Maanantaina ehdin jo iloita töihinpaluusta. Liian aikaisin. Kuten ystäväni sanoi, nyt se kroppa ottaa takaisin kaiken tänä vuonna kestetyn. Hiljalleen kuntoon...
Ulkona sataa lunta ja on niin kaunista. Kuuntelen joululauluja. En jaksa murehtia! Minä en mahda mitään sille, että olen kipeä, että en voi tehdä töitä, en laulaa konsertissa, en pakata muuttolaatikoita, en juosta jouluostoksilla. Sitkeäkin flunssa on niin mitätön asia kaiken muun rinnalla. On ajanhukkaa kiukustua asiasta, jolle ei mitään mahda. Kyllä minä ehdin tehdä töitä ja valita joululahjoja.
Vanhan sanonnan mukaan joulu on sydämessä. Näin se on. Monen päivän piinan, pahan mielen ja kiukuttelun jälkeen minulla on lämmin ja hyvä olo. Katselen ikkunasta hämärtyvään iltaan ja olen onnellinen kaikesta tästä. Tärkeää ei ole se, onko koti siellä vai täällä vai laatikoissa. Tärkeää on olla tässä, elää joka hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti