Sekamelska

Asuntonäytöt ohi; kodin ei tarvitse enää olla koko ajan tiptop. Tietysti se olisi mukavaa, mutta jostakin syystä tällä hetkellä mahdotonta. Täällä on räjähtänyt pienimuotoinen pommi. Levittelen sisustuslehtiä, -kirjoja ja esitteitä pöydille samalla kun jännään, koska nukkuva pentu tipahtaa sohvalta lattialle. Keskittyminen koulutöihin (jonka pitäisi olla tämän loppuviikon teema) on todella heikkoa - lattiamateriaalin valinta nyt sattuu vain kiinnostamaan enemmän kuin yrityksen kansainvälistyminen. Ainakin tällä hetkellä.

Eilen piipahdettiin Kvikin myymälässä. Hypisteltiin materiaaleja, vertailtiin sävyjä, kokeiltiin kahvoja, availtiin laatikoita. Visiitin perusteella uuteen keittiöön tulee valkoiset korkeakiiltoiset ovet, tasot valkoöljytystä bambusta ja lieden ympärille mattamustasta luonnonkivestä. Vetimiksi haluamme virtaviivaiset kromiset kahvat. Ensi viikolla on suunnittelupalaveri, jossa uusi keittiö piirretään ja mukaan otetaan kaikki toiveet viinikaapista kaasulieteen. Ja sitten jännitetään hintaa.

Asuntokaupoissa puhutaan aina isoista summista. Remonttiinkin saa uppoamaan euroja. Maalaisjärki on pidettävä mukana, mutta itse olen sitä mieltä, että kun ostetaan asuntoa vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin, etenkin keittiöön kannattaa panostaa. Näin me aiomme tehdä!