää käydä kurkistamassa kännykästä Maxin kuvaa ("siellä se mamman pikkuinen on!") ja jokaista arjen hetkeä sävyttää ajatus siitä, miten Max siinä ja tässä tilanteessa sitten kulkisi mukana. Hupsua.

Meillä on juoma- ja ruokakupit sekä upouusi tassupyyhe. On ruokaa ja herkkupaloja. Sitten on muutamia leluja sekä pikkunaskaleille sopivia puruluita. Ja tietysti panta ja hihna. Ja portti asennettuna rajaamaan karvakasan reviiriä yksin kotona ollessaan.

Lauantaina uusi perheenjäsen haetaan kotiin. Kyllä häntä on odotettukin!

Ps. Koiranpeti on tilattu Ruotsista, mutta se ansaitsee saapuessaan ihan oman postauksensa. Ensimmäiset yöt pentu saa köllötellä viltin päällä.