Helsinki kielellä: Postres

Sain jo kuukausi sitten käskyn, että 16. joulukuuta en saisi ottaa mitään menoa. Syy selvisi viime perjantaina: menimme syömään Etelä-Espalle Postresiin! Ihana yllätys!

Olin niin voipunut menneestä viikosta (ja oikeastaan koko syksystä), etten muista mitään yksittäistä asiaa ravintolasta. Sen kuitenkin muistan, että tunnelma oli kodikkaan juhlava, ruoka hyvää ja todella kauniisti tarjoiltua, ja viinit erinomaisia.

Postres sopii monenlaisiin illanistujaisiin, niin porukalla kuin intiimistikin, mutta meille se symboloi ennen kaikkea pimeän, pitkän ja kiireisen syksyn loppua, ja valoisan joulunajan alkua. Nyt on lupa ottaa rauhallisesti ja ladata akkuja kevääseen.

Kuusi yötä jouluun

Tänä viikonloppuna on sattunut paljon jouluisen ihania asioita. Teimme visiitin Porvoon joulumarkkinoille, jossa tunnelmaa riitti räntäsateesta huolimatta. Kirpeä pakkassää ja lumihanget olisivat toki tehneet kaupungista kauniimman, mutta glögi ja kiireettömyys takasivat rennon tunnelman. Tuliaisena markkinoilta käsintehty silkkinen joulusukka!

Kävimme myös jo perinteeksi muodostuneessa Ylioppilaskunnan laulajien joulukonsertissa Johanneksenkirkossa - joka vuosi yhtä vaikuttavaa. Kynttilät ja moniääninen mieslaulu tuottivat kylmiä väreitä ja muutaman kyyneleenkin. Myös sukulaisia ja ystäviä on ehditty tapaamaan. Glögiä, joulutorttuja ja hyvää seuraa - joulu on ihmisten välinen juhla.

Kotonakin alkaa pikkuhiljaa tuoksua ja näyttää joululta. Vanhat hyasintit on vaihdettu uusiin - valkoisiin - ja toisella ikkunalaudalla kukkii jouluruusu. Myös keittiötekstiilit on vaihdettu jouluisempiin.

Ja sitten olen leiponut viimeisillä voimillani piparkakkuja. Hmmm. Miehen sanoja lainaten, niistä tuli "kotoisen rönsyileviä". Kotoisen rönsyileviä, kuten leipurinsakin. Tänä jouluna kun seesteinen ja rauhallinen Jaana-tonttu on ollut jokseenkin ailahtelevainen niin mieleltään kuin toimiltaankin. Yritys on kuitenkin kova, ja eiköhän tämäkin tonttu saada joulunalusviikon aikana hartaaseen tunnelmaan.





Joulupukin apulainen

Pieni tonttu sisälläni on taas päässyt valloilleen: jo hankitut lahjat ovat omissa kääreissään.

Tänä vuonna ostin mustaa, hopeista ja beigeä lahjapaperia, ja päätin paketoida kaikki lahjat samoihin sävyihin. Sattuu kuitenkin olemaan niin, että joka vuosi ostan jostain syystä joulupaperia enemmän kuin lahjoja, ja näin ollen varastosta löytyi kauniita viime vuoden - ja vanhempiakin - papereita. Näin ollen lahjasäkkini ei olekaan kovin yhdenmukainen, mutta väliäkö sillä - pääasia, että paketti sopii sille, jolle se annetaan!

Jatkuvasta vesisateesta huolimatta tämä tonttuaika on kyllä ihanaa!

Musiikkitalossa

Kävin tänään ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa! Ja vaikka rakennusta on haukuttu monessa mediassa - mikä Suomessa tuntuu kuuluvan asiaan - minun mielestäni talo on hieno! Vasta sisällä tajuaa, kuinka isosta rakennuksesta on kyse, ja suuruudestaan huolimatta talo oli jotenkin todella kevyt. Kauniit portaíkot, lasipinnat ja hienostunut valaistus tekivät minun konserttielämyksestäni hienon ennen kuin soitto edes alkoi.

Konsertti oli Sibelius-Akatemian joulukonsertti, jossa esiintyi koulun kuoro-, laulu- ja urkuopiskelijoita. Matka vei läpi Euroopan jouluperinteiden: välillä tunsin olevani keskieurooppalaisessa kirkossa keskellä nunnien laulua, välillä synkeässä tuomiomessussa, ja lopulta "En etsi valtaa loistoa" sai kyyneleet silmiin. Ei hullumpi tapa viettää kolmatta adventtia.

