Lohdutusshoppailua

Olen pitänyt vuoden alusta asti budjettia, ja ollut todella ylpeä siinä pysymisestä. Olen - ihan oikeasti! - merkinnyt joka ikisen ostoksen excel-taulukkoon, ja seurannut mihin se raha oikein menee.

Tässä kuussa olen kuitenkin nauranut budjetilleni päin naamaa. On ollut vähän muita asioita mielessä.

Olen sitä mieltä, että rahalla ei voi ostaa onnea. Yksikään tavara tai uusi vaate ei tuo vaikkapa terveyttä takaisin. Eikä shoppailu ole ratkaisu ongelmiin. (Paitsi jos ongelma on nimenomaan sen kyseisen vaatekappaleen tai kenkäparin puuttuminen.) Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ostamalla itselle jotakin kivaa - yli budjetin tai ei - silloin, kun mieli on maassa ja on mahdoton nähdä tulevaan, saa itselleen edes hieman paremman olon, se kannattaa.

Minä suuntasin viime viikolla magneettikuvausputkesta suoraan kahvilan (ja ystävän) kautta kaupoille ja ostin sen kummempia miettimättä Zarasta keväiset ballerinat sekä sinisen, rennon paidan. Myöhemmin samana päivänä hurahdin toisen ystäväni siivellä Vantaan outlet-viidakossa Espritin sinisiin city-shorteihin (New York in my mind...?) ja ostin ne. 

En sano, että ostokset olisivat poistaneet pahan mieleni. Tai että shoppailua ylipäätään pitäisi pitää palkintona jostain. Mutta näin nyt vaan on, että sinä mustana päivänä aurinko kurkisti pilven takaa ystävien ja harmittoman shoppailun ansiosta. Ja kun sipsuttelen ballerinoissani kuumilla kesäkaduilla, muistan aina, missä tilanteessa ne ostin. Ja että siitäkin sitten selvittiin.

Ps. Onneksi huomenna on palkkapäivä. Tämän kuukauden "Vaatteet, kengät & asusteet" -sarake excelissäni on huolestuttavan pitkä.