Have yourself a merry little Christmas

Huh. En oikein usko tätä itsekään, mutta olen tehnyt kaikki syksyn koulutyöni. Jippii! Se tarkoittaa sitä, että tästä eteenpäin, kun en ole töissä, olen oikeasti vapaalla. Uskomatonta.

Ja mitäpä tämä vapaus on tuonut mukanaan tähän viikonloppuun? Ensimmäisen jouluostoskierroksen (kaatosateessa), kymmenen tunnin yöunet (jotka nekään eivät tunnu riittävän) - ja muutamat itkupotkuraivarit, kun elimistö huutaa apua. Apua, siis.

Joulu tulee pikkuaskelin. Olen kirjoittanut joulukortit...

... syönyt piparipossun ja juonut glögiä päälle...

... laittanut enkelit laulamaan...

... ja tontut vartioimaan kahta kilttiä aikuista...

... kuunnellut uutta joululevyä (jonka vuoksi kestosuosikki Rajaton saa hetken lepoa)...

... ja syönyt vähän lisää suklaata!

Näillä eväillä se joulumielikin kohoaa. Vaan kun ihminen on kokonaisuus; syksyn kovasta vauhdista ei toivuta yhdessä yössä. Seuraavaksi ajattelin vetää pipon päähän ja lähteä pitkälle kävelylenkille hengittelemään raitistä ilmaa ja nollaamaan ajatukset. Ja sitten kuuntelemaan joulukonserttia Musiikkitaloon. Tip tap!

Italia-kuume

En tiedä, mistä tämä nyt tuli. Siitäkö, että ulkona on koko ajan pimeää? Vai siitä, että mies meni lupaamaan minulle viikonloppuloman Roomassa, jos onnistun voittamaan hänet sulkapallossa? Oli syy mikä tahansa, päällä on nyt todella kova Italia-kuume!

Kaipaan Milanon Corso Buenos Airesille tekemään jouluostoksia ja Naviglin alueelle nautiskelemaan drinkkejä pikkubaareissa live-musiikin tahtiin. Kaipaan Rooman rönsyilevää kauneutta, hyvää viiniä ja hymyileviä tarjoilijoita. (Tänään kokemukseni Helsingin Spaghetteriassa oli hyvin kaukana kaipaamastani.) Kaipaan myös Sisilian kuumia rantoja, Etnan mahtipontisuutta, mafian tuomaa vaarallisuuden tunnetta ja Välimeren aaltoja. Entäpä Barin liikuttavan ystävälliset ihmiset? Ah!

Haluaisin nähdä Italiasta myös uusia puolia. Firenze on listalla ykkösenä - sinne täytyy päästä! Tosin pelkään hieman, että kuulun siihen ihmisryhmään, joka saa kaupungin kauneudesta omituisia oireita... Haaveilen myös automatkasta pitkin Italian länsirannikkoa ain köyhään etelään asti.

Ei niin, että ihannoisin varauksetta Italiaa ja ajattelisin, että siellä on kaikki paremmin. (Kokemuksesta tiedän, että asia ei ole näin.) Mutta kyllä siellä sentään saa palvelua ravintolassa, viini ja ruoka on hyvää - ja aurinko paistaa! Edessä taitaa olla totinen sulkapallotalvi...

Joulukoteja

Apua. Joulu on ihan kohta täällä - ja viimeiset viikot ovat hurahtaneet ohi huomaamatta. Olen ollut niin kiinni työ- ja kouluprojekteissa, että moni muu asia - myös blogin kirjoittaminen ja jouluvalmistelut - ovat jääneet vaille huomiota.

Koska meidän kotona neliöitä on rajallisesti, olen joutunut jättämään monta ihastuttavaa jouluhankintaa kaupan hyllylle. Ihastuin Riviera Maisonilla lasisiin kynttilälyhtyihin, mutta jätin ne sydäntä särkien ostamatta, sillä meillä ei yksinkertaisesti ole yhtään pöytä- tai hyllytasoa, jolle ne olisi saanut esille. Silti haaveilen ihanasta, vaaleasta joulukodista... ehkäpä sitten joskus?

Muistan kuinka ihastelin kerta toisensa jälkeen elokuvaa Yksin kotona. En elokuvan itsensä takia - vaikka sekin oli erinomaisen viihdyttävä - mutta ihanan, jouluun sisustetun kodin takia. Unelmien joulukodissa olisi lämpöä, takkatuli, kauniisti koristeltu kuusi, paljon pehmeitä tekstiilejä, kynttilöitä ja harmoninen tunnelma. Ja jostain syystä tänä vuonna joulu-unelmaan kuuluvat peri-jenkkiläiset joulusukat!

Tässä tämän väsyneen illan piristykseksi jouluisia inspiraatiokuvia!